Taijanomainen joulukalenteri #17 🎁 WHY I DON'T LIKE CHRISTMAS (uudelleenjulkaisu vanhasta blogistani vuodelta 2017)

Minut tunnettiin pitkään suoranaisena joulun inhoajana. Olin se tyyppi, joka pyysi polvillaan rukoillen työvuoroja jouluaatolle ja kielsi ketään ostamasta yhtään mitään lahjoja. Vanhan blogini puolella jouluinho -postaukseni aiheuttikin aikoinaan paljon huvitusta ja ihmettelyä, että halusin palata sen pariin näin seitsemän vuotta myöhemmin. Ennen kaikkea halusin päästä tarkastelemaan, ovatko mielipiteeni ja asenteeni muuttuneet yhtään vai mennäänkö edelleen samalla linjalla. Olen samalla pohtinut, mistä asenteeni aikoinaan aiheutui.

Olen säästänyt alkuperäisen kirjoitusasun lähes samanlaisena kuvineen päivineen, mutta poistanut englannin käännökset.

Seuraamieni blogien lukeminen on näin loppuvuodesta muuttunut perinteisesti mukavasta ajanvietteestä tuskalliseen tylsyyteen. Hypin nimittäin yli kaiken mikä liittyy yhtään jouluun. Toivottavasti viimeistään tapaninpäivänä on kaikki viimeisetkin joululahjapostaukset saatu julkaistua.

Päätin kuitenkin ns. mennä massan mukana; tehdä tämän yhden oman joulupostauksen. Ehkä en ole ainoa joka ei pidä joulusta?

Aloitetaan postaus pilkkaamalla iloisesti heitä jotka joulusta nauttivat ja siitä blogiinsa kirjoittavat. Oli kuitenkin totuus, että skippailin kaiken jouluun etäisestikään liittyvän - sain sellaisesta ihottumaa.

Joululahjat

En koe, että ollakseen hyvä ja välittävä ihminen pitäisi tuhlata järjettömästi rahaa ihan vain sen vuoksi koska on joulu. Sama asia ystävänpäivän kanssa - miksi ei voisi olla kiitollinen niistä ystävistä vaikka joka päivä ja myös näyttää se heille? Olen mielestäni ihan hyvä keksimään ihmisille lahjaideoita mutta ostaminen vain ostamisen 'pakosta' on jotenkin outo ajatus. Ostelen ihan vain ilahduttamisen ilosta ympäri vuoden perheenjäsenille ja ystäville kaikenlaista leffalipuista pizzaan.

Edelleen samaa mieltä, on mukavampaa muistaa läheisiä pitkin vuotta kuin tykittää tili tyhjäksi yhden päivän vuoksi. Nykyään ostelen joululahjoja ympäri vuoden, ja minulla on vaikeuksia pitää ne piilossa kun olen niin innoissani niistä.

Ei, en haluaisi myöskään saada jouluisin yhtään ainoaa pakettia sillä ostan mieluummin itse tarvitsemani. Olen kuitenkin vuosien varrella huomannut että pyyntöni kantautuu kuuroille korville ja kiltisti annan perheen ostella ne kattilat ja uudet kaulahuivit joita oikeasti tarvitsenkin.

Olen ollut oikein tyytyväinen saamiini lahjoihin vaikka toiveita en ole paljoa esittänyt. Vaikeinta minulla tuolloin oli käsittää, että lahjojen antaminen muille tuottaa iloa muillekin kuin minulle - siis että en ole ainoa joka tykkää lahjoa muita! Estelin muita hankkimasta minulle yhtään mitään, koska ajattelin että he tekevät sen pakon sanelemana ja vain koska on joulu.

Jouluruoat ja niiden tekeminen

Työlästä yhden päivän takia alkaa vääntämään kaikenmaailman laatikoita (rakastan lanttulaatikkoa tho ja haalin sitä aina seuraavina arkipäivinä pakkasen täyteen). Rosolli on outoa, kinkkuun kyllästyy äkkiä. Ruuanlaitto koko perheelle aiheuttaa ihan liikaa stressiä joten suosiolla vedän omia eväitä yksin kotona.

Lanttulaatikko on edelleen parasta jouluruokaa! Jouluaterian järjestäminen oli ja on aina työlästä, ja varmaan siksi minulla oli siitä käsittelemättömiä traumoja - en saanut katsoa piirrettyjäni loppuun nuorempien sisarusten kanssa kun piti ilmoittautua perunateatteriin. Huutava vääryys, koko lapsuus meni pilalle! Dramaattisena puolustuskeinona jäin sitten pois koko härdellistä kun olin muuttanut omilleni.

Nykyään pidän ruuanlaitosta ja juhlien järjestämisestä sekä olen varmasti korvaamaton apu keittiössä, vuosien kokemuksella ja olenhan käynyt hotelli- ja ravintoalan koulutuksenkin. Väki vanhenee ja liikkeet hidastuvat, joten mikäli perinteisiä sukukokoontumisia juhla-aterioineen halutaan pitää yllä, on minullakin oma roolini sen mahdollistamisessa. Varsinkin lapsettomana käteni ovat toistaiseksi täysin vapaat.

Joulumusiikki

Ennen pystyin välttämään joulumusiikin lähes kokonaan kun minimoin viettämäni ajan käydessäni ostoksilla ja pitämällä omia luureja päässä. Muutama vuosi takaperin olin kuitenkin työssäoppimassa kalajokisessa hotellissa juuri parhaimpaan pikkujouluaikaan ja voin vannoa että yksikin viikko vielä lisää niin olisin hukuttanut itseni mereen ennemmin kuin tullut töihin kuulemaan 'HAVE A HOLLY JOLLY CHRISTMAS' enää kertaakaan. Ennen vaeltelin huvikseni katselemassa ihmisten joulukiireitä ja lahjahankintahajoilua mutta nykyään välttelen viimeiseen asti kauppakeskuksia, nollatoleranssi joulumusiikkiin.

