Tommi Kinnunen on moneen otteeseen palkittu kirjailija, joten oli korkea aika tutustua hänen tuotantoonsa. Jo hänen esikoisteoksensa Neljäntienristeys (WSOY, 2014) oli Finlandia-ehdokkaana ja on sittemmin käännetty lähes parillekymmenelle eri kielelle. Pintti (WSOY, 2018) taas toi kirjailijalle Botnia-kirjallisuuspalkinnon. Hänen uusin teoksensa Kaarna oli myös mukana kilpailussa Finlandia-palkinnosta.
Ei siis ihme, että kirjaston varausjonossa vierähti aikaa - teoksen halusi lukea muutama muukin. Odotukseni lopulta palkittiin.
Kirja kertoo sota-ajan kokeneesta ja sen jälkeen traumojen kanssa elävästä Lainasta eri aikatasoissa. Tarina ei etene kronologisessa järjestyksessä, ja Lainan ankaria elämänvaiheita avataan pikkuhiljaa.
Lainalla on kolme lasta, kaksostytöt Eeva ja Marja sekä Martti-poika. Äitinä Laina ei ole ollut mitenkään lämmin ja pullantuoksuinen, ja saman katon alla on "uutena isäntänä" asunut myös sodan rikkoma Antti. Aikuisten tunnepurkaukset ovat heijastuneet tietenkin myös lapsiin. Myötätuntoisesti äitiinsä suhtautuva Martti asuu aikuisena ainoana edelleen kotikylällä, mutta Lainan lähestyvä kuolema ja hautajaisjärjestelyiden ajankohtaisuus saa tyttäretkin vierailemaan.
"Ainoa, minkä hän enää osaa on huutaa ja kirota. Kärsivät lehmät ja loppuun ajetut hevosetkin lopulta ammutaan säälistä, mutta hänen täytyy elää läpi jokainen eilistä muistuttava päivä." (s. 71)
Kirjassa käsitellään siviilien, erityisesti naisten, kärsimyksiä partisaani-iskuissa. Se oli jo sota-aikana vaiettu asia, sillä ongelman myöntäminenhän olisi johtanut toimiin evakuoida siviiliväestö pois erityisesti rajaseuduilta ja Lapista. Näitä kauheuksia on pitkästi sodan jälkeenkin vielä lakaistu maton alle ja hyssytelty.
Toinen vahva teema on elämän jatkuminen sotien jälkeen. Erityisesti nuoret miehet, joiden elämä piti olla vasta alussa, ovat menneet niin rikki rintamalla ettei heistä ole jäljellä enää kuin tyhjä kuori. Kotiinpaluun jälkeen myöskin omalla tavallaan traumatisoituneet naiset joutuivat usein kantamaan miestenkin taakkaa.
Kirja olisi mielestäni pärjännyt mainiosti pelkällä menneisyyden kuvauksilla eli sota-ajalla ja sen jälkeisillä vuosilla. Nykyajan tapahtumat tuntuivat ehkä hieman irrallisilta, ylimääräiseltä täytteeltä, jolla kirjaa venytettiin turhaan varsinkin lopussa.
Kinnunen on tämän kirjan perusteella kuitenkin kiinnostava kirjailija, ja uskon että tutustun hänen muihinkin teoksiinsa tulevaisuudessa.
Valitsin tämän kirjan osaksi lukuhaastettani:
5) Lue kirja sellaiselta kirjailijalta, jonka tuotantoon et ole aiemmin tutustunut ✅
En ole lukenut tältä kirjailijalta mitään. Nyt luen Camilla Stenin dekkaria ja on kyllä koukuttava! Oletko lukenut häneltä mitään?
VastaaPoistaDekkareita en ole lukenut kuin pari vasta, ja en ole kuullutkaan tästä kirjailijasta. Pistän korvan taakse, kiitos :)
PoistaEn ole itse lukenut Tommi Kinnuselta vielä yhtään teosta, mutta siitä huolimatta niin kirjailijan kuin teosten nimet ovat tuttuja. Lukiossa ja yliopistossa opettajat ja luennoitsijat on nostaneet kursseilla esille erityisesti "Neljäntienristeyksen" ja "Kaarnan". Myös tää postaus herätti mielenkiintoa Kinnusen teoksia kohtaan, eli pitänee ottaa ihan asiakseen tarttua joskus johonkin hänen teoksistaan :D
VastaaPoistaMinullekin nimi oli kovin tuttu mutta kirjat olivat vielä lukematta. Tämä teos ainakin oli erinomainen tapa tutustua, sillä kirja oli sekä Botnia- että Finlandia-palkinnon ehdokkaana.
Poista