Joulukuusi
Meillä oli kotona aina oikea kuusi. Vieläkin voi tuntea jalkapohjissaan ne neulaset kun kipittää paljain jaloin olohuoneen läpi keittiöön tekemään aamupalaa. Omaan asuntooni en halua aitoa kuusta, päällimmäinen syy on juuri se että niitä neulasia löytyy vielä juhannuksenakin.
Joskus kuusi joutui odottelemaan vuoroaan koristeiden kanssa.
Vanhimpana lapsena ja perfektionistina minulla oli aina kapellimest orjapiiskurin otteet kun kuusta koristeltiin nuorempien sisarusten kanssa. "Eeeee-iiiii nooo-ooooiiin" raikasi jos sisarus laittoi lähekkäin kaksi liian samankaltaista palloa tai värit mielestäni riitelivät keskenään. En ole koskaan kysynyt, mutta kuusen koristelusta poistui varmaan kaikki säännöt ja siitä tuli huomattavasti rennompaa kun muutin omilleni.
Koristelu
Oman huoneen koristelu oli minulle tärkeä traditio. Ala-asteella ihastelin kavereiden huoneissa olevia jouluvaloja ja minikuusia, ja halusin tietenkin itsekin. Tuntui itsenäistymisriitiltä, kun sai ihan itse ostaa omalla rahalla koristeita - juuri sellaisia, jotka sopivat yksinomaan omaan tyyliini ja makuuni.
Huoneeni sijaitsi kellarissa, ja valtasin tietenkin julisteillani ja krääsälläni myös portaikon. Koko perhe sai nauttia joulutuksestani kun pyöritin nauhoja kaiteisiin!
Leivonta
Äidin ja sisarusten kanssa leipominen oli koristeluiden ohella tärkeä traditio. Mummon tekemästä taikinasta kun on pipareita leiponut niin tulee katsottua kaupan pakastealtaiden pakkauksia nenänvartta pitkin.
Teimme yleensä monta pellillistä kerralla, ja vuorotellen isoja ja pieniä pipareita. Pienten pellille eksyi monesti "abstrakteja" teoksia, kun muottien väleihin jäi erikoisen mallisia taikinapalasia. Koristelu oli myös mielekästä puuhaa, teimme sisarusten kanssa omat piparitalotkin.
Jouluaatto
Aattoina toistui aikalailla sama kaava: ensin toisen puolen suvun kesken valmistelemaan jouluateriaa ja syömään, sieltä toisenkin puolen kesken syömään vähän lisää ja sieltä kotiin.
Herätys oli aina aikaisin aattoaamuna, jotta minut ja sisareni saatiin pukattua autoon ennen kuin parhaimmat lastenohjelmat ehtivät alkaa - silloin meitä ei olisi enää saanut liikkumaan mihinkään ilman huutokonserttia.
Saavuttuamme juhlapaikalle, saimme yleensä diplomitehtävän: joulukuusen koristelun. Isomummulan koristelaatikosta löytyi hieman erikoisempia koristeita kuten lippunauhoja ja todella koristeellisia jättipalloja. Koristeluoperaation jälkeen yleensä jumituimme television äärelle. Joulupukin kuumaan linjaan koitimme eräs vuosi soittaa kun pikkusiskoni oli innokas juttelemaan Korvatunturille kuulumisensa, mutta kuten moni muukin joka vuosi, emme mahtuneet linjoille mukaan.
Tonttu kävi jossain vaiheessa aamupäivää tuomassa postilaatikkoon meille pienet ennakkolahjat - jotain viihdyttävää tekemistä, yleensä värityskirja tai Aku Ankan taskukirja.
Ärsyttävintä oli aina irtautua television ja muun kivan tekemisen äärestä auttamaan keittiöön. Yleensä vatkasin kermavaahdon rosollikastiketta varten tai asettelin leipiä ja leikkeleitä tarjoiluastioihin. Se tuntui olevan huutava vääryys kun nuorempi sisarus sai tapittaa piirrettyjä kun minä hikoilen piikana kyökissä, mutta toisaalta ei siitä olisi tullut kuin kaaos jos viisi vuotta nuorempikin olisi yhtä vastentahtoisesti raahattu mukaan.
Ruokailimme aina suunnilleen puolen päivän aikaan isolla porukalla, ja halusin käydä syömässä silloin kun televisiosta ei tullut sillä hetkellä mitään katsomisen arvoista. Oli ihan hyvä, että minun ei koskaan annettu mennä olohuoneeseen ruokalautasen kanssa - joskus mietityttää miten oikein on ennen pystynyt syömään ilman tv-sarjaakin.
Suosikkijouluruokani lapsena oli kinkku ja mummun tekemä hernemuhennos. Inhokkijouluruokani taas oli lanttulaatikko, mikä on nykyään ehdoton suosikkini. Voisin syödä lanttulaatikkoa vaikka ympäri vuoden.
Jouluherkuista minulle on aina maistunut aikalailla kaikki. Rakastan piparisuklaata, Vihreitä kuulia ja karkkitankoja. Ainoita mitä välttelin ovat tietenkin ne kirotut liköörikonvehdit, joihin joskus erehtyi kun poimi kulhosta juuri sen yhden väärän valinnan. Naama pokerina sitten koitti saada konvehdin nielaistua ennen kuin kukaan huomaa tuskaista ilmettäni. Ja ei maistu oikein vieläkään, liköörit likööreinä ja suklaat suklaina.
Ruuan ja kahvittelujen jälkeen yleensä katsoin lisää jouluohjelmia tai pelasin sukulaisten kanssa korttia.
