"Tukka pystyssä katuja astelen
on pillihousuni haaroista ratkenneet
ja parturi-kampaamo Lissu on hiukseni leikannut taas
ne seisoo kuin järki kohden vastaantulijaa"
Dingo - Sinä ja minä
Porista ponnistanut Dingo pisti koko Suomen sekaisin nelisenkymmentä vuotta sitten, ja viime vuoden puolella joulupäivänä sai tästä ilmiöstä kertova elokuvakin ensi-iltansa. Tämän puolitoistatuntisen nostalgiapläjäyksen keskiössä on ennen kaikkea nokkamies Pertti Nieminen eli koko kansan tuntema Nipa Neumann.
kuva täältä: https://nordiskfilm.fi/levoton-tuhkimo/
Ohjaaja Mari Rantasila
Tuottaja Marko Talli, Anni Pänkäälä
Käsikirjoittaja Hanna Leivonniemi
Musiikki Timo Kämäräinen
Pääosissa Saku Taittonen, Alvari Stenbäck, Samuel Kujala, Mauno Terävä, Emil Kihlström, Valtteri Lehtinen, Ronja Keiramo, Elias Salonen, Reino Nordin
Elokuvassa aloitetaan Pertti-pojan (Hugo Komaro) lapsuudesta, ja tarina etenee hanttihommasta ja bändiviritelmästä toiseen kohti unelmia. Merillä vietettynä aikana nuoren miehen sanoitusvihko on täyttynyt, ja usko omaan juttuun on kova. Läpimurtosingle, Sinä ja minä, julkaistaan vuonna 1984, ja Dingon kiinnittäminen levy-yhtiölle oli molemmille osapuolille kultakaivos. Kukaan ei osannut arvatakaan, kuinka paljon unohtumattomia hittejä ja millainen koko Suomen yli pyyhkäissyt hysteria olisi vielä tulossa.
kuva täältä: https://kinokulma.fi/fi_FI/levoton-tuhkimo
Huiveja, hiuslakkaa, kajalia. Kiljuvia fanilaumoja ja helvetinmoinen kiire paikasta toiseen - niistä oli elokuvassa nähtävät Dingomanian vuodet tehty. Rahaa alkaa virrata ovista ja ikkunoista, kämppä vaihtuu suurempaan ja lapsena lahjaksi saatu radio-ohjattava auto hankitaan alle ihan aikuisten oikeasti. Erityisesti Nipa (Saku Taittonen) saa maistaa tähteyttä - kaikkien hyvine ja huonoine puolineen.
Pikkuhiljaa bändin jäsenten välit alkavat kuitenkin rakoilla, ja elokuvassa käydään läpi syitä miksi Dingo koki nopean lopun vauhdikkaiden vuosien jälkeen. Kova työtahti, toivottua heikommin myynyt levy sekä Neumannin itsevaltiaan elkeet eivät miellyttäneet muita. Kävi kuten Rooman valtakunnalle, romahti omaan mahdottomuuteensa.
Pelkkää nousukautta ja glamouria tätä elokuva ei ole, sillä bändin lopettamisen jälkeen Neumann joutuu henkisesti pahaan paikkaan. Hän jatkaa soolokeikkailua, mutta joutuu kokemaan mitä on olla "se tähdenlentonsa kokenut artisti". Vaikka välissä on monta vuosikymmentä, kohtaukset toimivat hyvänä herätyksenä yhteen tämän päivän polttavimmista puheenaiheista eli kaikenlaisen taiteen tukemiseen - pelkät tykkäykset ja jaksuhalit eivät auta, maksakaa sisäänpääsy ja ostakaan palanen kotiinkin.
Elokuva oli kaikinpuolin upeasti toteutettu. Lavastus ja puvustus ovat tässä elokuvassa niin viimeisen päälle hiottuja. Niitä pieniä yksityiskohtia arvostavana katsojana hymistelin tyytyväisenä penkissäni. Muutama aito videonpätkäkin oli päässyt mukaan mikä oli hieno lisä. Katsoja todella pääsi sukeltamaan Dingomanian vuosiin.
