Ihan turistina omassa kotikaupungissa (1/2)

Oulu. Siellä olen viettänyt elämäni ensimmäiset kaksikymmentä vuotta, ja palannut vuosia myöhemmin vielä takaisinkin.

Nykyinen asuinkaupunkini Kouvola on melkoisen matkan päässä Oulusta, mutta lähdin kerrankin pidemmäksi aikaa jotta ehdin tehdä kaikenlaista ilman kiireen tuntua. Yhden kokonaisen aamupäivän pyhitinkin keskustassa kiertelylle ja valokuvaamiselle. Tein matkailualan lopputyönikin liittyen Ouluun, ja siihen kuului opastettu historiateemainen kävelykierros keskustassa ja Ainolanpuistossa. Oli korkea aika käydä kiertelemässä samoja vanhoja maisemia, ja samalla oppia mahdollisesti jotain uutta.

Oulun keskusta oli toinen kotini yläasteella ja lukioaikoina. Vietin siellä paljon aikaa niin yksin kuin kavereiden kanssa - tuntikausia selaillen Anttilan dvd-valikoimaa, kierrellen Second Hand Storea ja loikoillen kaupunkipuistoissa mandariini-Juissin kanssa. Moni asia on noista ajoista muuttunut. Anttilaa ei ole, ei Second Hand Storea. Ei Stockmanniakaan. Tilalla on Valkea kesäkatuineen ja joka vuosi maisemaan ilmestyy uusi entistä korkeampi ja modernimpi kerrostalo. Kaupunkipuistoja on vielä onneksi, tosin Mannerheiminpuisto on pilattu, mutta siitä ränttäämiseen tarvitsen aivan oman postauksen.

Oululaiset saakin nousemaan varpailleen kun jotain vanhaa puretaan ja tilalle pystytetään jotain uutta. Kaupungissa on kauniita vanhoja rakennuksia, jotka määrittelevät vahvasti maisemaa ja niiden puuttuminen tai muuttuminen saa pasmat sekaisin. Tällä reissulla kävin kauhistelemassa "Ossuuspanki rakennukse" purkutyömaata, mutta sen takaa paljastunut vaaleanpunainen Puistolantalo ilahdutti.

Yksi asia josta en koskaan opi ilahtumaan, on tämä ruosteenruskea Plaanaoja, oululaisittain Laanaoja. Syy sen rakentamiseen aikoinaan oli kuitenkin hyvin käytännöllinen: sen ajateltiin olevan hyödyksi ja suojaavan keskustan eri osia suurpalotilanteessa. Fun fact: nimitys "plaana" tarkoitti heinäpellon tilkkua, jollaisia ojan varrella sijaitsi nykyisten kaupunkipuistojen paikalla. Niiltä kaupunkilaiset saivat viljansa.

Moni pieni yksityiskohta on mennyt aina ohi kun kiitää paikasta toiseen. En koskaan esimerkiksi ole ihmetellyt sen kummemmin, miksi Otto Karhin puisto on toiselta nimeltään Letkunpuisto. Aivan ensimmäiseltä nimeltään se tunnettiin Appelgrenin puistona, sen jälkeen siitä tuli Palokunnanpuisto, josta Letkunpuisto juontuu. Kieltämättä joskus kävi mielessä, että puiston lempinimi voisi tulla siitä, kun siellä ilta-aikaan ja varsinkin viikonloppuisin kulkiessa ei voi välttyä todistamasta puiston käyttöä julkisena vessana.

Tämäkin teos on vain aina ollut tuossa, enkä ole koskaan pysähtynyt selvittämään kenen tekemä se on ja mitä se symboloi. Martti Aihan Mediator -teos (1999) sijaitsee Snellmaninpuistossa ja se ulottuu Plaanaojan yli. Teoksessa viitataan sanomalehtityöhön: kuinka tapahtumista kootaan uutisvirtaa, jonka avulla tieto välittyy lukijoille ja yhdistää heidät maailmanmenoon.

Viimeksi Oulussa vieraillessani, kaupungintalo oli huputettu ja aidattu remontin vuoksi. Nyt pääsin kuvaamaan itse rakennustakin sen kukkaistutusten lisäksi. 

Kaupungintalon takapuolelta löytyy yksi mielenkiintoisimmista taideteoksista: Sanna Koiviston 32 erilaista pronssista hahmoa esittelevä Ajankulku. Teos kuvaa elinkeinoelämän kehitystä maaseudun raskaan työn raatajista moderniin kaupunkilaiseen salkkunsa ja puhelimensa kanssa. Se oli Oulun kauppakamarin 400-vuotislahja kaupungille. Muistan tuon juhlavuoden hyvin; kävimme syksyllä 2005 luokkani kanssa Ouluhallilla järjestetyssä suurtapahtumassa tutustumassa kaupungin historian vaiheisiin.

Maria Silfvanin mukaan nimetyssä puistossa asustavia patsaita on puettu ja koristeltu moneen otteeseen sen olemassaolon aikana. Äitini oli edellisenä päivänä kuvannut tätä "kerjäläismuoria" ja sen kädellä oli ollut marja viereisestä puusta. Olen joskus jättänyt kolikon muorille, ja toivonut jonkun bussiin nousevan nappaavan sen lippua varten.

Oulun keskustassa pidän nimenomaan arkkitehtuurista. Kuvissa kaupungintalon naapurista löytyvä Kulttuuritalo Valveen rakennus ja Pokkitörmän maamerkki Kolmiotalo. Pidän sekä koristeellisesta renessanssityylistä että uusklassisista, pelkistetymmistä rakennuksista.

Jatkoin matkaani Torikatua ylöspäin. Franzéninpuisto sijaitsee aivan kivenheiton päässä kaupungintalolta, Tuomiokirkon naapurissa. Tämä Oulun vanhin julkinen patsas lakitetaan ylioppilaslakilla joka vappu yliopiston Humanistisen killan toimesta.

Yhdestä Oulun tärkeimmästä maamerkistä, Tuomiokirkosta, ei saanut tällä reissulla oikein kummoisia kuvia. Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026 -juhlavuosihan lähestyy hurjaa vauhtia, ja varmasti siksi moni muukin rakennus kävi läpi pientä pintaremonttia.

Totesin jo kuvia läpikäydessä, että jos koitan mahduttaa edes minimimäärää kuvia ja asiaa yhteen postaukseen, siitä tulee pitkä kuin nälkävuosi. Mikäli Oulu ja turistikierrokseni jatko kiinnostaa, kannattaa pysyä kuulolla myös seuraavan postauksen osalta!

Ookkonää käyny Oulussa?

Saatat tykätä myös näistä