Ajatuksia koulukiusaamisesta "Hyvä koulukiusattu, luethan tämän" (Ilta-Sanomat 5.4.2024) -kommentin pohjalta

Perjantaiaamuna aamupalaa syödessä klikkasin itseni Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsinin kommenttiin otsikolla "Hyvä koulukiusattu, luethan tämän" (Ilta-Sanomat 5.4.2024). Siinä käsitellään kirjoittajan omia koulukiusaamiskokemuksia ja annetaan kiusatuille kolme neuvoa. Tekstistä inspiroituneena syntyi tämä postaus.

Tämä aihe on jälleen kerran tapetilla, ja se on valitettavasti ollut osa myös omaa elämääni. Aihe herättää aina uudestaan niin paljon tunteita, ja siksi halusin kertoa oman näkökulmani ja jakaa kokemukseni.

Päätoimittajan kirjoituksen tarkoitus on hyvä ja kaunis, ja sen sanoma leviää onneksi laajalle iltapäivälehden suuren lukijajoukon ansiosta. Se tosielämän toteutus jää kuitenkin liian usein joko puolitiehen tai puuttumaan kokonaan. Tarvitsemme konkreettisia toimia kiusaamisen kitkemiseen ja kiusattujen auttamiseen - emme ulkoa opeteltuja korulauseita, jotka vain kolisevat puolityhjässä laatikossa, joka tulee päätymään takaisin varastonhyllylle pölyttymään siihen asti että tapahtuu uudestaan samankaltainen tragedia kuin tiistaiaamuna Vantaalla.

Kommentissa annetaan kolme erilaista neuvoa, jotka on osoitettu nimenomaan kiusaamisen uhreille. Niissä on oivallisia pointteja ja niistä voi olla apua, ja halusin jatkaa niitä vielä tuomalla esille omia huomioitani.

1. Hae apua

Kyllä, mutta aina helpommin sanottu kuin tehty. Kynnys kertoa yhtään kenellekään voi olla todella korkea, sillä sen jälkeen saattaa joutua pelkäämään kaiken muun lisäksi kostoa. Ei ole kiva, kun kaikkien jo aiemmin käytössä olleiden haukkumanimien lisäksi valikoimaan lisätään kielikello, nössö ja vasikka.

"Lähelläsi on varmasti joku aikuinen, jolle voisit avautua. Äiti, isä, mummo, pappa, joku kiva opettaja, valmentaja, naapuri… Tänä päivänä aikuiset ymmärtävät, kuinka vahingollista kiusaaminen on ja millaisia jälkiä se voi jättää."

Jos käy niin onnekkaasti, että joku tarttuu asiaan, se pitää hoitaa kunnolla ja kerralla loppuun. Kokemuksesta voin sanoa, että ei auta mikään "kerro kiusaajien nimet niin heidät puhutellaan". Sama kiusaaminen jatkuu seuraavalla viikolla koska kiusaajien ei tarvinnut viimeksikään kohdata tekojaan; ei pyytää anteeksi, ei selittää vanhempiensa edessä, ei jäädä edes jälki-istuntoon. He eivät koskaan nähneet kuinka pahalta jatkuva myllytys tuntuu, ja ovat entistä enemmän täynnä tarmoa kun kiusattu kehtasi mennä lavertelemaan heistä.

Mutta entä jos on jo hakenut apua - puhunut vanhemmalle, luokanopettajalle, erityisopettajalle, kuraattorille, rehtorillekin - ja kukaan ei auta? Kehoitetaan olemaan välittämättä, "pojat on poikia", "rakkaudesta se hevonenkin potkii", vihjataan että itse annan syitä kiusata kun haluan käyttää lempibändini paitaa. Se karu hetki kun avuton lapsi ymmärtää, että kaikki aikuiset eivät olekaan hyviä tai valmiina auttamaan.

