what cha cha cha is going on?

Tämä olisi nyt sellainen kuulumistenkertomispostaus jossa dumppaan muutaman puhelimella otetun kuvan kollaasin muodossa.

Kahvitauoilla yritän ainakin irtautua välillä puhelimelta ja lukea. Tällä hetkellä kesken on Jonna Pulkkisen Punainen pusero (Otava, 2021). Siinä kerrataan vaiettua historiaa, jossa syrjäisempien seutujen asukkaat joutuivat elämään vihollisjoukkojen pelossa vaikka varsinainen rintama olisi kaukana. Siviileihin kohdistuva terrori kosketti kokonaisia kyliä, kaikkia vauvasta vaariin. En suosittele tätä teosta herkimmille lukijoille, sillä se sisältää välillä raakoja kuvauksia siitä mitä partisaanit tekivät puolustuskyvyttömillekin ihmisille. Raskaammaksi lukemisen tekee se ajatus, että tällaista tapahtuu tällä hetkellä Ukrainassa.

Kuten mainitsin 'Mistä tietää että kevät on tullut?' -postauksessa, on aika ulkoiluttaa revittyjä farkkuja ja kesänahkarotsia.

Kun olin etsimässä itselleni laivastonsinisiä Converseja, innostuin tilaamaan myös punaiset ja vaaleanpunaiset matalavartisina. Totta kai aiheutin koeajolla kesän ensimmäisen rakon kantapäähän kun nilkkasukka päätti pyöriä kolmekuuskymppisiä jalassa.

Olen onnistunut vähentämään energiajuomien kulutusta tai ainakin vaihtanut halvimman ja isoimman tölkin parhaimman makuiseen. Jos tätä vihreän omenan makuista Batterya on tarjolla, se lähtee ostoskoriin.

En muista milloin olen viimeksi vappuna saanut heliumpallon. Sisäinen lapseni sai vallan kun ruokaostoksilla näin 'kaikki loput vappupallot puoleen hintaan' -kyltin. Viikko on kulunut ja Pipsa on löytänyt paikkansa osana sisustusta.

Olen myös koukuttanut itseni lyhyisiin historiadokumentteihin, joita kuuntelen taustameluna kun siivoilen, leivon tai kirjoitan. Historia oli aina suosikkiaineeni koulussa, ja haluan oppia aina jotain uutta ja tutustua uusiin näkökulmiin.

Saatat tykätä myös näistä