Parin Oulun reissun jälkeen on ollut mukava vain kotoilla. Olen järjestellyt kaappeja ja laatikoita, sisustanut makuuhuonetta uuden sängyn saapumisen jälkeen ja kirjoitellut useita blogipostauksia talteen.
Oikeastaan ihan mitä vain, mikä harhauttaa minua maailmantilanteen liian tarkasta seuraamisesta. Olin niin pöyristynyt "mies ilman pukua, monta pukua ilman miehiä" -tapauksesta että printtasin itselleni talteen koko keskustelun jotta se ei katoa vaikka sähköt katkaistaisiin. Voin itkunsekaisesti nauraen lukea sitä uudelleen ja uudelleen, ja muistella ihmiskunnan vanhoja hyviä aikoja kun suurin murhe oli se että syttyykö nuotio. Kuinkahan monta komediaelokuvaa tulee vielä Trumpin presidenttiydestä kun hänet on kätyreineen saatu kammettua pihalle.
Loppu kaikelle voi tulla koska vain, täysin riippumatta diktaattoreista ja pandemioista. Nautitaan siis arjen askareista niin kauan kun voidaan!
En ollut juuri tutustunut näyttelyyn ennakkoon, halusin vain nähdä Muumeja. Näytillä ei ollutkaan varsinaisesti taidetta, vaan keskiössä oli leikki ja puuhailu Muumi-teemaisessa maailmassa. Meidän lisäksemme paikalle olikin löytänyt lähinnä pikkulapsiperheitä, mutta aivan hyvin sovimme sekaan kun hassuttelimme menemään. Varsinkin tuossa Taikurin hatussa istuminen nauratti enemmän kuin kehtaa myöntää. Näyttelystä lisää myöhemmin omassa postauksessaan!
Mikä ihmeen muffinsikakku?
Aina pitää tulla jokin vastoinkäyminen kun päättää leipoa pitkästä aikaa. Kaikki tarvikkeet kävin läpi moneen kertaan, mutta kun oli aika kaataa taikina vuokiin niin laatikosta löytyi tasan YKSI paperivuoka. Mitähän olen edes ajatellut kun olen sen säästänyt paketin ja sen yhden onnettoman vuoan ja luonut itselleni illuusion että niitä on vielä jäljellä. Sama on käynyt joskus leikkeleiden kanssa - ja siitä seuraa vaan paha mieli aamupalapöydässä.
Koska en millään jaksanut lähteä kauppaan, päätin tehdä muffinsikakun eli kaataa taikinan perinteiseen kuivakakkumuottiin. Aivan hyvä tuli! Huomaa varmaan kuvasta miten hyvin taikina kohosi vielä uunissa.
Hei, haluaisin tehdä huoli-ilmoituksen. Tiedän yhden bloggaajan joka kiduttaa huonekasvejaan.
Yönkuningattarelleni kuuluu valitettavasti todella huonoa. Kämpässämme on kenties turhan kuiva ilma sille, ja liian vähäinen valo on myös masentanut. Kasvivaloa en ole saanut aikaiseksi hankkia, ja nyt taidan niittää siitä johtuvaa satoa.
En ollut tarkistanut kasviparkani tilannetta moneen päivään, ja totta kai kanaa paistaessani erehdyin vilkaisemaan. Kanasuikaleet saivat hienon grillipinnan kun aloin vauhkoamaan mikä tätä ressukkaa vaivaa. Kana oli onneksi vielä syötävää, mutta kasvin kohtalo on toistaiseksi auki.
Hei taas, nyt se sama kiduttaja hankkii vain lisää kasveja asuntoonsa, voisitteko tehdä asialle jotain?
Ostin elämäni ensimmäiset avokadot! Minua on hirvittänyt niiden lyhyt elinkaari ja hinta, ja avokadon makukaan ei ole mikään suosikkini. Tosin sekin mielipide on vaihdellut, koska joskus on saanut viimeisen päälle tuoretta tavaraa ja joskus jotain koko päivän salaattibaarissa istunutta ruskeaa mössöä.
Leikeltyäni (täydellisen kypsän!) avokadon auki, päätin googlettaa voisiko sitä laittaa kasvamaan kotioloissa. Kyllä vain, vaikka uutta satoa ei siitä tulisi saamaan. Pelkkä viherkasvi riittäisi oikein hyvin, joten ei muuta kuin kokeilemaan. Tästä Kotilieden artikkelista otin neuvot talteen ja olen nyt vesiastia-vaiheessa.
