"Katsellessaan tyttöä hän tunsi ylpeyttä siitä, että omisti tämän, sillä Marjatta oli todellakin kaunis - myös muiden eikä vain Paulin mielestä." (s.78)
Osasin odottaa, että tämä tarina ei tule päättymään onnellisesti kirjan lopussa, sillä takakannenkin mukaan se kertoi "tuhoon johtavasta mustasukkaisuudesta". Väinö Linnan toinen romaani oli siis melkoinen lukukokemus, varsinkin näin pian Ulla Onervan romanttisen Hattaradilemman jälkeen.
Kirja sijoittuu Linnan kotikaupunkiin Tampereelle, tehtaan kortteleihin ja kaupungin kaduille. Se kertoo Paulista, joka opiskelee insinööriksi. Hän tapaa Marjatan, joka on aivan tavallisen tehdasduunarin tytär. Marjatta asuu kaksin isänsä kanssa joka on tietenkin onnensa kukkuloilla kun nuori nainen kihlautuu tulevan insinöörin kanssa.
Paulin mustasukkaisuus alkaa kuitenkin paistaa pahasti kuoren alta. Hän suuttuu ajatuksesta, että hänen morsiamensa olisi ollut joskus jonkun toisen miehen kanssa. Marjatta koittaa vakuuttaa rakkaalleen, että ei ole ketään muuta koskaan ollutkaan. Pauli näkee silti salaliittoja kaikkialla, ja vaipuu yhä syvemmälle synkkyyteensä. Hän epäilee Marjattaa, hän epäilee tämän isää, hän epäilee että kaikki kaupungin ihmiset ovat jollain tavalla juonessa mukana.
"Hänen mieleensä ei tullut edes se, että koko kaupungilla ei ollut mitään syytä pohtia hänen asioitaan, koska sen asukkaista vain mitättömän pieni osa tunsi hänet ja siitäkään osasta tuskin monikaan välitti paljoakaan hänen asioistaan." (s.159)
Linnan muita teoksia tuntien, voisi olettaa että tässä tarinassa on otettu kantaa myös siihen, miten on olemassa erilaiset "säännöt" miehille ja naisille. Mies voi tehdä mitä vain, mutta kokenut nainen ei olekaan tarpeeksi "puhdas" avioliittoon. Lukijasta on myös tietenkin naurettavaa, miten Pauli suuttuu pelkistä omista ajatuksistaan, mutta tuollainenkin on joillekin valitettavasti todellisuutta.
Linnalla on ennen kaikkea erinomainen kyky kuvailla yksityiskohtia ja tunnelmia. Sekin lyhyt hetki, jossa isä ja tytär vaipuvat pienessä asunnossaan uneen vanhan talon äännähdellessä, saa miettimään että minäkin haluan osata kirjoittaa noin taitavasti vielä. Itsekin puuvillatehtaalla työskennelleenä Linna osaa tietenkin kuvailla myös elävästi työläisarkea. Tarinassa silloin tällöin vilahtavat sivuhahmotkin ovat niin aidon oloisia, vaikka heille ei ole edes paljoakaan annettu tilaa kirjan sivuilla.
Valitsin tämän kirjan osaksi lukuhaastettani:
4) Kirjan nimessä on jokin väri ✅
Taitaa mustasukkaisuus olla arkea vähän liian monelle. Olen itse niin vähä-mustasukkaista sorttia, että pelkkä kuvauksesi tästä kirjasta alkoi jo ahdistaa. Että pitäisi olla tilivelvollinen jollekin tekemisistään ja olla jatkuvasti epäilyksen alla. Näinköhän sitä saisi tätä teosta luettua loppuun.. tosin Väinö Linna on taitava kirjoittaja ja tarinankertoja. On mielenkiintoinen tämä sinun lukuhaasteesi!
