Taas voi pyyhkiä yhden asian pois "en ole koskaan" -listalta. Nyt olen minäkin käynyt elokuvateatterissa katsomassa Marvel-elokuvan!
Miten voi olla mahdollista, supersankareitahan jos jonkinnäköistä tuuttaa tänä päivänä ovista ja ikkunoista. En vain ole oikein koskaan suuremmin perustanut sarjakuva- ja supersankarielokuvista. On toki olemassa poikkeuksia; Toby Maguiren Spidermaneilla tulee aina olemaan meemiarvo sydämessäni ja Christian Balen tähdittämän Batman-trilogian olen uudelleenkatsonut monta kertaa. Minun kapeahkosta ja tietoköyhästä näkökulmastani tarkasteltuna näissä "Marvelin leffoissa" ja "Avengersseissa" on kai ollut aina liian paljon äksöniä ja ihan liikaa hahmoja joiden tarkoitusperiä ja lapsuudentraumoja ei jaksa opetella ulkoa.
Ihmettelette varmaan miten oikein päädyin tähän tilanteeseen. Tomi tahtoi nähdä tämän elokuvan, ja päätin että nyt on se hetki - nyt otetaan selvää miksi porukka on vaahdonnut ensinnäkin Deadpoolista kaikki nämä vuodet. Wolverine sen sijaan on entuudesta melko tuttu hahmo. On nimittäin olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka ovat joskus pidelleet kyniä sormien välissä leikkien Wolverinea ja niitä jotka eivät ole vielä oikeasti eläneet.
Ohjaaja Shawn Levy
Tuottaja Kevin Feige, Lauren Shuler Donner, Ryan Reynolds, Shawn Levy
Käsikirjoittaja Ryan Reynolds, Rhett Reese, Paul Wernick, Zeb Wells, Shawn Levy
Säveltäjä Rob Simonsen
Pääosissa Ryan Reynolds, Hugh Jackman, Emma Corrin, Matthew Macfadyen
Deadpoolin puvun naulaan jättänyt Wade Wilson (Ryan Reynolds) työskentelee autokauppiaana, ja viettää seikkailujen täyttämän elämän jälkeen kunnianhimotonta ja tasaisen tappavaa arkea. Kesken syntymäpäiväjuhliensa hänet kaapataan Aikavarianssiviraston toimesta ja pakotetaan suorittamaan tehtävää heille. Sankarimme ei tähän suostu, ja pelastaakseen oman aikajanansa tuhoamiselta, hän päättää etsiä käsiinsä Loganin, eli Wolverinen (Hugh Jackman). He päätyvät yhdessä vaaroja täynnä olevaan Tyhjiöön, jonka karuille erämaille moni tyhjänpantiksi tai hyödyttömäksi jäänyt supersankari on dumpattu. Tyhjiötä hallitsee pahansuopa Cassandra (Emma Corrin), jolla on kyky päästä muiden pään sisälle. Kirjaimellisesti.
Läpi vihollisjoukkojen tämä kaksikko taistelee tiensä takaisin, mutta edessä on vielä lisää esteitä ja vaikeita päätöksiä - mitä on valmis uhraamaan ja minkä tähden?
Elokuvan alusta alkaen tahti pysyy reippaana. Alati hölöttävän Deadpoolin ja murjottavan Wolverinen sanailu on huvittavaa seurattavaa, ja taistelukohtaukset olivat yllätyksekseni elokuvan parhainta antia, vaikka yleensä niissä sorrutaan liikaa ennalta-arvattavuuteen ja epämääräiseen huitomiseen.
Tähän elokuvaan oli lisäksi osattu valita aivan täydellinen soundtrack. Esimerkiksi Grease -musikaalista (1978) tuttu You're the One That I Want sopi yllättävän hyvin silmittömän mäiskimisen ja paikkojen tuhoamisen taustamusiikiksi. Onko joku muuten onnistunut vielä toistaiseksi välttymään näkemästä pätkiä elokuvasta jossa taustamusiikkina soi Madonnan Like a Prayer?
Deadpool ei valitettavasti tehnyt ainakaan tämän elokuvan myötä minuun vielä kovin suurta vaikutusta, ja hahmon viimeiseen asti hiottu persoona paistoi mielestäni ajoittain vaivaannuttavasti läpi. The Walt Disney Company osti 20th Century Foxin vuonna 2019, ja samassa kaupassa myös Deadpool-hahmo siirtyi uuteen talliin Marvel Studiosille. Itseäni jaksoi naurattaa yhden kerran Deadpoolin "vittuilu" Foxille, ja sen jälkeen saman vitsin kierrätys aiheutti lähinnä huokauksia.
Elokuvan juonenkäänteet eivät olleet mitenkään maailmaamullistavia, aika ennalta-arvattavia, mutta paketti pysyi tukevasti kasassa päähahmojensa varassa. Vitsit lentelivät joka mutkassa, ja Wolverine oli täydellinen aisapari tasoittamaan Deadpoolin sekoilua.
Mikäli siis tykkäät toiminnasta ja komediasta sopivassa suhteessa ja tykkäät heittää elokuvan ajaksi aivot narikkaan, tämä elokuva voisi olla sinua varten! Kokonaisuutena se oli mielestäni ihan kelvollinen pätkä näin supersankariummikollekin. Jos se tulisi televisiosta, voisin katsoa uudelleenkin.
★★★☆☆
PS. Olen joskus muinoin internetin syövereissä törmännyt vihjaisuun, että Marvelin elokuvien jälkeen kannattaa jäädä istumaan lopputekstin ajaksikin odottamaan jotain ylimääräistä kontenttia. Kukaan muukaan ei salissa tehnyt elettäkään liikkua, joten mekin napotimme paikallamme. Kannatti!
Marvelin leffat on aika lailla jäänyt viime vuosina katsomatta. Nuorempana varmasti olisi kaikki uponnut. Katselin tuon trailerin, loistavasti muuten sopi Like a Prayer noihin trailerin kohtauksiin nyt ainakin. Vähän innostuin ;) mietin vaan, että onkohan tuota jatkuvaa sanailua, kettuilua vähän liikaa pääparin välillä. Vai onko se jutun ydin kuitenkin eikä häiritse..
VastaaPoistaHyvä musiikki olikin tämän elokuvan vahvuus! Deadpoolin ja Wolverinen välistä sanailua oli mielestäni juuri sopivasti; välillä meni lähinnä Deadpoolin monologiksikin aisaparinsa murahdellessa. Heidän välinen kemia on tärkeässä osassa elokuvaa, ja tavallaan tasapainottivat erilaisuudellaan :)
Poista