Tämä elokuva tarjoaa bändin kanssa kasvaneille hiuslakan ja röökin hajuista, kimaltelevaa nostalgiaa, ja uudelle polvelle inspiraatiota uskomaan omaan juttuunsa. Suosittelen!
★★★★☆
Taitaa olla kohtalaisen tavallinen bändin nousu-ja-lasku-tarina.
VastaaPoistaHyvä esittely, ihan just ajattelin että en tiedä suomalaisista elokuvista mitään,
paitsi Kaurismäki-leffoista jotain. 🙂 Tuli kuin tilauksesta.
Kyllä vain, ei nousukautta voi loputtomiin jatkua! Minä taas en tiedä Kaurismäen elokuvista mitään, ne täytyy ottaa katselulistalle seuraavaksi :)
PoistaOlipas hyvin kirjoitettu kuvaus! :) Ehdottomasti täytyy itsekin nähdä leffa. Usein mä käyn elokuvissa nimenomaan katsomassa suomalaisia teoksia. Hauska muuten, kun näin Neumannin ihan tavallisena tallaajana American car showssa viime vuonna :D
VastaaPoistaJa ylempään kommenttiin viitaten, Kaurismäen elokuvat ovat ihan parhaita, kirjakieli ja apea tunnelma. Niitä on myös monta, joten katseltavaa riittää :)
Kiitos paljon, käy ihmeessä katsastamassa itsekin tämä :) ja aika hauska sattuma!
PoistaMonta kertaa on ollut tarkoitus tutustua Kaurismäen teoksiin, mutta jotenkin se on aina jäänyt odottelemaan hetkeään.. näiden suositusten myötä täytyy siis tarttua niihin!
Minun on pakko nähdä tämä koska on olen ollut ihan järjetön Dingo-fani aikoinaan! Muistan edelleen sen hysterian, jota Dingo sai aikaiseksi esiintyessään. Värikkäät sinfonkihuivit heiluivat ja me siinä mukana. Kuuntelin Radio Suomi Popilta ennen ensi-iltaan tehdyn haastattelun, jossa oli sekä itse Nipa Neumann ja häntä elokuvassa esittävä näyttelijä Saku Taittonen. Dingon lyriikat ovat iskivät nuorena ja kyllä edelleenkin. Hyvä arvostelu sinulta!
VastaaPoistaKiitos paljon, kiva että arvostelusta oli iloa! Ehdottomasti katsomaan sitten tämä leffa, aika mahtavaa että oot saanut elää maniassa mukana!
PoistaEi ole tullut vielä katsottua, mutta aikeissa on. En ehkä ole suuri Dingo-fani, mutta tuo ajanjakso ja bändin suosion nousu kiinnostaa. On mahtanut olla bändillä vientiä, ja tällaisessa tositarinassa on aina jotain kiehtovaa.
VastaaPoistaKannattaa käydä katsomassa! Oli hienosti toteutettu kuvaus, nousuineen ja laskuineen :)
PoistaTää on kyl sellainen leffa, mikä on pakko katsoa jossain välissä! :) Dingoa tuli lapsena kuunneltua, kun se oli parhaan ystävän lempibändi ja kyllähän myö koulussakin soitettiin, sekä laulettiin näitä musiikkitunneilla. Onkohan Dingon jälkeen ollut vastaavaa maniaa minkään bändin osalta? Siis Suomessa. :) Voin kuvitella, miten inspiroivaa leffassa näkyvä puvustus on, ai että!
VastaaPoistaEi ole tainnut olla yhtä suurta hysteriaa herättänyttä suomalaisyhtyettä Dingon jälkeen, joten ovat ansainneet paikkansa kotimaisessa musiikkihistoriassa :) varo vaan, tästä elokuvasta saattaa inspiroitua pukeutumisen suhteen! :D
Poista