Raivausurakka
✅ Kävin läpi koko vaatekaappini perusteellisesti. Taipaleelle lähti tuhti muovipussillinen, myyntiin ja kierrätykseen.
✅ Keräsin joulukoristeet pois. Ja sain kaikki joulukoristeet mahtumaan edelleen yhteen laatikkoon, koska uusia en ostanut.
✅ Olin huolellisesti kerännyt kassiin ser-jätettä odottamaan oikeaoppiseen kierrätykseen pääsyä. Rikkoutunut kapselikahvikone, jo kauan sitten hävitettyjen televisioiden kaukosäätimiä, toimimaton valonauha..
✅ Minulla oli yli 60 blogipostausluonnosta, mutta sain karsittua ja yhdisteltyä niitä päälle neljäänkymmeneen.
✅ Karsin kirjaston varauslistalta teoksia, jotka eivät enää herättäneet kiinnostusta. Eipähän tarvitse ravata epäsäännöllisesti kirjastolla ihan vain sen yhden kirjan tähden, joka ei sitten ollutkaan enää lukulistalla.
Varsinkin vaatteita ja asusteita vain kertyy vuosien varrella paljon ylimääräisiä. Minulla on vain yksi pää, en tarvitse kuin yhden huivin kerralla ja viimeisimmän tarkistukseni tuloksena minulla on edelleen vain kaksi kättä. Vaihtelu virkistää, mutta kun huomaa käyttävänsä vain sitä yhtä huivia vuodenajasta riippumatta eikä koskaan tullut toteuttaneeksi niitä Pinterestistä bongattuja inspiraatioasuja, on aika päästää menemään ne mitä ei koskaan käytä.
Rikosilmoitus
Sunnuntai-iltapäivänä olimme lähdössä käymään Prismassa; palauttamaan kätevään automaattilaariin pulloja, syömään buffetissa ja sitten viikon ruokaostoksille. Oli hyvä fiilis myös siitä, että pakkanen oli laskenut alle kymmeneen. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen parkkipaikalla kun Tomi käynnisti auton - kulkupelimme hörähti käyntiin kuulostaen rekalta. Kyllä vain, katalysaattori oli käyty keikkaamassa.
Ei muuta kuin takaisin sisälle rikosilmoitusta tekemään, katselemaan varaosien hintoja ja suunnittelemaan soittoa korjaamolle. Ja sadattelemaan sitä, että on kannattavaa ylläpitää autoa siltä varalta että saa työpaikan jonne pääseminen vaatisi autoa.
Sunnuntairientojen lisäksi myös seuraavan viikon menot menivät uusiksi; olin saanut myytyä Vintedissä vaatteita, mutta ilman autoa pakettien saaminen matkaan vaatisi linja-autolla liikkumista ja söisi sen vähän mitä niistä vaatteista saisi. Tulossa olisi myös lukupiirin kokoontuminen, jonne kulkeminen vaatii uudelleenjärjestelyjä. Ja tietenkin eniten ärsyttää täysin turha rahanmeno, joudun pulittamaan monen sadan euron remontin ihan vain siksi että joku päätti varastaa. Seuraavaan kirjoitan puhelinnumeroni ja tekstin "kerro summas eläkä säre".
Fiilikseni ei ole ollut mitenkään loistava ennen tapahtunuttakaan. On tuntunut, että jumitan taas ja siksi perusteellinen raivaaminen on varmaan päässytkin nopeasti hyvään vauhtiin. Valokuvaaminen on sen sijaan jäänyt vähemmälle, ja etsiessäni vanhoista kuvakansioistani sopivia tähän postaukseen, löysin viime vuoden tammikuisen Ateneum-vierailullani ottamiani kuvia. Gothic Modern -näyttely oli oikein vaikuttava, ja jokin on aina resonoinut varsinkin tässä Arnold Böcklinin Omakuva viulua soittavan kuoleman kanssa (öljy kankaalle, 1872) -teoksessa. Kuolevaisuutensa ymmärtäminen, elämän rajallisuus ja yllätyksellisyys. Jokainen näkee teoksessa varmaan sen, mikä koskettaa vahvimmin itseä.
Tuli siis sunnuntaina kiroiltua enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä, ja ajatus kävi jo rintataskussa lymyilevässä sikariaskissa. Viimeisen kuukauden aikana olen polttanut vain kaksi kappaletta, hyvä minä. Tarvitsen kuitenkin tilalle saippuakuplapurkin viimeistään siinä vaiheessa kun saan korjaamolaskun.
Olen aina ollut herkkä ottamaan itseeni epäonnistumiset ja vastoinkäymiset, ja sunnuntain ikävä yllätyskin sai minut taas pohtimaan kaikkea mahdollista. Itkut tuli turautettua ja nyyhkytettyä kaikkia mahdollisia elämänvalintojani vakituisen työpaikan jättämisestä ja ulkonäköni vuoksi täysin poissuljetulle alalle kouluttautumisesta lähtien, mutta loppujen lopuksi tästäkin selvitään rahalla vaan. Kukaan ei kuollut, ei edes loukkaantunut. Elämä jatkuu.
Miten teidän vuosi on lähtenyt käyntiin?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi! ♡