Pyysin tekoälyä luomaan blogipostauksen otsikolla "tekoälyblogit korvaavat ihmisen kirjoittamat blogit" - millaisia ajatuksia tekoälypostauksesta heräsi?

Tekoäly. Se tuo valtavasti uusia mahdollisuuksia joihin moni ei ole aiemmin kyennyt tarttumaan. Voi luoda maisemamaalauksia vaikka pensseli ei pysyisi ollenkaan hallussa, kirjoittaa kokonaisen kirjan vaikka aamupalapöydässä ja herättää eloon kaikki ne mausteiset fanfictionit vaikka ei olisi koskaan editoinut yhtäkään videota. Ensimmäisten ilmaisten ja avoimien tekoälyohjelmien ja chat-bottien julkaisun myötä tavallinenkin tallaaja on päässyt kokeilemaan mihin kaikkeen keinotekoinen äly taittuu.

Minuakin tietenkin kiinnostaa sen kyvyt, ja siitä uteliaisuudesta tämä postaus sai alkunsa. Pyysinkin OpenAI:n ChatGPT:ltä että se laatisi minulle kokonaisen blogipostauksen. Tarkoituksenani oli tarkastella ja kommentoida sitä täällä blogissa. Toivoin ennen kaikkea saavani jotain täysin älytöntä (heh), mutta yllättävän johdonmukaisen ja asiapitoisen postauksen sain ihmeteltäväkseni.

Selkeyden nimissä, kaikki tekoälyn kirjoittamat otteet ovat kursivoituja ja harmaalla fontilla. Valokuvat ovat minun itseni ottamia.

Esitin siis asiani ChatGPT:lle näin:

"Tee minulle blogipostaus otsikolla "tekoälyblogit korvaavat ihmisen kirjoittamat blogit"

Ja vastaukseksi sain:

Tekoälyblogit korvaavat ihmisen kirjoittamat blogit – uhka vai mahdollisuus?

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi tietenkin siihen, että tekoäly halusi lisätä laatimansa blogipostauksen otsikkoon vielä yhden tämän hetken suosituimmista ja hakukoneystävällisimmistä termeistä eli "uhka vai mahdollisuus". Muotoilin otsikon toteavaan muotoon, mutta tekoäly halusikin lähestyä aihetta pohdiskelevammasta kulmasta. Kiinnostavaa!

Viime vuosien aikana tekoäly on hivuttautunut yhä tiiviimmin osaksi arkeamme. Se ohjaa suosikkimusiikkiamme, laatii kalenterimuistutuksia – ja yhä useammin se myös kirjoittaa. Tekoälyn kynästä syntyy nyt uutisia, mainostekstejä, ja kyllä, myös blogipostauksia. Mutta mitä tapahtuu perinteisille bloggaajille, kun koneet astuvat areenalle?

Kieltämättä on houkutteleva ajatus, että voi tyhjästä nyhjäistä kokonaisen postauksen aiheesta kuin aiheesta ilman että tarvitsee kuluttaa tuntikausia keräillen itse tiedonmurusia ja koostaen niistä järkeenkäyvää kokonaisuutta lukijoille. Ei tarvitsisi itse edes valokuvata, vaan voisi vain kertoa tekoälylle mitä haluaa ja mistä kuvakulmasta. Voi olla ihan mitä ja kuka vaan.

Hyvä kysymys siis, mitä tapahtuu perinteisille blogeille ja bloggaajille; luopuako hitaasta työstämisestä ja hyödyntää tekoälyä, vai pysyäkö poterossaan vaikka viimeiseen omalta näppäimistöltä syntyvään tavuun? Onko kotikutoisuudesta kiinni pitäminen vain hukkaanheitettyä aikaa vai ihailtavaa vastarintataistelua? Voisiko löytyä jokin hyvä välimaasto?

Nopeutta, tehokkuutta ja loputonta sisältöä

Tekoälyn avulla blogitekstejä voidaan tuottaa ennennäkemättömällä nopeudella. Kone ei väsy, ei koe kirjoitusblokkeja eikä tuskaile sanavalintojen kanssa aamukahvin äärellä. Se pystyy analysoimaan trendejä, optimoimaan hakukoneita varten ja tarjoamaan lukijalle juuri sitä sisältöä, mitä hän todennäköisimmin haluaa lukea.

Totta, kone ei väsy eikä kärsi inspiraation puutteesta. Riittää, että bloggaaja käskee, ja tekoäly tekee kaiken kädenkäänteessä. Postausten suunnittelun, kirjoittamisen ja kuvaamisen ulkoistamisen myötä aikaa jää enemmän muullekin elämälle. Ennen kaikkea luovalle ajattelulle!

Yritykset ovatkin alkaneet hyödyntää tekoälyä sisällöntuotannossa kiihtyvällä tahdilla – eikä ihme. Aikaa säästyy ja kustannuksia karsitaan. Mutta mitä menetetään?

