Isomummun hameessa mietteiden äärellä

Kuvat minusta otti äitini 📸 @miidasammale

Olin lähdössä kirjamessuilemaan mustassa sääripituisessa kellohameessani, mutta äidin esiteltyä isomummun vanhaa villahametta, lähti asu vaihtoon. Uskomatonta miten hyväkuntoiselta se tuntui, ja voimme vain arvailla milloin ja missä se on hankittu aikoinaan. Lappu oli onneksi tallessa: Myrskylässä toiminut L-Kolttu Oy oli yrityksen päätoiminimi vuodesta 1988 toiminnan päättymiseen asti.

Oli mukavaa, kun äidin kätköistä löytyi tällainen aarre ja se pääsi käyttöönkin. Ennen on osattu, oikeastaan ennen kaikkea viitsitty tekemään käyttötavaroita, jotka kestävät. Tämän päivän asenne on "turha korjata kun kymmenen uutta saa halvemmalla". Asioita ei tehdä kestämään, jotta saadaan myytyä uusia. Kilpailu on kovaa, ja se on villiä.

Onneksi on olemassa vielä heitä, jotka uskovat laatuun määrän ja pikavoittojen sijasta. Sellaiset yritykset tuntuvat vain olevan aina vähän kiven alla, mutta kun sellaisesta kuulee, sen pistää korvan taakse mieluusti. Kuluttajana tuntee monesti huonoa omatuntoa kun ostaa ketjuvaateliikkeen vaatteita tai jotain turhaa koristekrääsää, mutta kunhan muistaa edes kohtuuden niin sekin on jotain. Kaikkea ei voi suorittaa kestävän kehityksen oppien mukaan eikä kaikki ole korjattavissa. Yksi ihminen ei voi pelastaa maailmaa mutta ne pienet valinnat edes silloin tällöin ovat tyhjää parempia.

bändipaita EMP.fi hame L-Kolttu neuletakki Esmara nahkatakki Nahka-Albert sukkahousut HM kengät Adidas baskeri Kärkkäinen peruukki eBay

Olin valinnut päivän t-paidaksi Kornin Korn-esikoisalbumin kannen, sillä kyseinen levy täytti juuri 30 vuotta! Löysin bändin aivan lukion alussa, ja se on sitä lähtien kuulunut suosikkieni joukkoon. Bändin nokkamies Jonathan Davis on puhunut ahkerasti mielenterveystyön puolesta, sillä aihe on hänelle hyvin henkilökohtainen. Kornin kappaleet käsittelevätkin synkkiä aiheita. Tämänkin levynkannen kuvassa on pieni tyttö keinussa, ja joku selkeästi suurikokoisempi hahmo lähestyy häntä, käsissään mahdollisesti jotain terävää. Tytön varjo näyttää hirttäytyneeltä. Paidan kuvaprintti on kuitenkin onneksi sen verran suttuinen, ettei ohikulkija ehdi järkyttymään.

Toinen kestämään tehty vaatekappale, jonka toivottavasti saan itse jättää seuraavalle sitten, on tämä nahkarotsi. Tekisi mieli mennä torille huutamaan, että lakatkaa ostamasta niitä tekonahkapaskoja jotka varisevat jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Kaikki eivät kuitenkaan halua vakaumustensa vuoksi käytä eläimistä tehtyjä tuotteita ja sekin on ymmärrettävää.

Isomummuni elämään mahtui vaikka minkälaisista juonenkäännettä maailmanhistorian sivuilla. Hänellä oli aivan erilaisia murheita ja huolenaiheita kuin minun. Äidinäidinäitini eli isomummu näki sodat ja pulavuodet, kylmän sodan, Berliinin muurin ja Neuvostoliiton romahtamisen, myös uuden vuosituhannen vaihtumiseen. Vaikka en ehtinyt häneen juuri tutustua - olen oppinut hänen elämänvaiheistaan äidin ja muiden sukulaisten kautta - olen aina ihaillut häntä ja hänen vahvuuttaan. Hän oli tavallinen kansalainen, jonka harteilla lepäsi vastuu perheestä hyvänä äitinä ja odotukset "kunnollisena" naisena. Hän olisi varmasti ihmeissään nykymaailman menosta, ja kannustanut minuakin kulkemaan omaa polkua, pistämään hanttiin epäilijöille ja jarruttelijoille. "'illlllälailla!"

Onko sinulla todella jotain vanhoja (perintö)esineitä tai vaatteita joita käytät?

Saatat tykätä myös näistä