Mitä saadaan kun yhdistetään salapoliisilarppaus H.P. Lovecraftin kauhutarinoiden maailmaan? Sinking City (2019) tarjoaa mielenkiintoisia tarinoita ja juonenkäänteitä mysteerien ystäville.
Fedoraa ja nahkarotsia rokkaava päähahmomme, yksityisetsivä Charles Reed, rantautuu Oakmont-nimiseen kaupunkiin, joka on osittain veden vallassa suuren tulvan jäljiltä. Selittämätön hulluus vaivaa joitain asukkaita ja aiheuttaa tietenkin monenlaisia ongelmia. Reed kärsii itsekin selittämättömistä päänsärky- ja hallusinaatiokohtauksista, ja toivoo löytävänsä syyn niille vedellen johtolankoja Oakmontin tapausten kanssa.
Oakmont onkin täynnä surullisia ihmiskohtaloita ja kaduilla kävellessä saattaa nähdä aivan kaikenlaista - poliisimies teloittamassa kylmästi siviiliä, itkeviä naisia, ovia tai toisiaan hakkaavia ihmisiä. Seikkailu vie ympäri tätä synkkää kaupunkia, ja sankarimme liikkuu sekä jalan että moottoriveneellä.
kuva täältä: https://howlongtobeat.com/game/51111
Julkaisija: Frogwares
Kehittäjä: Frogwares
Genre: toiminta-seikkailu, kauhu
Saatavilla: Windows, PS4, PS5, Xbox One, Xbox X/S, Nintendo Switch
Steamin alennusmyynneistä lunastan itselleni silloin tällöin uusia pelejä. Uteliaisuuteni heräsi, kun pelin kuvailtiin sijoittuvat 1920-luvulle ja tarjoavan mielenkiintoisen tarinan.
Pääsin haastamaan vähän itseäni, sillä kauhuelementtejäkin tässä pelissä oli, ja selviytymiskauhut ovat aina olleet minulle silkkaa itkua ja kidutusta. Tarinan edetessä sai sentään laajenevan valikoiman ajan mukaisia aseita käsiinsä hirviöiden kaatamiseen, mutta ennen kaikkea pelkkä kuumottava tunnelma aiheutti käsien tärinää. Rakennuksia tutkiessa musiikki tiivistyi ja taustalta kuului satunnaista lattialautojen narinaa ja ovien availuja vaikka ketään muita ei ollut lähimaillakaan. Vai oliko?
Peli ei varsinaisesti ikinä kerro suoraan minne mennä seuraavaksi, vaan pelaajan tehtävä on päätellä se itse muistikirjaa apuna käyttäen:
Vihjeitä ja johtolankoja voi löytyä oikeastaan ihan mistä vain; kyselemällä paikallisilta, etsimällä eri arkistoista, kolutessa paikkoja. Kukaan ei tietenkään auta ilmaiseksi, joten pelaaja pääsee juoksupoj käyttämään etsivätaitojaan selvittääkseen katoamisia, murhia ja varkauksia.
Selvittäessä, mitä oikein on tapahtunut tietyssä paikassa, Reed siirtyy tarvittavat johtolangat kerättyään retrocognition-tilaan jossa hän voi tutkia pieniä välähdyksiä menneisyydestä. Pelaaja kiertää leijuvat valopallot läpi ja jokainen esittää pienen kohtauksen tapahtumista. Tehtävänä on järjestää ne ajallisesti oikeaan järjestykseen. Ruutu välähtää punaisena jos meni väärin, ja vihreän jälkeen Reed tekee yhteenvedon ääneen mitä oikein on tapahtunut. Mind Palacen avulla vedetään sitten lopulta kaikki johtolangat yhteen. Pelaaja pääsee joskus vaikuttamaan lopputulemaan; onko jollain vaikkapa hyvät vai pahat aikeet, tai ansaitseeko joku jäädä eloon tekojensa jälkeen.
Mysteeristen tapahtumien lisäksi pelin yksi teemoista oli ennakkoluulot ja vihamielinen suhtautuminen ulkopuolisiin tai muuten erilaisiin henkilöihin. Päähenkilömmekin on "newcomer" eli ei-paikallinen, ja häneen suhtaudutaan usein epäilyksellä. Reed astuu kaupunkiin saapuessaan tulenarkaan tilanteeseen, jossa erilaiset ryhmät ottavat yhteen aatteidensa pohjalta - kenelle kaupunki kuuluu?
Pidin kovasti ominaisuudesta, jolla sain lisäillä karttaan merkkejä osoittamaan eri tehtävien paikkoja tai muuta mielenkiintoista. Yleensä voi laittaa vain yhden indikaattorin, mutta tässä pelissä sai laitella aivan vapaasti monta kerrallaan - ja vieläpä suoraan muistikirjasta, jolloin näkee myös heti mikä tehtävä on kyseessä. Kätevää!
Kauhua peliin tuovat erilaiset hirviöt eli wylebeastit. Niitä vastaan Reed käyttää ampuma-aseiden lisäksi myös karhunrautoja muistuttavia pyydyksiä ja suomalaisille tuttua molotovin cocktailia. Parempia aseita alkaa tipahdella päätarinan etenemisen myötä, ja isompien monstereiden kellistäminen helpottuu sitä mukaa. Loppupelistä isokaan hirviö ei enää pelottanut kun käsissä oli konepistooli.
Minkäänlaista tarvikekauppaahan ei tässä pelissä ole ollenkaan mikä oli ihan virkistävää vaihtelua. Välillä kiertelin epätoivoisesti katuja nuohoten joka nurkan muutaman ammuksen toivossa, jotta uskaltaisin edetä seuraavaan tehtävään jossa tiedän olevan hirviöitä matkan varrella. Ammuksia ei ainakaan alkupelistä ole turhan paljoa joten heikompien monsterien kohdalla kannattaa turvautua käyttämään lapiota.
Summa summarum: Pulmapeleistä pitävät, oman elämänsä Sherlock Holmesit nauttivat varmasti tästä pelistä. Jos mene ja nouda -tehtävät ja sivutehtävien uskollinen suorittaminen ovat juttusi, tämä on todellakin sinua varten. Tekeminen ei lopu aivan heti kesken, sillä tarinan kahlaamiseen kulutin itse noin 30 tuntia enkä tehnyt kaikkia sivutehtäviäkään.
★★★☆☆
★ en voi suositella ★★ ei kyllä täyden hinnan arvoinen ★★★ voin suositella, mutta tuskin pelaan uudestaan ★★★★ suosittelen lämpimästi ★★★★★ voimakas suositus, täyden hinnan arvoinen, tulen pelaamaan uudestaankin
PS. Tulossa jatko-osa, joten kannattaa pistää vauhtia töppösiini jos haluaa pelata tämän ennen sitä!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi! ♡