Taijanomainen lukuhaaste on saapunut viimeiseen kirjaan, ja nyt oli aika valita aloitusosa kirjasarjaan, jota mahdollisesti jatkan ensi vuonnakin. Siihenhän löytyi aivan täydellinen valinta - tässä olisi kirja, jolle ei ole vielä ilmestynyt jatko-osia! Kaikkea ei voi siis vielä ahmia kerralla.
Puuvillatehdas-sarjastaan tunnetun Ann-Christin Antellin uusi kirjasarja aloittaa kolmen siskoksen tarinan. Ensimmäisessä osassa matkustetaan keskimmäisen sisaren, taiteilijanalun Lilyn, mukana Firenzeen. Turun piirustuskoulun opinnot vaihtuvat italialaisiin maisemiin hänen lähdettyä matkalle isoäitinsä kanssa. Kirjassa on historiaa, kaunis vanha eurooppalainen kaupunki ja taidetta - ja annos kepeää romantiikkaa. Juuri sopivaa luettavaa pimeään ja kylmään vuodenaikaan siis!
"Taidemaalarin tulee maalata nopeasti, jotta havainnot pysyvät tuoreina. Jos te tuherratte tuntikausia, väri muuttuu, tunnelma muuttuu, kaikki muuttuu [...]" (s.174)
Ennen matkaansa Lilyä kositaan, ja hän lähtee Firenzeen sydämessään ristiriitainen tunne: hän pelkää, että elämä jää elämättä ja taulut maalaamatta jos hän asettuu viettämään avioelämää. Nuoren naisen taiteilijanuran tavoittelua kyseenalaistetaankin pölyttyneiden setien toimesta: mitä hyötyä muka naiselle on tietää mistään mitään ja tuhlata aikaansa opintoihin, koska hänestä tulee kuitenkin vaimo ja äiti. Lily onnistuu lopulta kietomaan itsensä melkoisiin rakkauskiemuroihin, sillä hänen suosiostaan kilpailee lopulta kolme eri miestä. Dramaattisia käänteitä seuraavaa lukijaakaan ei päästetä helpolla.
Helppoa ei ollut tuohon aikaan siirtyminen edes Euroopan sisälläkään. Matkustelu ulkomaille on ollut vain harvojen hupia, ja kuvaus tämän päivän mittapuulla hitaasta matkustamisesta oli hyvin kiinnostava. Rakastan myös sitä että voin oppia uutta, ja oli ihanaa että kirjassa mainitaan monia kuuluisia taideteoksia ja historiallisia paikkoja. Varoitus, tämä nojatuolimatkailu saattaa aiheuttaa innostuksen lähteä itsekin paikan päälle!
"Tämä kesä ja Firenze olivat muuttaneet aivan kaiken hänessä. Hän ei ollut enää sama nuori nainen, joka oli lähtenyt Naantalista kuukausia sitten. Matka Firenzeen oli avannut hänen silmänsä ei vain taiteelle, vaan myös elämälle." (s. 298)
Kirjailijan nimen lisäksi myös kansitaide herätti minunkin kiinnostukseni tutustua kirjaan. Kansihan on kaunis kuin kesäkahvilan kuppikakku, mutta liian läheistä tarkastelua sen yksityiskohdat eivät valitettavasti kestä. Voi huomata suttuisuutta ja keskeneräisyyttä, ja kun alkaa tietoja tarkastelemaan, väkisinkin irvistää: kuvapankkia ja tekoälyä. Toivottavasti ensi keväänä ilmestyvän jatko-osan kanteen on panostettu enemmän.
Valitsin tämän kirjan osaksi lukuhaastettani:
12) Kirja on aloitusosa kirjasarjaan ✅
Hieno kuvaus kirjasta!
VastaaPoistaKiitos paljon :)
Poista