Tällä kertaa aivan kotikulmilla oli tarjolla upea kokoelma taideaarteita. Kouvolan Poikilossa on nimittäin meneillään Ainainen kesä -taidenäyttely tämän kuun loppupuolelle asti, ja otsikkonsa mukaisesti luvassa on tietenkin kesäisiä teoksia.
Näyttelyn esittelyssä Poikilon kotisivuilla oli melkoinen lista nimekkäitä taiteilijoita, kuten Eero Järnefelt, Hugo Simberg ja Hjalmar Munsterhjelm. Teokset on lainattu Hämeenlinnan ja Lappeenrannan taidemuseoista, ja ne kuuluvat Viipurin Taiteenystävien yhdistykselle. Lue lisää näyttelystä täältä!
Suomen kesä on tunnetusti lyhyt mutta sitäkin kauniimpi. Maalaismaisema on hyvin suomalainen näky, ja sen rauhallisuus huokuttelee luokseen kaupungistumisen jälkeenkin. Meillä on runsaasti teoksia ja kuvauksia luonnosta sekä tavallisten ihmisten elämästä, mikä on oman kansansa historiasta kiinnostuneelle korvaamattoman arvokasta oppimateriaalia.
Yksi tunnetuimmista teoksista näyttelyssä on tämä Eero Järnefeltin Heinäkuun päivä -teos (1891, öljy kankaalle). Erityisesti sen yksityiskohta, poistettu tyttöhahmo, kiinnostaa:
Vuonna 1930 Viipurin taidemuseo sai tämän teoksen lahjoituksena. Sen huomattiin muistuttavan paljon Järnefeltin teosta Maisema Pohjois-Savosta, jolla taiteilija voitti maisemamaalauskilpailun vuonna 1891. Aiemmassa teoksessa oli tosin kaksi lasta, ja maisema oli huomattavasti synkempi. Vuosien varrella värikerrosten paljastuminen alkoi kertoa tarinaa teoksen takaa. Lopulta 1970-luvulla tehdyt röntgen- ja infrapunakuvaukset todistivat kyseessä olevan sama teos. Monta vuosikymmentä aiemmin menehtyneeltä taiteilijalta ei enää tässä vaiheessa saatu vastauksia kysymyksiin, mutta oletetaan että hän halusi muuttaa teostaan valoisammaksi ja irroittautua realismista.
Minun ei tarvinnut kuin bongata taiteilijaluettelosta Hjalmar Munsterhjelm, ja olin kahta innokkaammin menossa näyttelyyn. Hänen teoksensa Metsälampi kuutamossa (1883) on nimittäin kaikkien aikojen suosikkimaalaukseni, ja olen aina halunnut nähdä enemmänkin hänen teoksiaan.
Aihe Savonlinnasta (1870-luku, öljy vanerille)
Yksityiskohta teoksesta Aikainen aamu Saimaan rannalla (arviolta 1880-90, öljy kankaalle)
Munsterhjelm on ennen kaikkea yksityiskohtaisten maisemien mestari. Joka kerta kun käyn Ateneumissa, käyn tuijottamassa Laidun Hämeessä -teosta vaikka olen museon vakituisen näyttelyn muuten jo nähnyt pariinkin otteeseen. Pidän kovasti kaikessa mahdollisessa taiteessa siitä, että siinä riittää pohdittavaa ja tutkittavaa - rivien välistä, läheltä ja kaukaa katsottuna.
Jos Munsterhjelm kiinnostaa enemmän myös sinua, Turun taidemuseossa on 18. toukokuuta asti Kolme katsetta maisemaan -näyttely jossa tarjolla on Munsterhjelmin lisäksi myös Werner Holmbergin ja Victor Westerholmin teoksia. Lue lisää täältä!
Louis Sparre: Ankkurissa (1898, öljy kankaalle)
Vesistöistä ja pilvisistä taivaista maalatut teokset ovat myös kiehtovia. Tässäkin teoksessa laivan piipusta tuleva savu on sulautuu täydellisesti pilviseen maisemaan. Laivaa seuraavat lokit ovat silmäripsen ohuita, pitää olla maalarilla vakaa käsi!
Hugo Simberg: Aihe Porvoosta (1912, öljy kankaalle) & Anna Snellman: Luostarinmäeltä Turusta (1920-luku, öljy kankaalle)
Vanha Porvoo aiheena on ollut aina hyvin suosittu. Itsekin kuvasin sitä ahkerasti viime syksynä, ja varsin vaikuttava oli nimenomaan tämä näkymä toiselta puolen Porvoo-jokea, missä moni taiteilijakin on tallaillut samoja polkuja.
J.V. Snellmanin pojantytär Anna Snellman tunnetaan erityisesti herkistä kukkamaalauksistaan. Olisi hauska etsiä tämä maalauksen paikka ja verrata onko taiteilijan näkemä maisema samanlainen vielä sata vuotta myöhemminkin.
Leopold Kerpel: Näkymä Viipurista (1855, öljy kankaalle)
Menneestä maailmasta kertovat taideteokset ovat varsinkin tässä maailmantilanteessa hetki hetkeltä arvokkaampia aarteita. Kulttuurin sensuuri, tietojen pimittäminen ja tuhoaminen ovat vakava ongelma demokratialle ja yksilön vapauksille. Samoja temppuja voidaan toistaa aina uudestaan ja uudestaan kenenkään kyseenalaistamatta, kun jäljet edellisten polvien toiminnasta pyyhkäistään.
Taide on aina ollut keino säilyttää tietoa, ottaa kantaa ja kertoa totuus. Ei siis ihme, että kulttuurista halutaan niin innokkaasti leikata täälläkin.
Millaisesta kuvataiteesta sinä pidät?
Onpa hieno näyttely! Pidän juurikin tällaisesta vanhemmasta maalaustaiteesta. Kotimaisten taiteilijoiden töitä on aina erityisen kiva katsella.
VastaaPoistaSama täällä, siksi oli ilo käydä näitä katselemassa :) pieni varaslähtö kesään!
Poista