Törmäsin aivan mahtavaan blogihaasteeseen Tarun tapaan -kirjablogissa. Tarkoituksena on listata kirjoja, jotka ovat jollain tapaa tehneet lähtemättömän vaikutuksen.
Fiona MacDonald - Menneiden aikojen lapsia (alkup. A Child’s Eye View of History, 1997)
Mark Twain - Omaelämäkertani (alkup. Autobiography of Mark Twain, 2010)
Suvi Bowellan - Kiltin tytön voimakirja (Otava, 2020)
Mitkä ovat teihin lähtemättömän vaikutuksen tehneet kirjat? Vielä ehtii osallistua haasteeseenkin!
Tarun tapaan -blogiin tulee ensi kuun aikana kooste haasteeseen osallistuneiden vastauksista, kannattaa pysyä kuulolla!
Marcus Pfister - Sateenkaarikala (alkup. The Rainbow Fish, 1992)
Yksi suosikki-iltasaduistani oli ehdottomasti kauniisti kuvitettu Sateenkaarikala. Tämä kirja on todennäköisesti muokannut minua tiedostamatta tietynlaiseen suuntaan, johon on havahtunut vasta aikuisena. Tarina menee siis niin, että Sateenkaarikalalla on paljon kauniita kimaltelevia suomuja, ja muutkin kalat haluaisivat niitä itselleen. Sateenkaarikala ei halua luopua omistaan, mutta joutuu nöyrtymään kun muut kääntävät hänelle selkänsä. Lopussa on taas "kaikki hyvin" ja kaverit palaavat takaisin, kun Sateenkaarikala on jakanut heille kaikki paitsi yhden kimallesuomuistaan.
Minut on kasvatettu ottamaan aina muutkin huomioon ja jakamaan omastani, ja lapsena tarinan loppu oli mielestäni hyvä ja onnellinen. Liiallisen joustamisen haitallisuus on tullut kuitenkin opittua kantapään kautta. Miellyttäjä minussa pelkäsi tulla hylätyksi kuten Sateenkaarikala, mutta kun aloin kyseenalaistamaan omia toimintamallejani, heräsin samalla myös tämän kivan satukirjan ongelmallisuuteen. Se teki todellakin vaikutuksen, sekä lapsena että aikuisena - päinvastaisin tuloksin.
J.K. Rowling - Harry Potter ja viisasten kivi (alkup. Harry Potter and the Philosopher's Stone, 1997)
Ensimmäinen Harry Potter -kirja eli Viisasten kivi oli mullistava iltasatu. Olin ensimmäisellä luokalla, kun äitini kantoi kotiin uuden kiinnostavan kirjan. Kuuntelin kirjaa äidin lukemana, ja myöhemmin katsoin huuli pyöreänä kirjaan perustuvaa elokuvaa.
Pieni koululainen sai ennen kaikkea vertaistukea Harrylta. Velhopoika joutui myös kiusanhenkien hampaisiin, mutta löysi onneksi uskollisia ystäviä. Samaistuin kuitenkin eniten hyvin koulussa pärjäävään Hermioneen - pelastihan hän tiedoillaan ja taidoillaan Harryn ja Ronin pinteestä monet kerrat. Olen kasvanut taikamaailman kanssa, ja kirjat ja elokuvat ovat minulle ikuisesti turvasatama.
Historia on ollut suuri intohimoni jo aivan lapsena. Kysyin kolmannella luokalla opettajaltani emmekö voisi aloittaa jos historiantunnit, mutta ei, piti odottaa viidennelle.
Menneiden aikojen lapsia oli todella kiinnostava kirja, ja luin sitä uskollisesti kannesta kanteen monet kerrat. Tuolloin minua erityisesti kiehtoi alkuperäiskansat, viktoriaanisen ajan elämänmeno ja maailmansodat. Matematiikan läksytkin tuntuivat yhtäkkiä ihan mukiinmenevältä kun luki millaisissa paikoissa ja olosuhteissa samanikäiset lapset ovat joskus työskennelleet.
Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja (alkup. Het Achterhuis, 1947)
Olen lukenut Anne Frankin päiväkirjan ala-asteella ensimmäisen kerran, myöhemmin vuosien varrella monta kertaa uudestaan. Julmuus ihmisten toimissa surettaa ja miljoonien viattomien elämien tuhoutuminen koskettaa. Niin järjetöntä miten muita kohdellaan. On mahdotonta käsittää, miltä nuoresta tytöstä ja hänen kanssaan piilotelleista on tuntunut. Päiväkirja on edelleen tärkeä viesti maailmalle.
Väinö Linna - Tuntematon sotilas (WSOY, 1954)
Ehdoton suosikkikirjani kautta aikojen. Alusta loppuun, kannesta kanteen. En muista enää montako kertaa olen kirjan lukenut.
Sota ja vallanhimo ovat aina yhtä ajankohtainen aihe. He jotka toisen omaa havittelevat ja ottavat voimista mittaa, eivät itse tietenkään makaa siellä juoksuhaudassa taikka kahlaa suossa. Siksi sotakertomukset ovat niin järjettömiä ja mielen valtaa epäusko - emmekö ikinä opi? Linna otti itsekin osaa sotaan ja oli tarkkanäköinen kertoja, ja siksi Tuntematon onkin niin aito teos ja hyvin tärkeä suomalaisille.
Kirjan hahmot ovat mahtavia arkkityyppejä ja persoonia pingottavasta esimiehestä lupsakkaan omantienkulkijaan, ja jokainen lukija voi varmasti tunnistaa joko itsensä tai lähipiirinsä ihmisiä.
Noiden kansien välistä löytyy myös loistavia sutkautuksia joka tilanteeseen, omia suosikkejani ovat muun muassa "pohja se o minunki säkis" ja "täl mä pärjään pual vuat".
Suosikkikirjailijaksini osoitan ehdottomasti yhdysvaltalaisen Samuel Langhorne Clemensin, kirjailijanimeltään Mark Twain. Hänet tunnetaan kenties parhaiten kuolemattomien sutkautusten isänä, mutta yksikään hänen kokopitkistä teoksistaan ei ole jättänyt kylmäksi.
Sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen julkaistu elämänkerta on tuhti paketti kirjailijan muistelmia, joista osa on ennen julkaisemattomia. Se on kiinnostava aikalaiskuvaus vaikka kirjailija tai hänen teoksensa eivät olisi tuttuja. Twain matkusteli paljon, ja kirjasi havaintojaan ja tapahtumia ylös tarkasti. Taitava ja humoristinen kertoja viekin lukijan kiinnostavalle matkalle menneeseen maailmaan.
Sain muutama vuosi sitten tämän joululahjaksi äidiltäni, joka on joutunut olemaan minusta huolissaan koska olen oikea malliesimerkki kiltistä tytöstä. Kohteliaisuus ja muiden huomioonottaminen kulkee veren perintönä, ja olen ylpeä siitä että minulle on sanomattakin ollut aina selvää että kadulla pysähdytään auttamaan, mutta liiallinen kiltteys voi olla todella vahingollista. Kiltti haluaa miellyttää ja pelkää hankalaksi ja itsekkääksi leimautumista. Hän venyy ja paukkuu muiden vuoksi, ja antaa omastaan. Kilttejä on helppo käyttää hyväksi, hän kun ei kehtaa aina kieltäytyä vaikka todella haluaisi.
Kirja auttaa herättelemään lukijaa ja tunnistamaan tilanteita joissa kiltti toimii itselleen haitallisella tavalla. Todellakin suosittelen jokaista kiltteydestään kärsivää lukemaan tämän!
Tämä onkin erinomainen haaste ja kiva lukea sinun kirjavalintasi. Olen tätä pohtinut itsekin tekeväni, mutta jostain syystä on kamalan vaikea valita vaikuttavimpia kirjoja. Yksi niistä kuitenkin on muutamia kertoja lukemani Taru Sormusten herrasta. Pidin kaikesta siinä: tarinankulusta, henkilöistä ja heidän keskinäisten suhteiden kehittymisestä, sormuksen voimasta ja hahmojen mielen heikkoudesta, jotka jäivät sen pauloihin, hyvän ja pahan kohtaamisesta. Moni asia sopii tähänkin päivään, ikuinen sodan ja valloittamisen tarve, ja Keski-maan tavalliset asukkaat sen jaloissa yrittäen puolustautua ja selvitä.
VastaaPoista