Pieni kävelykierros Näsinmäen hautausmaalla

Hautausmaat ovat kaikesta synkkyydestään huolimatta mielenkiintoisia vierailukohteita. Lähdimme tutustumaan Porvoon Näsinmäen hautausmaahan tavoitteena löytää kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin valtava hautamonumentti, jolta vuosittainen kuuluisa soihtukulkue aina lähtee.

Hautausmaalle on helppo saapua niin kävellen kuin autollakin. Parkkitilaa on tietenkin aivan porttien läheisyydessäkin, mutta jalkauduimme itse jo Näsin kartanon kohdalla koska halusimme käveleskellä hiljakseen ihaillen Vanhan Porvoon maisemia alhaalla jokivarressa.

Ennen kuin pääsimme hautausmaan porteista sisään, törmäsimme polulla ruttoepidemian uhrien muistomerkkiin. Kirkon lattialautojen alle hautaamiselle haluttiin pikkuhiljaa vaihtoehto sillä ymmärrettävästi hajuhaitat vaivasivat kirkkoväkeä, kulkutaudeista puhumattakaan. Tällaisiin joukkohautoihin hautaaminen ei ollut uutta myöskään, varsinkaan kaikista köyhimmän väestön osalta.

Uuden hautausmaan perustamisesta päätettiin kun Tuomiokirkon ympäriltäkin alkoi loppua tila kesken. Näsinmäen hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 1789. Se on Suomen neljänneksi vanhin kirkkorakennuksesta erillään oleva hautausmaa.

Rahoituksen puutteessa porvoolaiset eivät saaneet siunauskappelia uudelle hautausmaalle vielä seuraavan vuosisadan aikanakaan. Tiilistä ja graniitista rakennettu siunauskappeli valmistui viimein vuonna 1907.

Tutkimme alueen karttaa löytääksemme tien Runebergin luo. Huomasimme myös toisenkin mielenkiintoisen hautapaikan - Eugen Schauman.

Suomi oli Venäjän keisarikunnan tiukassa puristusotteessa ja venäläistämistoimet aiheuttivat valtavaa närästystä. Radikalisoitunut aktivisti Schauman ampui muutoksista vahvasti vastaavan kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin Senaatintalossa, nykyisessä Valtioneuvoston linnassa kesäkuisena aamupäivänä vuonna 1904. Kuukausia etukäteen suunnitellun murhan jälkeen Schauman ampui myös itsensä.

Välittömästi kuolemansa jälkeen kansallissankarin mainetta nauttiva Schauman haudattiin ensin Helsingin Malmille, ja pari vuotta kuolemansa jälkeen uudelleen Näsinmäelle. Vuonna 1910 hänen muistokseen pystytettiin tämä ylioppilaiden keräysvaroin kustannettu teos.

Toinen Näsinmäelle haudattu kuuluisuus oli Carl Wilhelm "Ville" Wallgren (muutti sukunimensä myöhemmin muotoon Vallgren). Hän oli ansioitunut kuvanveistäjä, joka syntyi Porvoossa vuonna 1855 ja kuoli Helsingissä vuonna 1940.

Jokainen suomalainen tuntee hänen kuuluisimman teoksensa, Havis Amandan eli "Manta" -patsaan, joka on saanut kyseenalaisen kunnian seurata kultajuhlia ja muita hulinoita aivan aitiopaikalta Helsingin Kauppatorin laidalla.

 

Runebergin hautamuistomerkin tunnisti jo kaukaa, sillä se sijaitsi korkeammalla kuin muut ja valtavaa paasikiveä oli muutenkin vaikea olla huomaamatta.

Hauta on louhittu kallioon. Alunperin paikalla oli risti, mutta 1879 järjestettiin suunnittelukilpailu uudesta hautamuistomerkistä. Lopulta projekti viivästyi ja vasta kolmannella yrittämällä päädyttiin Ferdinand Öhmanin suunnitelmaan.

Graniittinen muistomerkki rahoitettiin kansalaiskeräyksellä, ja se paljastettiin viimein vuonna 1888, 11 vuotta Runebergin kuoleman jälkeen. Muistomerkissä onkin kultaisilla kirjaimilla teksti "Fosterlandet reste vården" eli Isänmaa pystytti muistomerkin.

Muistomerkiltä lähtee vuosittain Runebergin syntymäpäivänä eli 5.helmikuuta soihtukulkue, joka kulkee patsaan kautta hänen kotitalolleen. Ensimmäisen kerran tämä kulkue juhlisti runoilijan 50.syntymäpäivää, ja Runeberg seurasi kulkuetta ikkunastaan. Viimeisinä vuosinaan hän joutui tyytymään sairaspediltään peilin kautta tarkasteluun.

Tässä lepää J.L. Runeberg, mutta entä hänen vaimonsa? Fredrika on toki haudattu miehensä viereen, mutta seikka selviää vasta kun kiertää muistomerkin toiselle puolelle.

Oletko sinä kierrellyt hautausmaalla katsomassa muistomerkkejä?

Saatat tykätä myös näistä