J.L. Runebergin kotimuseo Porvoossa

"Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin"
- Vänrikki Stool, Vänrikki Stoolin tarinat (1848)


Kansallisrunoilijamme nautti suurta kansansuosiota jo eläessään, ja Porvoossa hänen perintönsä näkyy erityisen vahvana. Pietarsaaressa syntynyt, mutta myöhemmin Porvooseen perheineen asettunut Runeberg on kiistatta kaupungin kaikkien aikojen kuuluisin asukas. Hänellä on patsas omassa puistossa ja hänen kunniakseen on aina 5. helmikuuta soihtukulkue, joka on järjestetty ensimmäisen kerran jo Runebergin 50-vuotissyntymäpäivänä.
Aleksanterinkatu 3, 06100 Porvoo

Vanhan Porvoon idyllisten puutalojen joukossa on yhden maine ylitse muiden. Runebergit muuttivat taloon 1852 kuuden poikansa kanssa ja elivät siinä runoilijan kuolemaan saakka - Johan Ludvig menehtyi vuonna 1877 ja leski Fredrika muutti sen jälkeen Helsinkiin.
Fredrikan kuoltua kaksi vuotta miehensä jälkeen, Porvoon koti siirtyi valtion omistukseen ja se muutettiin museoksi jo vuonna 1882. Se onkin Suomen vanhin kotimuseo, jossa pääsee kurkistamaan Runebergien elämään. Esineistö on suurimmaksi osaksi alkuperäistä ja jäänyt suoraan käytöstä, ja Fredrikan rakkaudella vaalima kaupunkipuutarhakin on säilyttänyt ilmeensä pitkälti samanlaisena.

Museo on auki ympäri vuoden. Ajankohtaisimmat aukioloajat, hinnasto ja opastuskierrokset täältä.

Talossa on yhteensä kymmenen huonetta, joten pariskunnalla ja heidän kuudella lapsellaan oli runsaasti tilaa. Talon sydän on ehdottomasti sali. Seinillä on upeita taideaarteita ja yksi hämmästyttävimmistä faktoista oli se, että nämä tapetit ovat alkuperäiset 1850-luvulta. Ne ovat tehdasvalmisteiset, ja siten kalliimpia ja "parempia" kuin käsintehdyt. Tänä päivänä tilanne taitaa olla päinvastainen!

Salissa on neljä valtavaa taulua samalta taiteilijalta. Tarina kertoo, että Markus Larson oli Runebergien vieraana, ja Runebergin ihaillessa auringonlaskua Porvoojoen maisemissa, totesi taiteilija että hän osaa maalata vielä komeamman näkymän. Kiitoksena majoituksesta ja vieraanvaraisuudesta Larsson halusi lahjoittaa muitakin paikan päällä maalaamiaan tauluja isäntäperheelleen.
Runebergit olivat kulttuuri-ihmisiä ja se näkyi sekä heidän aktiivisesta osallistumisestaan erilaisiin keskustelupiireihin kuten kuuluisa Lauantaiseura, että heidän kodistaan. Kirjahyllyt ovat täynnä erikielistä kirjallisuutta - arviolta noin tuhat nidettä. Fredrikan kerrotaan lukeneen ja kääntäneen tekstejä sujuvasti lennosta miehelleen tämän viettäessä viimeiset elinvuotensa vuodepotilaana.

Fredrika-vaimo jää usein kuuluisan miehensä varjoon, mutta rouva ei todellakaan vain loikoillut sohvalla selaillen reelsejä päivät pitkät. Hän oli kirjailija ja naisten oikeuksien puolestapuhuja, ja ensimmäisiä suomalaisia sanomalehteen kirjoittaneita naisia. Yksi talon huoneista tunnetaankin Fredrikan huoneena, jossa hän kirjoitti muun muassa Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä (1858) -romaanin. Talossa on Fredrikasta kuitenkin vain yksi ainoa, pieni kuva; sairashuoneen seinällä, josta Johan Ludvig näki sen.
Lukuisat erilaiset huonekasvit varastavat takuulla vierailijan huomion. Ne ovat vanhempia kuin itse museo, sillä ne ovat alkujaan Fredrikan istuttamista ja hoitamista kasveista. Fredrika oli kiinnostunut eksoottisista huonekasveista, ja olikin ahkera keräämään ja tilaamaan uusia lajikkeita jopa ulkomailta saakka.
Koko talo on niin täynnä mielenkiintoisia pieniä yksityiskohtia ja tarinoita, joten olin todella tyytyväinen että osallistuin opastetulle kierrokselle. Miksi Runebergin sairashuoneessa on seinällä se pieni peili? Miten Elias Lönnrot liittyy seinällä roikkuvaan kanteleeseen? Kuka henkilö on Fredrikan huoneen oven yläpuolella olevassa taulussa ja miksi monet kiinalaiset museovieraat tunnistavat hänet? Näihin kysymyksiin saa vastauksen sisäänpääsyn hintaan sisältyvällä kierroksella!


Puutarhuri-äitini oli erityisen kiinnostunut Fredrikan upeasta kaupunkipuutarhasta. Sinne on istutettu niin kansallisrunoilijamme suosikkikukkaa kieloa kuin omenapuu jokaiselle kuudelle pojalle. Monet lajit ovat todellisia harvinaisuuksia, sillä niillä on niin pitkä historia takanaan.
Puutarhan lisäksi pihapiiristä löytyi myös piharakennus, jossa oli muun muassa kotieläinten talli, pesutupa ja käymälät. Piha-alue on todella hyvin hoidettu ja varsinkin näin kesällä näki koko puutarhan täydessä kauneudessaan.


Kansallisrunoilijamme on aina ollut itselleni hieman etäinen, suorastaan myyttinen hahmo, mutta tässä talossa hänkin oli aivan tavallinen ihminen. Suosittelen tutustumaan kohteeseen, ja ehdottomasti opastuksen kera!

Kenen kuuluisuuden kotiin sinä haluaisit tutustua? Mikä piirre tai esine sinun kodissasi kertoisi eniten sinusta?

Saatat tykätä myös näistä

Kommentit

  1. Historiallisten henkilöiden kodeissa ja ylipäänsä missä tahansa vanhoissa kodeissa on mielenkiintoista päästä käymään ja kuulemaan talon asukkaiden elämäntavasta. Jotain kiehtovaa minusta on 1700 - 1900-luvun alkupuolen välisessä ajanjaksossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, ei tarvitse olla edes "kuuluisuus" vaan ihan tavallinen kaduntallaaja että menneiden aikojen elämäntyyli kiinnostaa. Varakkaammalla väellä on toki ollut paljon enemmän esineistöä ja koditkin hieman jykevämpää tekoa että ne ovat sitten säilyneet paremmin meidänkin ihmeteltäväksi.
      Minua kiinnostaa myös tuo ajanjakso eniten - teollistumisen myötä kaupunkeihin muutto esimerkiksi on mielenkiintoinen murroskohta niin täällä kuin monessa muussakin maailmankolkassa. Toinen on tietenkin kaikki satoja vuosia vanhat linnat - millainenhan kuiskuttelu on käytävillä käynyt!

      Poista

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos kommentistasi! ♡