Aiempi postaus reissustamme löytyy täältä.
Poikkesimme Turun jälkeen Pyhäjoelle pariksi yöksi. Reissumme pisin ajomatka vei ilmeisesti kaikki voimat, sillä nukuimme seuraavana yönä melkein kellon ympäri.
Puuhastelimme pihalla, söimme hyvin ja pelasimme Rummikubia. Pakkanen alkoi kunnolla kiristyä ja kaduin sukkahousujen jättämistä kotiin.
Seuraavaksi majoituimme Kalajoella ystäväpariskunnan luokse. Ajelimme paikalle jo 30.12. jotta ehtisimme viettää enemmän aikaa porukalla.
Blogiani pidempään seuranneet varmasti muistavat, että muutimme syksyllä Alavieskasta tänne Kouvolaan. Kalajoelta on vain parikymmentä kilometriä entiselle kotipaikkakunnallemme, joten lähdimme lauantaina käymään paikallisessa Lissun Barissa kuuntelemassa Delirium Tremens -nimistä orkesteria, joka soittaa Eppu Normaalin kappaleita oikein mallikkaasti.
Lissun Bar sijaitsee keskeisellä paikalla kylänraitilla. Sieltä haimme lukemattomat pitsat ja ruokia odotellessa on otettu monet biljardi-matsit. Lissussa kävimme kuuntelemassa livemusiikkia sekä istumassa rentoa iltaa kaveriporukalla. Se on kuin kotoisa olohuone jonne voi aina palata vaikka postinumero olisi vaihtunut.
Se on myös hieno esimerkki pienen paikkakunnan yhteisöllisyydestä, sillä se rakennettiin ja remontoitiin lähes kokonaan talkoovoimin entisen kaupan tiloihin. Lisää voit lukea vaikka tästä artikkelista.
Uudenvuoden vieton perinteeksi on jo muodostunut kokoontua Kalajoella kaveriporukalla; istumaan iltaa, pelaamaan pelejä ja ampumaan raketteja.
Teimme juhlijoita varten pari pellillistä pitsaa ja cocktail-tikkuja. Herkut katosivat sujuvasti illan mittaan; kasvisversiotkin yllättävän nopeasti vaikka ennustimme päinvastaista.
Ennustuksista puheenollen, teimme Anskun kanssa tarot-luentaa pitkästä aikaa. Huvitimme itseämme ja muita mökittäytymällä vierashuoneeseen jalkalampun valossa ja huput päässä. Emme ota asiaa niin vakavasti; on vain hauska koittaa "tulkita" mitä kortit voisivat tarkoittaa omassa elämässä.
Pääsin testaamaan uudella kameralla ilotulitteiden kuvaamista. Valitettavasti akku alkoi hyytyä juuri ennen keskiyötä ja pakkastakin oli reilusti parikymmentä astetta, joten kuvailuni hieman takkusi. Tarkennus ei halunnut toimia ja kamera oli kuin talvihorroksesta herätetty. Pelko kameran hajoamisestakin hiipi mieleen.
Kävin kuvia läpi vasta sisällä akun latauduttua ja yllätyin positiivisesti: hitaasti käyvä kamerani oli onnistunut nappaamaan muutaman valoshow-kuvankin.
Onko se Vapaudenpatsas vai luuranko? Tulevaisuuden ennustus vai merkki liian vilkkaasta mielikuvituksesta?
Pitkä kotimatkamme alkoi iltapäivällä vuoden ensimmäisenä päivänä. Edessämme oli siis päälle kuuden tunnin ajomatka, ja vähintään yksi pakollinen ruokatauko. Löysimme itsemme jälleen Pihtiputaalta ScanBurgerista, aivan kuten Oulun reissullakin.
Vaikka olimme yli viikon poissa kotoa, aika meni todella nopeasti. Nyt voidaan hyvillä mielin kotoilla menemään jonkun aikaa, varsinkin kun ulkona on taas sellainen tammikuun keli jossa naama jäätyy Oulu-ilmeeseen (= tuskainen irvistys, johtuen kovasta pakkasesta ja/tai vastatuulesta) ja varpaista katoaa tunto.
Teitkö uudenvuoden lupauksia?
Ihan mahtava reissu teillä! Perinteet kuten vaikka kaveriporukalla yhteen kokoontuminen on niin tärkeetä. Sitä aina odottaa. Hah, Oulu-ilmettä taidetaan näissä pakkaslukemissa nähdä vähän laajemminkin Suomen maassa.
VastaaPoistaMerkitys on korostunut nyt kun asutaan niin kaukana tutuista piireistä. Jokainen elää elämäänsä ja menee eteenpäin, elämäntilanteet muuttuvat - aina toivoo että mahdollisimman moni pääsisi mukaan kun järjestetään kokoontuminen.
PoistaOulu-ilme taitaa tosiaan olla maanlaajuinen ilmiö tällä hetkellä!