Uusi auto, flunssakärsimys ja itsenäisyyspäivän paraati

Uskollinen kulkupelini ajoi viimeiset metrinsä eräs kaunis aurinkoinen marraskuun aamupäivä. Yhteisiä kilometrejä ehti kertyä reilusti satatuhatta, ja ikänsä ja vikalistansa puolesta oli sen aika päästä viimeinkin ikuiselle levolle. Moottori ei ollut ehtinyt edes jäähtyä kun olin jo törkeästi selaamassa Nettiautoa. Annoin isälle ja veljelle tehtäväksi käydä koeajamassa Oulussa asti sijaitsevaa yksilöä. Kaupat tuli, ja Kouvolassa puhelimen päässä napsuttelin auton Traficomin kautta omiin nimiini. Enää puuttui menolippu Ouluun, ja matkan ajankohdaksi sattui sopivasti päivä ennen syntymäpäiviäni. Junamatkalle otin mukaan lukupiirin kirjan ja sen kanssa yli seitsemän tunnin matka kului kuin siivillä.

Olen aina ollut "no kuhan rattaat vaan kääntyy" -autoihminen ja alla pitäisi mieluiten olla joku halpa karvalakkimalli. Pääasia että pääsen paikasta toiseen. Nyt ollaankin aivan uudenlaisten elämysten edessä, sillä tästä uudesta autostani löytyy aiemmasta poiketen muun muassa ilmastointi, vakionopeudensäädin, kauko-ohjaimella toimiva keskuslukitus ja - herranjestas - sähköikkunat. Hirnujiakin on konepellin alla puolet enemmän. Olen viime viikkoina törmännyt meemiin, jossa pohditaan pitäisikö loppuvuodesta tehdä vielä jotain "just for the plot". Tämä on minulle juuri se mitä kukaan ei olisi todellakaan osannut odottaa.

Oulusta Kouvolaan suorittaessa auto pääsi todelliseen testiin, ja suoriutui siitä oikein hienosti. Minä sen sijaan jouduin kunnon koetukselle, sillä nappasin tuliaisena ilmeisesti influenssan. Veli oli ollut jo tovin kipeänä, ja saapuessani Ouluun äiti sairastui kuin sormia napsauttamalla ja lopulta minullakin alkoi sahaamaan kuume kesken viidensadan kilometrin kotimatkan. Kaikki mitä olin suunnitellut kotiinpaluun jälkeen, meni uusiksi - syntymäpäivät on juhlimatta, parvekkeella on edelleen kesä, Vinted-myytävät kuvaamatta, joulukuusen kasaamiseen ei riitä inspiraatio yhtään ja jouduin nakittamaan Tomin hakemaan Black Friday -pakettejani ympäri kylää.

Kotona päivästä toiseen möllöttämisessä ei ole mitään uutta minulle, mutta sekin on taas huomattavasti sujuvampaa kun voi hengittää normaalisti eikä jokaikiseen soluun satu. Puolikuolleena kaksion päästä päähän vaeltaessaan tuntui että on viimeisellä reissullaan tässä. Blogin kirjoittaminenkin jäi vähälle, kun ei ollut juuri raportoitavaa kuin se että päivät muistuttivat toisiaan.

Ennen Ouluun lähtöäni ehdin järjestelemään vaatekaappia ja pyyhkäisemään hälyttävän paksun pölykerroksen koru- ja meikkilipaston päältä. Kun koko muu kämppä on pikkuhiljaa räjähtänyt käsiin ja peittynyt niistopapereihin ja Finrexin-mukeihin, edes muutama siisti nurkka on tuottanut suurta iloa.

Harmitti kun kauan odottamani Coca-Cola -joulurekan näkeminen meni sivu suun. Keräsin voimia että pääsisin seuraavana päivänä seuraamaan itsenäisyyspäivän paraatia. Lähdimme optimisteina etsimään parkkipaikkaa läheltä jotta minun ei tarvitsisi vilustuttaa itseäni sateessa heilumalla. Turha luulo, koko keskusta oli aivan sekaisin, aidattu ja blokattu, ja ilmeisesti koko Kouvola ympäryskuntineen oli pakkautunut keskustaan. Edes Matkakeskuksen valtavalle parkkipaikalle ei mahtunut ellei ollut valmis ottamaan riskiä saada pikavoittoa nurmikolle parkkeeraamalla. Lopulta löysimme kauempaa erinomaisen paikan seurata kaluston ajoa:

Ohimarssin jälkeen ei kummoisempia itsenäisyyspäivän hulinoita jaksanut enää kotona järjestää. Tuntemattoman sotilaan (1955) olen katsonut niin monta kertaa jo, että voisin pistää vaikka maate sohvalle, laittaa silmät kiinni ja katsoa sen siinä ulkomuistista. Linnan juhlia en ole tavannut katsoa kuin sivusilmällä, somesta löytyy myös ne kiinnostavimmat haastattelut ja asuesittelyt.

Oletteko te säästyneet flunssalta? Mitä te puuhailitte itsenäisyyspäivänä?

Saatat pitää myös näistä