Tukkilan tila - majoitusta maalaismaisemissa

Tarvitsimme Porvoon visiitillämme majoituksen seudulta, ja etsiessäni sellaista törmäsin Tukkilan tilaan. Tämä perinteikäs sukutila 1800-luvulta vaikutti todella ihanalta ja erilaiselta elämykseltä.

Tukkilantie 168, 06530 Porvoo

Tukkilan tila sijaitsee Kerkkoossa, kymmenisen kilometrin päässä Porvoon keskustasta pohjoiseen. Tiepäällyste päättyy pari kilometriä ennen päämäärää, mutta ainakin näin loppukesästä kulkureitti oli erinomaisessa kunnossa eikä minunkaan vajaavetoisella kipollani ollut mitään ongelmia päästä perille. Kannattaa pitää silmät auki, varsinkin hämärällä, sillä alueella näytti asustelevan myös peuroja.

Saavuttuamme pihaan katseemme kiinnittyi tietenkin ensimmäisenä kauniiseen vanhaan päärakennukseen. Meidät otti vastaan mukava tilan emäntä. Olimme soittaneet muutama viikko sitten varataksemme majoituksen etukäteen, jotta emme vain jäisi ilman.

Miljöö on todella kaunis ja haahuilimmekin tovin pihalla ennen kuin lähdimme hakemaan eväitä Porvoon keskustasta. Aitauksissa käyskenteli aaseja ja hevosia, ja oikein ylväs, tuuheaturkkinen musta kissakin kävi meitä tervehtimässä.

Valtavalla piha-alueella oli niin navetta, hevosaitauksia, heinälato kuin kanalakin. Muutamaan rakennukseen oli kunnostettu majoitus- ja saunatiloja. Paikat olivat todella siistissä kunnossa, ja vaikka tilat ja mukavuudet oli remontoimalla tuotu tämän vuosisadan puolelle, ei oltu sorruttu poikkeamaan maalaisromanttisuudesta liian kauas.

Vaikka tilalla voi nauttia kiireettömyydestä ja vain olla, aktiviteettien ystäviltäkään tekeminen ei tältä tilalta lopu!

Veneet olivat vierailijoiden vapaassa käytössä. Laiturilta pääsi kätevästi uimaan Porvoojokeen. Rannan yli satavuotias savusaunakin lämpeää varauksesta!

Tilan emäntä Outi Tukkila järjestää erilaisia kursseja ja valmennuksia, aiheena muun muassa stressinhallinta ja työhyvinvoinnin ylläpitäminen. Ympäristöhän on aivan täydellinen!

Aasiretket oli ehdottomasti kiinnostavin aktiviteetti. Sitä kuvailtiin erinomaiseksi kiireen kesyttämiseen, sillä eteneminen tapahtuu aasien tahtiin. Niillä ei ratsasteta, vaan maisemista nautitaan taluttaen näitä sympaattisia eläimiä. Tilalla asusteli monta aasia, ja nuorin (kuvassa keskellä) oli juuri täyttänyt kaksi kuukautta:

Emme olleet varanneet aikaa aasiretkeilyyn, mutta pelkkä eläinten touhujen seuraaminen oli yllättävän rauhoittavaa. Pelonsekaisesti olen aina kunnioittanut valtavia hevosia, mutta aasi voisi olla minullekin juuri sopivan korkuinen kaveri. Ensi kerralla kun majoitun tilalla, varaan kyllä paikkani aasiretkelle!

Lisäksi tilalla voi järjestää kokouksia ja juhlia.

Olimme ottaneet majoituksemme aitasta. Se oli edullisin vaihtoehto, ja koska tarvitsimme vain yösijan ilman mitään sen kummempia, se sopi meille todella hyvin.

Hintaan kuului liinavaatteet ja pyyhe, sekä aamiainen. Aitoissakin on sähköt, mutta ei juoksevaa vettä. WC- ja suihkutilat löytyivät kuitenkin heti viereisestä rakennuksesta.

Aitta voisi olla aivan täydellinen majoitusvaihtoehto pahimmilla kesähelteillä, sillä siellä on ihanan viileää ja hyvä hengittää.

Ajankohtaisimman hinnaston löydät täältä!

Oletko koskaan herännyt kukon kiekaisuun? Täällä senkin voi päästä kokemaan. Heräsimme hieman seitsemän jälkeen, ja aurinkokin jo pilkisteli oven raosta. Lähtiessämme ulos meillä oli suora näkyvyys aasiaitauksen ruokahetkeen ja kävimmekin tervehtimässä asukkeja:

Aamiaista oli kehuttu todella paljon Bookingissa. Tuoreet sämpylät, pihan omenapuiden antimet ja oman kanalan munat olivatkin todellista luksusta.

Talon isäntä oli aamiaisvastuussa ja hänellä oli tilasta paljon tarinoita kerrottavanaan. Meidän lisäksi ruokailemassa oli yksi pariskunta ja illalla hieman ennen meitä jokea pitkin saapunut suppailija. Yleensä hotelliaamiaisella kaikki vain kilistelevät hiljaa ruokailuvälineitään ja keskustelevat omassa porukassaan, mutta täällä oli mukava yhteinen tunnelma.

Olisi ihana saada jokaikinen aamu tällainen aamupala. Oman mausteensa kokemukseen toivat portaalla hengaavat kanalan asukkaat, jotka saavat kuulemma joka aamu aamiaisen päätteeksi sämpylänjämät.

Aamupalan jälkeen oli meidän aikamme jatkaa matkaamme ja vilkuttaa näkemiin tilan kaikenkarvaisille asukkaille.

Onko Tukkilan tila sinulle jo tuttu? Lähtisitkö aasiretkelle?

Saatat tykätä myös näistä