2016. Se oli vuosi, jolloin Ylivieskan puukirkko tuhopoltettiin, Anttila asetettiin konkurssiin, Särkänniemen delfiinit lennätettiin Ateenaan, Donald Trump valittiin presidentiksi ja menetimme Haramben. Oho, kuulostaapa masentavalta vuodelta! Kivempia juttuja olivat konmarituksen rantautuminen, Pokemon Go -villitys, Leonardo DiCaprion ensimmäinen Oscar-pysti elokuvasta The Revenant (2015) ja Pikkuleijonien MM-kulta.
Ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, että esittelin itseni Taijana, en Taija-Tiiana. Aina "hävetti" kun meni uuteen kouluun tai ryhmään ja nimenhuudossa minulta kysytään millaisella nimellä tahdon itseäni kutsuttavan. En olisi halunnut kenenkään kuulevan oikeaa nimeäni, siitä oli kiusattu jo aivan tarpeeksi yhdelle elämälle.
Joka päivä törmää sisältöön, jossa jaetaan omia vanhoja asukuvia tai muita muistoja vuosikymmenen takaa. Vuosi 2016 on herättänyt ihmisissä tavallista enemmän nostalgisia fiiliksiä. Se oli omalta kohdaltani somessa väliinputoaja-vuosi, sillä aloitin tammikuussa jälleen kerran uuden blogin, Filtered Truth, joka ei tainnut elää kuin muutaman kuukauden. Poimin tällaisen esittelyn sen ensimmäisestä postauksesta:
Nämä kuvathan ovat tietenkin edellisen vuoden puolelta, mutta tyylini ei ole muuttunut oikeastaan ollenkaan kymmenessä vuodessa. Vuosien saatossa ja mukavuudenhalun kasvaessa pillifarkut ovat tosin saaneet rinnalleen kovan kilpailijan collareista. Itsensä rei'ittäminen on jäänyt, ja suurinosa koruistakin on otettu pois. Hellyyttävää, vasta yksi tatuointi!
Uusi blogiviritelmä ei oikein jaksanut ottaa tuulta alleen, matkailualan opinnot opinnäytetöineen ja erilaisine projekteineen yhdistettynä työskentelyyn huoltoasemalla vei voimia, ja vapaa-aikani vietin lähes kokonaan joko hengaillen tai pelaillen kavereiden kanssa. Instagramissa olin sentään hieman aktiivisempi, jaoin sinne niin reissailujani Helsingistä, Roomasta ja Dublinista kuin pelailujani Assassin's Creedistä Pokemon Go:hon. Ja uusia tatuointeja:
Kuvista päätellen vuonna 2016 tyylini on ollut tummanpuhuva, ja kuvissakin olen suosinut mustavalkofiltteriä, heh. Kuuntelin sujuvasti ikisuosikki Eppu Normaalin ohella paljon death- ja black metallia, ja kävin viettämässä juhannustakin Nummirockissa. Corpsepaint piti maalata naamaan kun lähti baariin, tsih. Raskas metalli on jäänyt huomattavasti vähemmälle kuin tuolloin, mutta edelleen nautin kunnon örinästä.
Meikatessa suosin voimakkaita kissarajauksia ja vahvoja huulipunia. NYXin nestemäiset punat taisivat olivat aivan uusinta uutta!
Sivusiili mullisti elämäni - ohuet hiukseni saivat sen myötä edes hieman ryhtiä.
Taisin aikoinaan valita putkeen kolmet tai neljät samantyyliset muovipokat uusiessani silmälaseja muutaman vuoden välein. Lukiossa hankin ensimmäiset ja sille tielle jäin. Olen tavannut hankkia kerralla vain yhdet lasit ja silloin tällöin uusia myös aurinkolasit, mutta kun seuraavan kerran on aika päivittää vahvuuksia, voisin etsiä kaksi-yhden-hinnalla -tarjouksen ja kokeilla toisiksi laseiksi tällaisia.
Asuin tuohon aikaan noissa camohousuissa, pakko myöntää. En muista enää mistä ostin ne, mutta ne olivat ehdottomasti suosikkihousuni. Mustat revityt pillit pääsivät käyttöön lähinnä vain silloin kun käytin camokuvioista parkatakkiani. Ja jos joku ehti ihmettelemään asuntolahuoneessani hengailevaa valtavaa pallogrilliä, se oli arvontavoitto Kalajoen Supermarketilta. On käytössä edelleen, iskä on paistellut sillä pihvit ja makkarat isommallekin porukalle.
Huomio kiinnittyi kuvissa myös kaulaan - siellähän on vanha kunnon choker! Muistaakseni ne tekivät paluun vuosina 2015-2016, ja olinkin onneni kukkuloilla kun sain kaivella ala-asteen aikaiset korut kätköistä ihan luvan kanssa. Jossain tuokin vielä on tallessa.
Miltä sinun 2016 näytti? Kaipaatko jotain trendiä tai elämänvaihetta?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi! ♡