Hupisaarten kaupunginpuisto eli tuttavallisemmin Ainolanpuisto on Oulun keskusta-alueen ehdoton vierailukohde. Se on monipuolinen virkistysalue aivan kaikenikäisille - puistosta löytyy kaikenlaista kesäteatterista ja leikkipuistosta kasvihuoneisiin ja kesäkahvilaan.
Puiston läpi kulkee kattava tieverkosto, jota pitkin pääsee niin kävellen, pyörällä kuin potkulaudalla. Välillä voi istahtaa penkille laskemaan liikennettä.
Vasemmalla kuvassa näkyy Oulun vanhin laakeripoppeli, joka on melkoinen ilmestys. Kukaan ei tiedä sen tarkkaa istutusaikaa, mutta se oli 12-metrinen jo Pohjois-Pohjanmaan museona toimiva rakennus valmistui vuonna 1930.
Uusia rakennuksia on noussut viime vuosikymmeninä aivan puiston kupeeseen Myllytullin kaupunginosan puolelle. Olisi upeaa asustaa tuossa, ja ihailla puistoa aina. Olisi ihana käydä siellä kävelyllä milloin huvittaa, ja kesäaikaan pitää sitä olohuoneen jatkeena. Ensi kesänä pakkaan piknik-eväät mukaan ja menen puistoon nautiskelemaan!
Oletko käynyt Ainolanpuistossa? Mikä on sinun suosikkipuistosi?
Erityisesti lapsuuden kesinä Ainolanpuisto oli aivan paras seikkailupaikka. Leikkipuistossa nyt aina viihtyi, mutta paljon hauskempaa oli kiipeillä puissa ja pomppia kiveltä toiselle ja kierrellä kaikki pienetkin kinttupolut läpi.
Nimi Ainolanpuisto tulee Åströmin nahkatehtailijasuvulle vuonna 1888 valmistuneesta huvilasta, joka sijaitsi Plaatansaaressa. Rakennus lahjoitettiin eteenpäin Oulun kaupungille vuonna 1910, ja vaatimuksena oli ottaa se museo- ja kirjastokäyttöön. Tämä "piparkakkutalona" tunnettu ruskean sävyinen, koristeellinen rakennus tuhoutui kuitenkin tulipalossa vuonna 1929, ja tilalle rakennettiin valtava kivinen uusklassinen rakennus, joka kantaa edelleen samaa nimeä.
Tässä rakennuksessa toimi pitkään Pohjois-Pohjanmaan museo:
Rakennus myytiin muutama vuosi sitten Cor Group -konsernille, ja museon toiminta päättyi viime vuoden lopussa. Museo ja uudet näyttelyt avautuvat kuitenkin uudelleen Euroopan kulttuuripääkaupunki-vuoden kunniaksi 2026 aivan uusissa tiloissa Myllytullissa.
Ainolanpuistosta voi seikkailuillaan löytää monia mielenkiintoisia teoksia, erityisesti veistoksia:
Oulun unkarilainen ystävyyskaupunki, Siófok, lahjoitti veistokset 400-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kuluva aika -teoksen (2005) naishahmot ovat pronssia.
Merikosken muusat (1985) on oululaisen runoilija V.A. Koskenniemen syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi teetetty graniittipatsas.
Taideteosten ihailun lisäksi puistosta löytyy erikoista kasvillisuuttakin. Oletko sinä koskaan törmännyt näihin punalehtisiin koivuihin? Punakoivu on hieskoivun mielenkiintoinen mutaatio, jonka voi bongata myös täältä. Lajikkeen alkuperästä liikkuu varsinkin oululaisten keskuudessa monenlaisia huhuja ja tarinoita - yksi on se, että laji olisi kehitetty alusta alkaen yliopiston laboratorioissa ja sieltä kaupungin kerman lahjoiksi "karattuaan" se yleistyi kauniina koristeena harvojen ja valittujen kotipihoilla. Lue vähemmän spekuloiva tarina tästä Ylen artikkelista: "Naurispellon laidalta suosituksi koristepuuksi - harvinaisen punalehtisen koivun juuret ovat Pohjois-Pohjanmaan mullassa" (11.6.2018)
Siirryin sillan yli Kiikkusaareen, jossa sijaitsee leikkipuisto ja kesäkahvila. Ruusutarha oli näköjään vasta päässyt kunnolla puhkeamaan koko kauneuteensa elokuun puolella:
Puistossa oli muotopuutarha jo vuonna 1826. Yliopiston kasvitieteellinen puutarhakin sijaitsi Ainolanpuistossa ennen nykyiselle paikalleen, Linnanmaalle, siirtymistä. Perintönä tästä näkyvä hauskanmallisten rautatieomenapuiden kuja johdattaa kulkijan kesäkahvilalle:
Kahvila Kiikku on auki lähes ympäri vuoden. Lokakuun loppuun asti se näyttäisi olevan avoinna ainoastaan viikonloppuisin, ja marraskuussakin vain Lumo-festivaalien aikana. Keskellä talvea se pitää ovet kokonaan kiinni muutaman kuukauden ajan.
Kahvilaa vastapäätä on Alakööki -rakennus, jonka paikalla sijaitsi aikoinaan nahkatehtaan työntekijöiden lapsia varten perustettu kaksikerroksinen päiväkoti. Alkuperäinen rakennus paloi talvisodan pommitusten seurauksena, ja jäljelle jäi ainoastaan tällainen pieni lisärakennus, jossa sijaitsi muun muassa puuliiteri ja pesutupa. Siitä kunnostettiin myöhemmin lapsille leikkipaikka, mutta sekin paloi tuhopolton vuoksi vuonna 2011. Tämä nykyinen rakennus on malli alkuperäisestä.
Kahvilan ohi kulkiessa ei voi olla huomaamatta kasvihuonetta:
Kasvihuone on auki vuoden ympäri. Oli mukava istahtaa hetkeksi levähtämään, ja miettimään miksi omat muraattini aina kupsahtavat.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi! ♡