Bloggaamisesta on tullut yllättävän iso osa identiteettiäni viimeisten parin vuoden aikana. En tietenkään jaa kuin murto-osan elämästäni tänne, mutta blogi kulkee kokoajan ajatuksissani eikä varmaan ole kulunut päivääkään etten vähintään lukisi muiden uusia postauksia.
Muutkin bloggaajat voivat varmaan samaistua joihinkin kohtiin. Olisi hauska kuulla teidänkin ajatuksia!
..ja ne jotka eivät jaksa suorittaa siivousta ennen kuvausta, rajaavat ja muokkaavat kuvan mieleisekseen!
Postauksen ensimmäistä kuvaa valitaan huolella. Se on se tärkein, se näkyy blogit.fi -sivulla, ja ratkaisee varmasti klikkaako joku postaukseesi. Tähän postaukseen päätyi pitkästä aikaa kuva itse bloggaajasta, vain aika näyttää onko se enemmän houkutin vai karkotin.
Kuvien tarkka syynäys ettei näy mitään omituista taustalla tai tuntemattomia liian selkeästi. Eli kuvista on poistettu tai rajattu sujuvasti notkuva pyykkiteline, lattialla lojuvat epämääräiset kasat ja likaiset astiat.
Tulee joskus ujosteltua julkisella paikalla asujen tai kaikenmaailman kukkapuskien kuvaaminen. Varsinkin, jos on pyytänyt jonkun ottamaan itsestään kuvia. Ihan turhaa toisaalta, ihmiset ottavat päivittäin kuvia puhelimillaan ties mistä.
Kun on julkaisemassa mitään mikä etäisestikään haiskahtaa mielipiteeltä, on pakko käydä noin miljoona kertaa läpi tekstinsä ennen julkaisua. Enhän vain kirjoita vahingossakaan mitään minkä joku voi ymmärtää väärin? Toisaalta täytyy myös valitettavasti elää sen faktan kanssa, että tahallaan-väärinymmärtäjille ei vain ole olemassa torjumiskeinoa.
Ruokakuvien takaa löytyy nälkäisiä ystäviä ja puolisoita. Millaista on olla bloggaajan kanssa ulkona syömässä? Se on sitä että et saa iskeä kiinni omaan annokseesi heti kun haluat, et vaikka olisit sen itse maksanut. Bloggaaja asettelee kaikkien muidenkin annokset kuvauksellisesti ja näpsii sitten kuvia monesta eri kulmasta.
Kun kaikki kuulumiset on jo kerrottu blogissa.
"Käytiin tosiaan Itali.."
"Joo luinkin sun blogista"
*miettii kuumeisesti mitä uutta voisi aiheesta kertoa*
Kun joku aloittaa keskustelun "luin muuten sun blogista että.." ja heti tulee heti olo että nyt on kirjoittanut jotain kontroversiaalia. Ehkä verrattavissa "meidän pitäis puhua" tai "tuukko käymään täällä" -lauseiden aiheuttamaan pakokauhuun.
Tulee syynättyä tekstejään miljoona ja yksi kertaa kirjoitus- ja asiavirheiden varalta. Ja tietenkin vasta kun teksti on jo ollut ulkona tovin, tajuat (tai pahempaa, joku huomauttaa!) että joku virhe on päässyt luikahtamaan. Olin esimerkiksi kerännyt Marraskuun kuvahaaste: Portti -postausta varten faktatietoa ja käynyt läpi monta lähdettä eläintarhan omista sivuista Wikipediaan, ja sitten kun postaus oli ehtinyt olla monta tuntia ulkona, kävin sen vielä kerran läpi ja löysin pienen maantieteellisen virheen, jossa länsi ja itä olivat vaihtaneet paikkaa. Eihän sillä ole niin suurta merkitystä - varsinkaan Berliinissä?
Tietyt sanonnat toistuvat postauksissa vuodenajan mukaan. Kuin huomaamatta tulee aina päiviteltyä samoilla sanoilla vuodenaikojen tyypillisimpiä piirteitä:
Pakko kaivella heti muistikirjaa tai puhelimen muistiota jos tulee mieleen hyviä postausideoita. Ne täytyy kirjoittaa ylös ennen kuin ajatus karkaa.
..ja myöhemmin niistä omista luonnoksista ei välttämättä saa minkäänlaista tolkkua. Mikä ihmeen Tonnikalapäivä? Mitähän olen tässäkin koittanut sanoa? Miksi en muista kirjoittaneeni tätä?
Kun julkaisee pitkään ja huolellisesti hiotun postauksen ja odottaa kansainvaellusta, valtavaa määrää suitsutusta ja kutsua vierailemaan Huomenta Suomessa. Sitten putoaakin tuoliltaan kun ensimmäisen päivän aikana postauksen käy lukemassa vain muutama. Ja sitten kun tekaisee jotain kieli poskessa, väkeä tulee ovista ja ilmastointikanavista. Totuus on, että se mikä itseä kiinnostaa, ei välttämättä kiinnosta yleisöä ja koskaan ei voi tietää mikä resonoi. Ja pääasia että tekee juuri sellaista sisältöä mistä itse pitää!
Tulee otettua satunnaisia maisema- ja luontokuvia postauksien täytteeksi. Eli luontoretket ja kaupunkierrokset bloggaajan kanssa ovat käytännössä sitä, että joutuu pysähtelemään yhtenään ja kuulemaan "ootaootaoota" noin kymmenen metrin välein.
Onko muilla bloggaajilla/sisällöntuottajilla samoja ajatuksia? Kertokaa teidän!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi! ♡