Oulu-ilmeitä satamamaisemissa
Tomin hiihtoloman lopuksi suuntasimme pienelle päiväretkelle Kotkaan. Kouvolassa jotenkin aina onnekkaasti unohtaa miltä tuntuu kuin tuuli tempoo peruukkia päästä ja silmät alkavat vuotaa vaikka kuinka koittaisi siristellä. Olen asunut merenrantakaupungeissa (Oulu ja Kalajoki) lähes koko ikäni, ja kohta koittaa kolmas vuosi kun olen saanut nauttia muustakin kuin jatkuvasta turbovaiheesta. Noustuamme autosta Kotkan sataman alueella, muisti taas mistä saa olla kiitollinen tämän hetkisessä asuinpaikassaan.
Merikeskus Vellamoon houkutteli ennen kaikkea uusi Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumiseikkailu -näyttely:
kuvat minusta otti luottokuvaaja Tomi ♡
Testissä Suomen paras burgeripaikka vuodelta 2023
"Kotkan torilla sijaitseva burgerivaunu The Van valittiin voittajaksi Suomen paras burgeri -yleisöäänestyksessä, jossa annettiin 22 300 ääntä. Äänestyksen järjestivät burgerinystävät Burger Lovers Finland ja Foodora."
Yli 22'000 äänesti: Tässä on Suomen paras burgeriravintola! (14.6.2023, Iltalehti)
Oli kyllä todellakin kehujen arvoinen paikka! Minä kokeilin tsatsiki-kanaa ja Tomi otti Överiburgerin. Loaded fries olivat todellakin loaded; kerrankin ei oltu säästelty lisäkkeissä!
Mitä sinä olet puuhannut viime viikkoina? Miten sinä pidät mielen positiivisena maailmanmenosta huolimatta?
Ihania kuvia ja kivaa meininkiä :) mulla ei ole ikinä mitään kun perusarkea vaan, töitä ja vapaa-ajalla lepäilyä. Oon tosi tylsä ihminen :)) mullakin on vaan yksi huonekasvi; huonekuusi ja sekin on vähän hankala tapaus...vaikka se kaunis kasvi olisikin :)
VastaaPoistaArkisista askareista pientäkin riemua :) uu oispa söpö sellainen minikuusi!
PoistaBeautiful post
VastaaPoistaThank you :)
PoistaPlease read my post
VastaaPoistaMä näin jonkun appi mainoksen missä sä osoitat puhelimella sun kasvia ja sit se näyttää mitä sun pitää sille tehdä et saat sen kuntoon 🤔 ja toi kakku näyttää tosi hyvältä!! 🤗
VastaaPoistaSellanen ois tällaiselle onnettomalle kasvinhuoltajalle ihan täydellinen :O tai sitten se aina kommentoisi "jaa sinä taas täällä, lakkaa jo hankkimasta kasveja :D". Tuli hyvänmakuinenkin, kun ei siinä kauheasti eroa ole tekeekö peruskuivakakun vai muffinsitaikinan - kohosi vaan tavallista paremmin!
PoistaEi tää kuiva sisäilma tee hyvää kasveille tai ihmisillekään. Meidän parikymmentä vuotta vanha joulukaktus heitti kahdessa viikossa henkensä. Ensin teki komeat kukat, jonka jälkeen ei antanut armoa. Meni ja kuoli tuosta vain.
VastaaPoistaHaluaisin käydä tuolla Vellamossa. Miten hauska tuo taikurin hattu, haluan myös siihen! Kovaa tuulta puolestaan inhoan ja valitettavasti osaa se tuulla täällä järvien ympäröimässä Savonlinnassakin.
Heti kun näin tuon muffinssikakkusi, niin teki mieli jotain tuollaista. Kakku, jota en ole koskaan saanut pilattua on tiikerikakku. Nam, ehkä pitäisi leipoa pitkästä aikaa. Se voisi olla hyvää puuhaa harhauttaa omaa mieltä maailman kylmältä menolta. Empatia loistaa poissaolollaan, kiusaamalla pääsee näköjään pitkälle nykyelämässä.
Voi ei, sellaisen yllätyksen päätti järjestää :O antoi vielä viimeiset voimat kukkimiseen!
PoistaKannattaa käydä piipahtamassa Vellamossa, olisi ollut monta näyttelyä kierrettäväksi ja rakennus itsessäänkin oli oma nähtävyytensä. Erikoista muotoilua ja puupintoja.
Sinäpä sen sanoit, kiusaamalla ja polkemalla muita raivataan valitettavan usein se oma polku. Ja samanmieliset seuraavat sitten perässä, koska se on tehty helpoksi ja saatu näyttämään normaalilta.