Joten, kiusattu: hae rohkeasti apua. VAADI apua. Etsi käsiisi se joku, joka oikeasti tekee asioiden eteen jotain ja on sinun puolellasi. Taistele vastaan vaikka kokemaasi vähätellään. Jos opettaja tai muu ylempi taho ei auta, ota yhteys vielä ylemmäs. Mene niin ylös ja pitkälle kuin on tarvetta. Jollain portaalla on pakko olla joku, jota kiinnostaa miten alempien tahojen ihmiset hoitavat niitä asioita mistä heille jopa palkkakin maksetaan. Ja niin radikaalilta kuin se kuulostaakin: tee rikosilmoitus jos tilanteen laatu niin vaatii.

Ja sinä, jolle kiusattu uskoutuu: ole se, joka tekee muutoksen. Toimi ennen kuin on liian myöhäistä saada junaa pysäytettyä. Taistele kiusatun rinnalla. On turha viljellä korulauseita #kivakoulusta ja turvallisesta tilasta, jos ummistaa silmänsä aina kun apua oikeasti tarvitaan. Kuka aikuinen sietäisi työpaikallaan samanlaista kohtelua minkä kanssa liian moni lapsi joutuu elämään jokaikisenä arkipäivänä tai sen lisäksi jopa sosiaalisen median kautta? Kuka kehtaa vähätellä pahoinpitelyä koska se sattuu olemaan "vain" lasten välistä?

2. Älä tee mitään peruuttamatonta

Tämän viikon surulliset uutiset ovat mahdollisesti ääriesimerkki siitä, mitä saattaa tapahtua kun se raja tulee vastaan tai ihminen voi tarpeeksi huonosti. Täytyy siis korostaa, että ei ole ookoo lähteä ratkaisemaan omaa ongelmaa aiheuttamalla lukemattomille muille haittaa.

"Haluaisin alleviivata tätä: mikään kokemus ei oikeuta tekemään pahaa muille."

Tämä lause ansaitseekin tulla alleviivatuksi. Meidän täytyisi takoa tämä aivan jokaisen, ja ennen kaikkea ongelman lähteen, eli kiusaajien päähän. Kiusaajien käytöstä usein puolustellaan, että hänellä on itsellään paha olla. Kiusaajasta ei siis kannata välittää, koska ei hän oikeasti tarkoita ja hän ei ymmärrä ja niin edelleen. Kenenkään ei pitäisi joutua sietämään piinaamista ja ymmärtämään loputtomasti oman mielenterveytensä kustannuksella. Meillä ei olisi käsissämme aikapommin lailla tikittävää ongelmaa oikeuden ottamisesta omiin käsiin, jos asioista puhuttaisiin niiden vaativalla vakavuudella.

Kiusattu: tosiaankaan älä tee mitään peruuttamatonta! Takaisin antaminen saattaa tuntua ratkaisulta ja voihan se jopa lopettaa kiusaamisen kertalyönnillä, mutta sen jälkipyykki voi olla ikävä: joku loukkaantuu pahasti, kiusaajan maine siirtyy sinulle, podet lopulta huonoa omatuntoa teosta. Vaikka minun tökkimiseni karttakepillä eskaloitui yksi kaunis koulupäivä siihen, että jahtasin samaisen kepin kanssa huomattavasti isokokoisempaa kiusaajaani pitkin käytäviä ja annoin hänelle vuorostaan takaisin, jonka jälkeen vielä luokassa löin nauravan sivustaseuraajan sormille kiukusta puristuneella nyrkilläni, en kannusta ketään väkivaltaiseen kostoon vaikka kuinka näkisi punaista. En ole ylpeä siitä miten hoidin tilanteen, vaikka kerrankin kamppailin vastaan. Taistele siis vastaan niin sanotusti lain puitteissa - sinulla on oikeus koskemattomuuteen, ja omaan tilaan ja rauhaan.