Edelleenkin haluaisin päästä kuulemasta monia joululauluja jotka jäävät päähän soimaan loppuvuodeksi. On olemassa kuitenkin poikkeustapauksia, joita listasin tässä postauksessa.

Kiire ja stressi ja vitutus

Viitaten edelliseen, ihmiset säntäilevät paikasta toiseen kun se ja se ja sekin asia piti vielä hoitaa ja ainiin piti ostaa tuota ja tätä ja ei tässä ehdi kuin vasta pyhien jälkeen nähdä. Miksi hankkia itselleen joulun järjestämisestä niin ylenpalttinen stressi ja hajotus että koko muu elämä tuntuu unohtuvan?

Tätä ihmettelen edelleen - ympäri vuoden. Edes työttömänä sitä aikaa ei tunnu olevan välillä edes hengittämiseen, miten ihmiset oikein jaksavat järjestää isoja spektaakkeleita kaiken muun arjen pyörittämisen lisäksi? Olen pyrkinyt järjestämään joulua pieni palanen kerrallaan ja hankkinut lahjoja pitkin vuotta. Tämä joulukalenteri on ehkä suurin harppaus joulun suhteen, sillä siihen on liittynyt muun muassa leipomista ja askartelua sekä tietenkin paljon kirjoittamista.

Muutama päivä sitten otimme suuren riskin veljeni kanssa kun lähdimme moikkaamaan kaveriamme hänen työpaikalleen Prismaan. Liikenne oli yhtä kaaosta jo ennen pihaan pääsyä, ja jonottaessa eteenpäin parkkipaikalla liian monella meni hermot ja lähtivät sekoittamaan jo ennalta tukkoista tilannetta. Kauppareissun jälkeen liikenneympyrässä sain tööttäilyt koska en liukkaalla kelillä kehdannut arvata kuka tästä kilometrin mittaisesta erittäin tiiviistä letkasta kääntyykin ilman vilkkua.

Loistava esimerkki joulun liikenteestä, tälle muistolle ollaan naureskeltu myöhemminkin. Logiikka tuntuu pettävän monilla kun jouluhajotus iskee päälle - tunkemalla ja kiilaamalla hidastat vain kaikkien etenemistä ja saatat saada kaupan päälle kalliin laskun kun aiheutat toisen autoon kopsuja.

Ja se helvetin joulusiivous. Parin päivän takia siivotaan koko asunto lattiasta kattoon? Eri asia tietenkin jos on kutsunut koko suvun kylään mutta 'nokun se nyt vaan on tapana' -peruste ei mene minulle ainakaan läpi.

Vanhempien luona asuessa osallistuin tietenkin tähän iloiseen perinteeseen. Kavereiden kehuskelu sillä ettei tänäkään jouluna tarvinnut kuin herätä kun huvitti ja ilmestyä paikalle, aiheutti valtavaa kateutta.

Innostun muutaman kerran vuodessa käymään kaappeja läpi perusteellisemmin ja hinkkaamaan nurkatkin puhtaaksi. Mieluummin siis minimoi stressin ylläpitosiivoilemalla pitkin vuotta, ei tarvitse pyytää Auria kylään juuri ennen joulua.

Olen minäkin joskus tykännyt joulusta ja syntymäpäivän ohella se on ollut tietenkin vuoden kohokohta. Joulusta on tullut mulle viime vuosien aikana ahdistuksen symboli ja koska en tänä vuonna onnistunut nappaamaan itselleni töitä aatoksi ja joulupäiväksi, ns. joudun viettämään sitä.

Niin, missä vaiheessa joulusta tuli minulle kauhistus? Pieni lapsikin aistii aikuisten stressin ja kitkan, ja koska olen aina ollut myötäilevä ja kiltti, olen paiskinut hommia että minimoisin muiden työtaakan. Väsyin totta kai siihen ja aloin yksioikoisesti vihaamaan koko joulua ja jopa omia syntymäpäiviänikin jotta en vain rasittaisi ketään niillä. Totaalikieltäytymiseni joulunvietosta oli kapinointia ja puolustuskeinoni tätä kuviota vastaan.

Joulu aiheuttaa minulle joka vuosi paineita koska joka puolelta tulee ihmettelyä miksi en vietä sitä. No, minä ihmettelen miksi kukaan haluaisi viettää joulua joten ollaan kaikki sitten yhtä hämmentyneitä.

Sukulaiseni ja perheenjäsenet taisivat vuosien varrella tottua siihen että en ole paikalla. Lahjoja sain kantaa selkä vääränä joulun jälkeen joten en kuitenkaan ollut unohtunut kokonaan.

Kavereiden kesken siitä tuli meemi, ja sain aina kutsuja joka suuntaan koska "ei kenenkään pitäisi olla yksin jouluna pelaamassa Skyrimia". Oli kyllä yksi hauska jouluaattoyö kun lähdin aamunyön tunteina kävelemään hiljaista kylänraittia pitkin ystävälleni koko perheen autotallibileisiin.

--------------------

Noin, nyt olen saanut lähes kaiken ulos systeemistäni. En edelleenkään miellä itseäni joulutus maximus -ihmiseksi, mutta enää se ei aiheuta paniikinomaista työvuorojen ruinaamista tai Norwegianin tarjouslentokalenterin selaamista. Pienin askelin otan jouluilon vastaan ja takaisin elämääni.

Onko joulu aiheuttanut sinullekin joskus ärsytystä?

Saatat tykätä myös näistä