Päiväreissu Milanosta Como-järvelle

Milanon matkallamme halusimme käydä myös kaupungin ulkopuolella, ja Como-järvestä olin kuullut paljon kehuja.

Lago di Como eli Como-järvi on Italian kolmanneksi suurin järvi, ja se on erikoinen Y-muotonsa puolesta. Sen äärellä ovat viihtyneet niin tavalliset kansalaiset kuin ylimistökin, ja järvimaisemaa sievine rinnekylineen on luonnehdittu myös yhdeksi maailman kauneimmaksi. Milanosta vajaa 50 kilometrin päässä sijaitseva Como oli kaunis ja rauhallinen alle sadantuhannen asukkaan kaupunki, jossa riitti ihmeteltävää niin rannan tuntumassa kuin korkealla mäenrinteestäkin käsin.

Etsin jo kotoa käsin ennen reissuun lähtöä tietoa kätevimmästä tavasta päästä perille. Juna osoittautui edulliseksi ja helpoksi tavaksi matkustaa, joten päädyimme siihen. Bruzzano Parco Nord -asemakin sijaitsi aivan kivenheiton päässä hotelliltamme, joten hyppäsimme ensin S4-junan kyytiin ja jäimme pois Camnago-Lentaten asemalla, ja sieltä jatkoimme matkaa S11-junalla kohti Como St. Giovannin asemaa.

Saavuimme perille hieman puolenpäivän jälkeen ja ilma ei olisi voinut olla kauniimpi. Istahdimme puistonpenkille seuraamaan rannan elämää: koiranulkoiluttajia, joutsenia, asukuvaajia, puhelimeen kiireisen oloisena puhuvia paikallisia, muutamia muita turisteja. Ei kaupustelijoita, ei krääsäkauppiaita.

Koskaan ei tiedä mitä nippelitietoa saattaa tarvita vielä elämässään. Tässä tulee siis päivän tietoisku: Tämä kaunis kupolirakennus aivan järven rannan tuntumassa on Tempio Voltiano eli museo, joka on omistettu Alessandro Voltalle (1745-1827). Hän oli comolainen tiedemies, joka keksi pariston.

Basilica Cattedrale di Santa Maria Assunta eli Comon tuomiokirkon rakennustyöt aloitettiin 1396, mutta iisakinkirkkomaisesti valmista tuli vasta neljä vuosisataa myöhemmin. Hiljaa hyvä tulee, kirkolla oli upea ulkoasu, ja varsinkin tämä pääoven julkisivu oli oikein kaunis kaikkine pienine yksityiskohtineen.

Käveleskelimme vanhan kaupungin kaduilla, ja hämmästelimme miten ihmeessä paikalliset pystyvät ajelemaan juuri ja juuri auton mentävillä kujilla. Monta kertaa muutenkin reissun aikana kommentoin ääneen kun näin uskomattomia taskuparkkeerauksia ja muita suorituksia.

Heti saavuttuamme järvenrannalle, bongasimme funikulaariradan rinteessä. Tietenkin halusimme käydä testaamassa sen ja ihailemassa maisemia.

Vuonna 1894 avattu rata yhdistää Comon ja alppikylä Brunaten. Meno-paluu maksoi 6.60e ja funikulaari kulki aina vartin välein. Kyytiin mahtui kerralla vain pari-kolmekymmentä matkustajaa. Vain nopeimmat ehtivät istahtamaan penkille, mutta matka kestää onneksi alle kymmenen minuuttia.

Paluumatkallamme pääsimme tuohon "keulaan" eli saimme laskeutuessamme päivitellä funikulaariradan alle jätettyjen rappusten määrää.

Nautiskelimme ylhäällä maisemista ja aperitivo-kulttuurista. Tilasin elämäni ensimmäisen Aperol Spritzin, ja jännityksellä maistoin sitä koska olin kuullut sen olevan "The Juoma joka ostetaan vain estetiikan ja Instagramin vuoksi" ja että se maistuisi oikeasti aivan kamalalle. No, minä tykkäsin! Ensi reissulla testaan sitruuna-version.

Auringonlasku oli aika upea ylhäällä rinteessä! Olisi ollut mielenkiintoista lähteä kiertelemään ympäristössä, mutta alkoi olla aika suunnata takaisin juna-asemalle.

Päivämme Comossa meni todella nopeasti, ja se oli ihana lisä Milanon matkaamme. Suosittelen vierailemaan suurkaupunkien ulkopuolellakin!

Onko Como-järvi sinulle tuttu? Suosittele jotain maisemakohdetta!

Saatat tykätä myös näistä