Joulupukin vierailu kuului olennaisena osana illanviettoon. Joku sukulaismies nakitettiin aina hommaan, ja jo ihan pienenä vähän kyseenalaistikin kun aina joku puuttui joukosta (lähtee katsomaan onko saunan pesä sammunut, laittamaan auton roikan nokkaan ja niin edelleen). Pukki oli silti aina yhtä jännittävä vieras, ja aavistuksen pelokas kunnioituskin nousi heti kun kuuli eteisestä iso-isoisän kävelykepin kopistelua. Muistan kun halusin aina nähdä pororeen joka oli kuulemma "parkkeerattu tuonne vähän matkan päähän" ja täten en päässyt sitä koskaan näkemään. Kerran pukki kehuskeli saapuneensa reen sijasta äänennopealla Ooppelilla.
Mukavinta oli tietenkin illalla koittava lahjojen avaaminen. Halusin itsekin ostaa perheenjäsenilleni joululahjoja, ja olin kovin ylpeä jos olin onnistunut löytämään jotain kivaa. Yleensä se oli joku hassu muki tai joulukoriste.
Hienoin saamani joululahja ikinä on ollut ehdottomasti PlayStation 2 -konsoli, jonka sain jouluna 2002. Tuolla se tököttää tv-tason hyllyllä edelleen aivan toimintakelpoisena. Minulle oli helppo ostaa syntymäpäivä- ja joululahjoja tulevina vuosina, koska minulla oli aina joku uusi peli ruinattavaksi.
Illempana oli aika siirtyä toisen vanhemman sukulaisten kanssa viettämään joulua. Pakkauduimme autoon ja valmistauduimme mahduttamaan lisää herkkuruokia ja avaamaan lisää paketteja.
Suosikkielokuvani oli Joulupukki ja noitarumpu (1996) ja kyseisen elokuvan listasinkin viidennessä luukussa yhdeksi suosikkijouluelokuvakseni. Se pyöri yleensä aina silloin kun olimme viettämässä iltaa toisessa mummulassa.
Kotona odotti vielä lisää paketteja kuusen alla. Joskus meillä oli jotain jouluruokia kotonakin, vähintään oma kinkku, mutta joulupyhinä vierailimme uudestaan sukulaisilla auttamassa tuhoamaan loputkin laatikot.
Mitä sinulla on jäänyt mieleen lapsuuden jouluista?
Minulle on jäänyt mieleen se miten hienoa oli kun sain aina aattona koristaa isovanhempieni joulukuusen. Meille kotiin kuusi tuotiin aina aatonaattona, joten se oli siinä vaiheessa jo koristeltu. Jouluaatto tuntui tosi pitkältä lapsena ja se harmitti kun ensin syötiin pitkän kaavan mukaan (paitsi me lapset näykittiin vain jotain kun emme jännitykseltämme pystyneet syömään) ja aikuiset ottivat aina vain lisää ja lisää. Sitten oli vuorossa tiskaaminen (eikä siihen aikaan ollut mitään tiskikoneita), jossa siinäkin meni pitkä tovi. Sitten kuuntelimme korvat höröllä joko kuuluisi tömistelyä ja koputusta ulko-ovelta. Parhaimmalta tuntui jo pukki oli ollut niin kiireinen että jätti lahjat eteiseen. Hiukan nimittäin tuntui pukki pelottavaltakin. Pikkuveljeni jännitti pukkia aina niin paljon, että oli joka joulu kuumeessa. Kun hänelle sitten selvisi totuus joulupukista jäivät kuumeet onneksi historiaan.
VastaaPoistaIhanaa joulua sinulle!
Lapsena ei oikein viihtynyt kauaa siinä pöydän ääressä, mutta nykyään se on ihan paras hetki eikä haluaisi nousta ollenkaan. Joulupukin vierailu oli meilläkin jännittävä ohjelmanumero (ilmeisesti todella jännittävä kun unohdin sen kokonaan postauksesta!) ja joskus oli ihan helpottunutkin että hänellä oli ollut kiire ja vain jättänyt lahjat.
PoistaIhanaa joulua myös sinulle <3
Kyllä se joulu oli lapsena jännää aikaa! Edellisenä päivänä oli haettu isän kanssa metsästä kuusi sulamaan pajaan. Aattona se haettiin sisälle ja me lapset saatiin se koristella. Aatto sisälsi haudoilla käymistä, sukulaisille lahjojen viemistä ja sitä odotusta lasten silmin. Aikuisille se on sitä ruoan laittoa ja kinkun vahtaamista. Ne lapsuuden joulut oli ihania ja vielä nuorena aikuisena olin joululoman porukoillani yötä, useamman päivän.
VastaaPoistaNyt kun vietämme kolmannen joulun ilman isää, se on edelleen yllättävän vaikeaa. Uusi tapa viettää joulu on se että minä olen asunnolla kaupungissa ja pelkästään käyn aaton äitini luona, en enää yövy. Minä hoidan haudoilla käyttämiset ja isälle kynttilän viemisen <3 veli tulee lastensa kanssa aattona käymään, sisko ei ole vuosiin enää tullut etelästä.Se on edelleen sitä yhdessä olemista ja ruokailua, mutta itsellä on se aikuisen vastuu ja jokaisella varmasti se suru kun yksi on poissa. Väkisin ne joulut muuttuu eikä se voi olla ikuisesti sitä lapsuuden joulua ;)
Muuttuu aika radikaalisti joulukin kun joku on poissa :( nimpä, ikuisesti ei pysy se lapsuuden joulu! Niitä on mukava muistella, ja toivoa että mahdollisimman monella lapsella olisi kivoja jouluja myöskin.
Poista