VastaaPoistaOn ajankohtainen ja ikiaikainen aihe.. itseltäkään ei niitä mustia sukkia löydy oikein kuin vaatekaapista niin oli välillä jännittävä lukiessa tämän pariskunnan tarinaa. Linna osasi hyvin herättää hahmot henkiin. On ollut tähän asti kiinnostavia teoksia haasteessa ja ollut mukava itselläkin tämän mukana, katsotaan mitä tuleman pitää :)
PoistaIhanaa, että nostit Väinö Linnan esiin lukuhaasteessa! Hän on yksi suomalaisen kirjallisuuden suurista nimistä, ja hänen teoksensa kestävät todella aikaa. On hienoa, miten syvästi hän kuvaa ihmisiä ja yhteiskuntaa – niin että tarinat puhuttelevat edelleen vuosikymmenien jälkeen. Tällaiset lukuhaasteet ovat muutenkin aivan mahtava tapa löytää uutta luettavaa tai palata vanhoihin klassikoihin uusin silmin. On kiva seurata, miten erilaisia kirjoja ja ajatuksia haasteen aikana nousee esiin. Kiitos, että järjestät tämän ja innostat muitakin lukemaan – tällaiset tempaukset tuovat kirjallisuuden ystäville paljon iloa ja yhteisöllisyyden tunnetta!
VastaaPoistaSamaa mieltä, hän on todella ansainnut paikkansa kirjallisuuden historiassamme :) on ihana löytää itsekin sekä kiinnostavia uusia teoksia että näitä ajattomia klassikoita, ja jakaa niitä muillekin. Mukava kuulla että lukuhaasteen ääressä viihdytään!
PoistaHuh, kuulostaa hieman ahdistavalta kirjalta. Mustasukkaisuus noissa määrin ei ole tervettä ja kieltämättä puistattaa, kun olen itse ollut nuorempana suhteessa mustasukkaisen ihmisen kanssa. Se on aivan älytöntä, miten syvällä päässään voi keksiä vaikka millaisia skenaarioita ilman totuuspohjaa ja olla mustasukkainen työkavereista ja ystävistä parisuhteen aikana, sekä eron jälkeen. Naiivina siihen ei niin kiinnittänyt huomiota, vaikka red flagit liehui. Yleensä mustasukkaisuus kertoo epävarmuudesta, vallanhalusta ja luottamuksen puutteesta.
VastaaPoistaKirjan aiheena tuo on tosin sellainen mihin moni voi ja on voinut samaistua, varsinkin ennen kun naisia kohdeltiin alempiarvoisina! Kuulostaa ehdottomasti lukemisen arvoiselta, mutta liippaa liian läheltä, niin pakko jättää väliin. 😅🙈
Oli välillä tosi puistattavaa lukea tätä teosta, kun on myös itse ollut se joka ignooraa ne kirkkaanpunaiset liput. Ennen kuin aukaisi kirjaa niin valmistautui henkisesti.. Ja tietenkin tarinan edetessä senkin puolesta inhotti miten naisen asema kuvailtiin - moni asia on iloisesti paremmin nykyään, mutta töitä vielä on!
PoistaKuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta! En ole ikinä lukenut Väinö Linnaa mutta nyt voisin kokeilla tätä :) meillä on kirjasto muuton alla kun Kulttuurikeskus menee remonttiin, laina-ajat on 3kk niin lainasin monta kirjaa :D on tsäänssit kerrankin että ehtisin lukea. Luen aina illalla muutaman sivun niin ei oikein tarina eetene, mutta pikku hiljaa. Lukeminen on parasta unilääkettä :)
VastaaPoistaSuosittelen Linnaa lämpimästi, yksikään kirja ei ole ollut ollenkaan pettymys! Tuntematon sotilas on tietenkin klassikko, ja esikoisteos Päämäärä oli myös kiinnostava kuvaus kirjailijan uraa aloittelevasta nuoresta miehestä. Linna on melkoinen tarinankertoja!
PoistaKuulostaa hyvältä tilaisuudelta tuollainen 🤩 lukeminen on niin koukuttavaa puuhaa kun löytää kiinnostavia teoksia! Joskus toimii päinvastaisesti eli ei malta mennä nukkumaan kun haluaa vaan jatkaa 🤭