KATSOTTU: Indiana Jones and the Dial of Destiny (2023)


Ohjaajana  James Mangold
Tuottajana  Kathleen Kennedy, Frank Marshal, Simon Emanuel
Käsikirjoittajana  Jez Butterworth, John-Henry Butterworth, David Koepp, James Mangold
Säveltäjänä  John Williams

Pääosissa  Harrison Ford, Phoebe Waller-Bridge, Mads Mikkelsen, Antonio Banderas, John Rhys-Davies, Toby Jones


Elokuva alkaa takaumalla vuoteen 1944, kun toinen maailmansota oli käynnissä. Indiana Jones (Harrison Ford) on tuttuun tapaan estämässä natseja saamasta haltuunsa jotain mikä kuuluisi museoon. Yhdessä ystävänsä Basil Shaw'n (Toby Jones) kanssa Jones pyrkii etsimään käsiinsä Longinuksen keihään. Natsit uskoivat, että se takaisi voiton sille joka pitäisi sitä hallussaan.

Huomio kiinnittyy pian kuitenkin mysteeriseen Antikytheran koneen puolikkaaseen. Kyseinen kone on itse Arkhimeden suunnittelema ja käyttämä tähtitieteellinen laskentalaite. Sen avulla uskottiin voivan paikallistaa aikarepeämiä eli mahdollistavan aikamatkustamisen. Sodassa häviöllä olleelle natsi-Saksalle tämä olisi se viimeinen oljenkorsi!

Elokuvan 'nykypäivä' sijoittuu vuoteen 1969. Kaduilla juhlistetaan astronauttien onnistunutta kuuvierailua, ja arkeologisankariammekin muistetaan myös töissä eläkkeelle jäämisen johdosta. Hänen elämäänsä tupsahtaa pian kuin tyhjästä tuttu menneisyydestä - Jonesin kummityttö Helena (Phoebe Waller-Bridge), hyvän ystävänsä Basil Shaw'n tytär. Hänkin on opiskellut arkeologiaa, tutustunut ahkerasti isänsä muistiinpanoihin ja tuli pyytämään Jonesilta apua löytääkseen kadonneen aarteen - Antikytheran koneen puolikkaan jonka oli kuullut isänsä mukaan kadonneen vuonna 1944 kun kaksikko yritti estää natseja saamasta sitä. Tämä ei pitänyt paikkaansa, sillä esine oli saatu pelastettua aikoinaan natsien hallusta, mutta lopulta se ajoi tutkijansa lähestulkoon hulluuden partaalle ja Jones oli luvannut tuhota sen. Esine on kuitenkin edelleen tallessa.

Puolikkaan perässä on tietenkin myös pahis - taustaansa peittelevä natsi, astrofyysikko Jürgen Voller (Mad Mikkelsen) joka työskentelee nykyisin NASAlle nimellä Schmidt. Hän tapasi Jonesin ja Shaw'n kanssa vuonna 1944, ja hänellä on omia suuria suunnitelmia kojeen varalle.

Äksöniä ei puutu - on takaa-ajoja ja läheltä piti -tilanteita kuten aiemmissakin elokuvissa. Ruoska heiluu ja kaahataan pitkin kapeita kujia liikenteen seassa ties millä ajoneuvoilla. Etsitään niin maalta kuin merestäkin merkkejä menneisyydestä. Hattu pysyy silti menossa mukana ja omaa pitää kyllä jälleen nostaa Fordille kovaa kuntoa vaativasta roolisuorituksesta.

Elokuvien pitkäaikaisena fanin nautin paljon sävellyksistä (John Williams on säveltänyt aiempiinkin osiin musiikit!) sekä viittauksista aiempiin elokuviin. Vaikka hartaasti toivomani varsinaiset takaumat jäivätkin loistamaan poissaolollaan, pidin tästä elokuvasta ihan älyttömästi. Se on hieno lopetus elokuvasarjalle.


Alkuperäinen suunnitelma oli käydä katsomassa jopa ensi-illassa tämä elokuva mutta elämä on joskus kovin kiireistä. Onneksi ehdittiin vielä vaikka Barbie ja Oppenheimer ehtivät valtaamaan valkokankaat. Mikäli haluaa vielä ehtiä elokuvateatteriin näkemään tämän, kannattaa pitää varmuuden vuoksi kiirettä!

★★★★★

Saatat tykätä myös näistä

Kommentit