Kulttuurintäyteinen viikonloppu Helsingissä (1/2)

Lähdimme äitini kanssa 18.8. junalla Helsinkiin viikonloppua viettämään. Kouvolaan muuton myötä välimatkamme kasvoi sadoilla kilometreillä, joten oli mukava viettää kunnolla aikaa yhdessä kokonaisen viikonlopun verran.

Kaivokatu 2, 00100 Helsinki

Pääasiallinen syymme lähteä Helsinkiin oli nimenomaan tämä Albert Edelfeltin näyttely Ateneumissa. Tämä henkilö ei paljoa esittelyitä kaipaa, hänen taiteensa kertoo upeita tarinoita ja pensselinjälki on varmasti tuttu jokaiselle suomalaiselle.

Ateneumin sivuilla näyttelyä kuvaillaan seuraavasti:

"Näyttely esittelee muotokuvia taiteilijan perheenjäsenistä, ajan merkkihenkilöistä ja taiteilijakollegoista. Esille saadaan maisemia ja näkymiä Pariisista sekä kuvauksia Edelfeltin matkoilta Etelä-Ranskasta, Italiasta ja Espanjasta. Hän maalasi kotoisia maisemia Porvoossa ja huvilallaan Haikossa sekä Helsingissä. Mukana ovat monet rakastetut teokset, joita pidetään suomalaisten kansallisaarteina, kuten Leikkiviä poikia rannalla (1884), Pariisin Luxembourgin puistossa (1887), Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä (1887) ja Lapsen ruumissaatto (1879)." (https://ateneum.fi/nayttelyt/albert-edelfelt/)

Näyttelyssä kannattaa vierailla pian sillä viimeisiä viikkoja viedään. Taidetta pääsee ihailemaan 17.9. asti. Liput 12e (opiskelijat) / 20e

Väkeä oli perjantaiaamupäivällä mukavasti liikkeellä, mutta jokainen sai rauhassa ihailla taideteoksia omaa tahtia ja ottaa kuvia.

 

Pariisin Luxembourgin puistossa (1887)

Jumalanpalvelus Uudenmaan saaristossa (1881)

Edelfelt-näyttelyn jälkeen siirryimme kerrosta alemmas muuta kokoelmaa tutkimaan.

Aino-taru (Akseli Gallen-Kallela, 1891)

Taistelevat metsot (Ferdinand von Wright, 1886)

Laidun Hämeessä (Hjalmar Munsterhjelm, 1881)

Edelfeltin lisäksi olen viehättynyt myös Hjalmar Munsterhjelmin teoksiin. Turun taidemuseossa vuosia sitten käydessä ihastelin Metsälampi kuutamossa -teosta ja Ateneumissa jäin hämmästelemään tätä yksityiskohtaista maisemaa niin tiiviisti että luulin jo siirtyneeni taulun sisälle.

Museon putiikista lähti mukaani onneksi vain kevyttä kannettavaa - kolme postikorttia bujoa varten:

Kuningatar Blanka (1877) -teos sai kunnian edustaa Edelfeltin näyttelyä. Sulho Sipilän Luistinrata (1932) toi muistoja mieleen joulukuiselta Turun taidemuseo-visiitiltä kun kävimme Tomin ja hänen siskonsa kanssa ihastelemassa Sulho Sipilän ja vaimonsa Greta Hällfors-Sipilän näyttelyä. Joensuun reissulla mukaani tarttui yhdestä Taitokorttelin putiikista yksi Kehvola Designin postikortti ja olin innoissani kun bongasin todella kattavan valikoiman niitä museokaupassa. Myös tämän postikortin on suunnitellut Timo Mänttäri.

Ateneumin jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Kansalliskirjastoa:

Unioninkatu 36, 00014 Helsinki

Ehdimme tehdä hyvin pikaisen visiitin sisälle alle tunti ennen sulkemisaikaa. Huono sisäilma ei ollut kovin houkutteleva viettämään yhtään ylimääräistä minuuttia kirjojen seassa, mutta mitä voisikaan odottaa.

Pitkän päivän ja tuhansien, tuhansien askelien jälkeen alkoi olla iso nälkä. Lähdimme googletuksen jälkeen etsimään lupaavalta vaikuttavaa italialaista ravintolaa, Baccoa:

Lönnrotinkatu 18, 00120 Helsinki

Ravioli lohen kera oli niin suussasulavaa, että tänne haluan uudestaankin illallistamaan. Palvelu oli laadukasta, vaikka yhteisenä kielenä toimivat englanti ja italia. Vaikka olen monta vuotta opiskellut italiaa ja ymmärrän sitä melko hyvin, kielen puhuminen jännittää. Tärisevällä äänellä suusta päässyt "paasta del tsoorno per favoore" nauratti itseäni vaikka tarjoilija hymyili rohkaisevasti.

Saatat tykätä myös näistä