Olen joskus kokenut uteliaisuutta pyytää tekoälyä analysoimaan koko blogini, ja luomaan sen perusteella erilaisia postauksia. Esimerkiksi laatimaan selonteko Suomenlinnassa vierailusta kuvineen, arvostelemaan Satu Rämön uusin romaani ja keksimään, mitä olisin voinut puuhailla pääsiäisviikonloppuna. Tällaisia postauksia teetättäisin ainoastaan omaksi huvituksekseni enkä ikinä blogissa julkaistavaksi, sillä blogiharrastuksestani saama ilo koostuu uuden kokeilemisesta, jatkuvasta oppimisesta ja omaan elämääni liittyvän sisällön jakamisesta. Uskon, että sen aitouden ansiosta lukijatkin viihtyvät täällä ja tulevat vierailulle uudelleenkin. Blogistani katoaisi sen sielu, jos tekoäly ottaisi ohjat - vaikka aihealueet pysyisivät täysin samoina.

Missä on tunne, aitous ja inhimillinen ote?

Vaikka tekoäly kykenee simuloimaan ihmisen kirjoitustyyliä hämmästyttävän hyvin, se ei tunne, se ei elä. Blogien voima on perinteisesti ollut juuri siinä: henkilökohtaisuudessa, tarinoissa, virheissä, tunteissa. Siinä, että joku jakaa oman kokemuksensa, oppinsa ja näkökulmansa – ei vain koostetta netistä löydetyistä tiedonmuruista.

Lukija aistii, kun tekstissä on sydän mukana. Ja vaikka tekoäly voi oppia jäljittelemään tätä, sen kirjoituksista puuttuu vielä jotain vaikeasti määriteltävää, ehkä jopa korvaamatonta.

Itse seuraan nimenomaan eniten lifestyleblogeja, sillä on mukava lukea ihan siitä tavallisesta arjesta. Niissä näkyy kirjoittajansa persoona, kiinnostuksenkohteet ja unelmat. On ihan parasta iloita yhdessä kevään ensimmäisistä perhosista ja jakaa ärsytys kurakeleistä. Bloggaajista tulee kuin kaukana asuvia kavereita, joiden kuulumisia voi seurata. Jokainen ihminen on erilainen, joten ei ole kahta samanlaista blogiakaan.

Kuten kaikenlaisessa taiteessa sävellyksistä kuvataiteeseen, myös blogissa voi nähdä luojansa kädenjäljen. Tosiasioita ja itsestäänselvyyksiä voidaan todeta, mutta ihmisen oma henkilökohtainen kokemus ja tunteet ovat lopulta se mitä tekoälyn olisi vaikeinta jäljitellä. Esimerkiksi aina vain uudet aikalaiskertomukset keskitysleirien kauheuksista viedään käsistä koska ennen kaikkea ihminen kaikkine tuntemuksineen ja inhimillisyyksineen, virheineenkin, kiinnostaa. Löydämme Auschwitzista tietoa niin paljon kuin kestämme prosessoida, mutta kuolinvuoteelleensa saakka vaienneiden tarinat löytää vain heiltä itseltään.

Karl Friedrich Schinkel - Keskiaikainen kaupunki joen varrella (öljy kankaalle, 1815)

Keinotekoista, päälleliimattua "persoonallisuutta" on hyödynnetty ennenkin todella taitavastikin markkinoinnissa ja brändäyksessä (esimerkkinä vaikkapa kaikin mahdollisin keinoin rahaa tahkovat tyttö- ja poikabändit). Tekoäly kyllä kaivelee ja kokoaa yhteen vanhat, toimiviksi todistetut temput. Ihmisen tehtäväksi jäisi tarkastella tekoälyn luomusta varmistaen sen uskottavuus tai vähintäänkin kertoa avoimesti, että bloggaaja ei ole aito ihminen. Miltä nimittäin mahtaisi tuntua lukijana, kun bloggaaja jonka kanssa hän on kommenttiosiossakin keskustellut, olisikin tekoälyllä luotu "persoona"? Varmaan yhtä pahalta kuin niistä, jotka luulivat saavansa idoliltaan vastauksen mutta kirjeitä olikin kirjoittanut joku avustaja.

Korvaako tekoäly vai täydentääkö se?

Ehkä kysymys ei olekaan joko–tai. Ehkä tulevaisuuden blogit syntyvätkin yhteistyössä: tekoäly hoitaa pohjatyön, ideoiden etsimisen ja rakenteen luonnin, mutta ihminen tuo siihen oman äänensä, tarinansa ja näkemyksensä. Tekoäly voi olla kirjoittajan apuri, ei korvaaja.

Tekoäly on erinomainen renki, mutta en halua sitä isännäksi ainakaan omaan blogiini. Kirjoitan blogia, koska haluan kirjoittaa blogia. En siksi, koska vain voin.

