the show must go on

Koskaan ei saa sanoa ei koskaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Live love laugh ja mitä näitä muita hienoja mietelauseita keksisin tähän mahduttaa.

2018 helmikuussa julkaisin toistaiseksi viimeisen blogipostaukseni enkä silloin edes ajatellut tehdä niin. Mulla oli hyvä postaustahti ja vauhti päällä, mutta johonkin se vain katosi. Mitä oikein tapahtui viiden vuoden aikana ja miksi ihmeessä löysin itseni taas täältä; tällaiselle aiheelle voisi laatia ihan oman postauksen. Ehkä saan selkiytettyä asiaa itsellenikin.

Anyways, olen Taija-Tiia 28-vuotias palijasjalakane oululainen, joka asuu nykyään Alavieskassa. Olen ylioppilaslakin hankkimisen lisäksi ehtinyt kouluttautumaan matkailuvirkailijaksi, maarakennusjalkamieheksi ja levyseppä-hitsaajaksi. Työskentelen nykyään metallipajalla pääasiallisesti hitsaajana. Harrastuksiini kuuluu lukeminen, kielten itsenäinen opiskelu (italia ja tänä vuonna olen aloittanut puolan alkeet), pelaaminen, bullet journal sekä pari kuukautta sitten aloitettu salillakäynti. Tykkään tatuoinneista ja lävistyksistä sekä peruukeista. Innostun silloin tällöin myös diy-projekteista, ja laittamaan kaappien järjestyksen ja kämpän sisustuksen uusiksi.

Ensimmäisen blogin viimeisin banneri.

Sitten vähän throwbackia. Aloitin blogin kirjoittamisen ensimmäisen kerran 2010 alkuvuodesta kun olin yhdeksännellä luokalla. Kirjoittelin mitä tein päivän aikana ja kuvailin kaikkea mahdollista kavereideni kanssa. Kerroin mitä musiikkia kuuntelin ja mitä elokuvia katsoin. Kunnolla bloggaaminen lähti käyntiin lukion alussa, opettelin muun muassa upottamaan Youtube-videoita ja musiikkipalkkeja postauksiini ja kikkailemaan ulkoasun kanssa. Aloitin asukuvien ottamisen ja kamera kulki mukana joka paikassa.

Blogiyhteisö oli todella aktiivinen noina vuosina kun olin lukiossa (2010-2014) ja tutustuin myös irl moneen bloggaajaan. Sain paljon henkistä tukea samojen ongelmien kanssa painivilta ja oli tunne, että olen löytänyt paikkani. Blogissani oli parhaimmillaan n. 100 lukijaa ja satunnaisia kävijöitä vielä enemmän.

Mad Wonderland on kulkenut mukana jo toiselle blogipohjalle.

Kirjoitin blogia yhtäjaksoisesti ainakin viisi-kuusi vuotta kunnes silloiset matkailualan opinnot ja työskentely osa-aikaisena huoltoasemalla vei kaiken aikani. Kaipasin kovasti blogiyhteisöä ja aloitinkin muutaman kerran uudestaan puhtaalta pöydältä vajaa parin vuoden tauon jälkeen, mutta hommasta puuttui joku. Blogimaailma oli sillä aikaa muuttunut ja hiljentynyt pikkuhiljaa.

Viimeisimmästä blogipostauksestani on kulunut nyt yli viisi vuotta. Olen kasvanut ihmisenä. Olen vahvistanut itsetuntoani, jonka kanssa olen ikäni taistellut. Minulla on aina ollut paljon asiaa - siksi tein blogin alunperinkin - mutta edelleen olisi asiaa vähintään yhtä paljon kuin Hannu Karpolla.

Mitä tämä uusi blogi sitten tulisi pitämään sisällään? Höpötystä vähän kaikesta ja vierestä ja seinän läpi. Haluan selittää katsotuista elokuvista, luetuista kirjoista ja pelatuista peleistä, valittaa puolan ääntämisen vaikeudesta, kertoa työstäni, suunnitella bujoa, esitellä kokeilemiani reseptejä.. haluan käyttää blogia päiväkirjana ja kanavana kertoa kuulumisia kuten ennenkin.

Vanhat ja uudet lukijat, tervetuloa mukaan!

Saatat tykätä myös näistä