Vinkki meille kaikille, varsinkin aikuisille ja heille jotka saattavat toimia asemansa vuoksi erityisenä esimerkkinä: älä itse käyttäydy huonosti muita ihmisiä kohtaan. Haukutko muita netissä, arvosteletko toisen painoa, huuteletko vieraisiin pöytiin? Mieti, millaisen mallin annat vaikka omille lapsillesi. Jos olet epävarma omasta olemuksestasi, paraneeko se lopulta kuitenkaan lyttäämällä muita? Ei tule normalisoida muiden kimppuun hyökkäämistä.

3. Se menee ohi

Koulukiusaaminen loppuu vielä joku päivä, se on ihan totta. Tiet erkanevat kyllä jossain vaiheessa ja pääset niistä inhottavista ihmisistä eroon.

"Jonain päivänä sinäkin katsot taaksepäin ja tajuat, että se kaikki on ohi. Kaukana takana. Et ehkä enää edes muista kaikkien kiusaajiesi nimiä."

Karu tosiasia kuitenkin on, että kaiken keskellä lohtu on laiha, ja kiusaaminen ei välttämättä yks-kaks lakkaakaan kun siirtyy ala-asteelta yläasteelle, muuttaa toiselle paikkakunnalle tai etenee uraportailla. Se saattaa jopa jatkua sosiaalisen median välityksellä vaikka välimatkaa olisi.

Kiusaaminen aiheuttaa pahaa mieltä tapahtuessaan, mutta entä sen "jälkeen"? Henkiset arvet eivät parane välttämättä ikinä, eikä luottamus ihmisiin palaudu noin vain. Se, että kiusaaminen loppuu, ei välttämättä vapauta tai lohduta. Joskus jopa toivoisin, että voisin mennä aikakoneella takaisin ja sanoa sanottavani, saada tärisevä ääneni kuuluviin. Kiusaajani vain jatkoivat peruskoulun jälkeen muinamiehinä elämäänsä tietämättä kuinka paljon satuttivat, ja se on mielestäni tässä kaikista surullisinta.

Sinulle, kiusattu: älä tyydy vain "jaksamaan" ja "kestämään" ja "sinnittelemään". Toistan ensimmäisen neuvon: hae ja VAADI apua. Älä odota peruskoulun päättäjäispäivää, työsuhteen loppumista, kesälomaa, oman sietokykysi ja säkkisi pohjaa. Puhu, kirjoita, maalaa - pura ajatuksesi jotenkin. Älä syyllistä itseäsi siitä, että asiat jäävät vaivaamaan. Sinulla on täysi oikeus pahoittaa mielesi kun tulet kohdelluksi huonosti, eikä sinun tarvitse vain ottaa kaikkea vastaan mukisematta.

Jos haluat olla kiusatun tukena: älä koskaan vähättele kiusatun kokemuksia. Toiset ovat herkempiä kuin toiset, ja jokainen on yksilö ja kokee asiat eri tavalla. Se, että olet itsekin joutunut kiusatuksi, olet siitä "selvinnyt" ja lohdutat että kyllä se vielä joku päivä varmasti helpottaa, ei välttämättä auta toista tarpeeksi. Etsi yhdessä niitä konkreettisia keinoja muuttaa asioita, nyt heti ja tänään. Ei väkivaltaisessa suhteessakaan kannata odottaa että syksymmällä sitten lähden - silloin voi olla liian myöhäistä.

Toivon, että mahdollisimman moni on lukenut Appelsinin kommentin. Toivon, että se herättää mahdollisimman paljon ajatuksia ja keskustelua. Toivon, että edes yksi ihminen lakkaa käyttäytymästä huonosti kanssaihmisiä kohtaan ja edes yksi kiusattu saa siitä voimaa taistella omien oikeuksiensa puolesta. Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuretkin muutokset lähtevät yksittäisistä teoista.

Onko sinulla kokemuksia kiusaamisesta? Millaisilla keinoilla lähtisit taistelemaan kiusaamista vastaan?

Saatat tykätä myös näistä