Tai ehkä joillain aloilla – kuten teknisessä dokumentoinnissa tai nopeassa uutisoinnissa – blogien automatisointi on järkevä seuraava askel. Mutta elämää, intohimoa ja persoonallisuutta vaativissa teksteissä ihmiskirjoittaja tuskin jää kokonaan syrjään.

Oikolukemisessa, rakenteen tarkastelussa ja hakukoneoptimoimisessa tekoälyhän on erinomainen työkalu! Tiedonetsimisessäkin se on myös tehokas, mutta se on samalla sen kompastuskivi - tekoäly ei kaikessa älykkyydessäänkään ole erehtymätön. Internet on täynnä sekä mis- että disinformaatiota, ja valtamerestä saalista kalastellessa verkkoon tarttuu myös vanhentunutta, käyttökelvotonta romua että tahallaan asennettuja ansoja.

Tekoälyblogit ovat tulleet jäädäkseen – mutta mihin rooliin?

Bloggaamisen maailma muuttuu, kuten kaikki muukin. Tekoäly tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia, mutta myös kysymyksiä, joihin me vastaamme nyt. Mikä on sisällön arvo, jos sen voi luoda hetkessä? Milloin tehokkuus vie voiton aitoudesta – ja milloin ei pitäisi antaa sen viedä?

Saattaahan se harmittaa että toinen tekee tekoälyn avulla kahdessa minuutissa sen mihin itsellä kuluu koko päivä. Mitä silloin tulisi tehdä? Jokaisen on itse henkilökohtaisesti arvioitava, mitä on valmis tekemään ja mistä on valmis mahdollisesti luopumaan.

Harrastepohjalta toimivalla sivustolla on se etu, että kukaan ei tule määräilemään sen sisältöä. Leipä tulee jostain muualta, joten saa laulaa niitä lauluja mitä itse haluaa. Henkilökohtaisesti rakastan uuden oppimista ja kiinnostuksenkohteistani selittämistä niin paljon, että tekoälyllä tehdyt blogipostaukset olisivat sellaisenaan mahdoton ajatus. Jos julkaisisin postauksen ilman mainintaa tekoälyn käyttämisestä, ja se sisältäisikin selkeitä asiavirheitä ja/tai en edes muistaisi mitä olen "kirjoittanut", olisin todella häpeissäni. Olisin antanut tehokkuuden ajaa intohimoni edelle, ja luovuttanut aitouteni - vieläpä ihan ilmaiseksi.

Jos blogi on taas perustettu puhtaasti dollarinkuvat silmissä, olisihan se hölmöä jättää tekoälyn kyvyt aivan kokonaan hyödyntämättä. Trendaavien puheenaiheiden ja viraaliksi nousevien teemojen viidakossa on tietenkin tehokkaampaa kulkea puskutraktorin ratissa kuin huiskia veitsellä oksa kerrallaan. Pääsemmekin takaisin ajatukseen, että mille tielle itse kukanen on valmis lähtemään.

Yksi asia on kuitenkin varma: muutos on jo käynnissä. Kysymys kuuluu, hyppäätkö kyytiin – vai jäätkö kyydistä?

Kyllä, muutos on väistämätöntä tässä vaiheessa. Tekoäly on tullut jäädäkseen. Minulla on kuitenkin vielä välimaastoon jäävä ehdotus: jäädä laiturille, ja seurata niitä ohikiitäviä junia ennen kuin mahdollisesti hyppää mukaan siihen itselleen parhaiten sopivaan.

---

Loppusanoiksi vielä:

Mietin jo ennen tekoälyn kanssa keskustelua, että pitäisikö minun antaa jonkinlaiset raamit joissa sen tulisi pysyä tai nostaa esille tiettyjä teemoja. Päätin kuitenkin antaa sille vapaat kädet, ja pyytää sitten tiivistämistä jos postaus olisi ollut tolkuttoman pitkä. Sain ihan sopivan mittaisen tekstin heti, ja mielestäni siihen oli saatu mahdutettua kaikki olennainen mitä itsellänikin tulisi mieleen tästä aiheesta.

Kokonaisuutena tekoälyn tekemä postaus oli siis yllättävän selkeä ja johdonmukainen - mutta aika persoonaton ja ontto kuten olettaa saattoikin. Poissa ovat viittaukset kirjoittajan omiin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Tekoäly pysyi kuitenkin aiheessa, ja siirtyi sujuvasti eri osioihin. Oikeinkirjoituskin oli minun arvioni mukaan kunnossa. Voisin siis aivan hyvin luulla tätä tekoälyn luomusta ihan oikean ihmisen kirjoittamaksi! Kiehtovaa, mutta myös hieman pelottavaa.

Olisiko tämä tekoälyltä pyytämäni postausteksti mennyt sinuun täydestä? Millaisia ajatuksia tästä aiheesta ja siihen liittyvästä kokeilustani heräsi?

Saatat pitää myös näistä