"In the future, if by some miracle you ever find yourself in the position to fall in love again… fall in love with me."
Ohjaajana Justin Baldoni
Tuottajana Alex Saks, Jamey Heath, Blake Lively ja Christy Hall
Käsikirjoittajana Christy Hall
Säveltäjänä Rob Simonsen ja Duncan Blickenstaff
Pääosissa Blake Lively, Justin Baldoni, Brandon Sklenar, Jenny Slate
Colleen Hooverin megasuosittuun Se päättyy meihin -kirjaan perustuva elokuva oli viime syksyn kohutuimpia tapauksia. Suurin hämmennys syntyi ohjaajanakin toimivan miespääosanäyttelijä Justin Baldonin ja muun tekijäjoukon välirikosta ja julkisesta loanheitosta. Markkinointikin taisi lipsahtaa sävelkuurouden puolelle, kun lähisuhdeväkivallasta kertovaan elokuvaan kehoitettiin iloisesti nappaamaan kaverit kainaloon ja pukeutumaan kukkakuosiin kuin jotain rom-comia katsomaan.
Oli miten oli, Hollywood-draamat sikseen: oliko se itse elokuva mistään kotoisin?
Tarinan keskiössä on Lily Bloom (Blake Lively), Bostoniin muuttanut ja omaa kukkakauppaa puuhaava nuori nainen. Hän tapaa täydelliseltä vaikuttavan Rylen (Justin Baldoni), mutta suhteen edetessä alkaa nähdä tässä samoja pelottavia piirteitä kuin isässään, joka pahoinpiteli vaimoaan. Rylen äkkipikaisuus ja tekojen jälkeinen sumutus ovat pian osa Lilyn elämää. Tilanne muuttuu vielä vaarallisemmaksi, kun Lilyn nuoruudenrakkaus Atlas (Brandon Sklenar) astuu sattumalta takaisin kuvioihin.
Takaumat Lilyn ja Atlaksen yhteisiin hetkiin olivat odotettu osuus. Muutenkin pieniä yksityiskohtia oli poimittu mukaan, mikä tuo paljon lisäarvoa varsinkin jos on lukenut kirjan.
Yhden erityisen elementin haluan nostaa esille, ja se on katsojan gaslighting; se oli niin onnistunutta että siitä meni ihan kylmät väreet. Kirjassa nimittäin kuvailtiin Rylen raivonpurkauksia ja Lilyn ajatuksia paljon yksityiskohtaisemmin, mutta elokuvassa väkivaltaisuudet saatiin näyttämään vahingoilta. Sen sijaan moitetta annan hieman siitä että Lily esitetään elokuvassa aikalailla vahvana päättäjänä, eikä oikeastaan juuri ollenkaan pelokkaana uhrina. Kirjassa hän oli herkempi ja haavoittuvaisempi hahmo, enemmän hämmentynyt tilanteestaan.
Kokonaisuutena elokuva oli huolellisesti tehty alusta loppuun. Lilyn luksusmerkkejä pursuileva vaatekaappi nyt oli kaikin puolin silmiinpistävän epäuskottava, mutta oli yleisessä tiedossa että näyttelijä itse oli kiikuttanut kuvauksiin omia ja kavereidensa kuteita. Lavastus erityisesti kukkakaupassa oli kaunista katseltavaa.
Kaikessa pinnan alla piilevässä synkkyydessään tarina oli myös paikoin hyväntuulinen ja toiveikas. Se juuri siinä onkin usein; niiden hyvien hetkien vuoksi jatketaan ja annetaan anteeksi pahat teot.
Jatko-osa eli Se alkaa meistä -kirjaan perustuva elokuva on suuri kysymysmerkki, mutta se olisi mielestäni kiinnostava nähdä hahmokehitysten kannalta.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta, tulee katsottua jos on Netflixissä jossain vaiheessa :) Häjyt 2 kävin kattoo ensi-illassa ja oli kyllä ihan hyvä. Ei ykkösen veroinen joka on ihan klassikko mutta hyvä kuitennii!
VastaaPoistaEiköhän ilmesty sinnekin vielä! Lainasin tämän kirjastosta - vähän aikaa piti jonottaa tosin :D En ole katsonut yhtään Häjyä, mutta kehuja olen kuullut!
PoistaÄh, mie jätin tän kokonaan katsomatta just tuon draaman takia ja Livelyn häikäilemättömyyden takia - hän ilmeisesti haluaa miehensä kanssa saada oikeudet siihen seuraavaan osaan. Baldonin tiimi on julkaissut vääntelemättä ja kääntelemättä tositteita miten jutut ovat oikeasti menneet, sekä miten paljon ns. liekaa antoivat näyttelijälle, joka puuttui ohjaamiseen sun muuhun miehensä kanssa. Aika ick markkinoida parisuhdeväkivallasta kertovaa leffaa "bring your girlfriends and wear florals" tyyliin, voi hyvä luoja. 😅🤦🏻♀️
VastaaPoistaMie haluaisin nähdä tästä ohjaajan version (joka btw oli tykätympi versio, kuin tuo Blaken cut mikä julkaistiin) ja toivon, et kun selviää koko keissi, niin Baldoni julkaisisi hänen versionsa tästä, sekä toisesta osasta uusilla näyttelijävalinnoilla. 🤔
Minäkin silmät suurina luin tuosta sodasta ja Livelyn tunkemista ohjaajan penkille.. ja varsinkin ihmetytti miksi Reynolds oli pitänyt ottaa myös työpaikalle mukaan. Tuo markkinointilausahdus kummittelee mun päässä varmaan lopun iän, ja en kestä kun Reelseissä tuli vastaan myöhemmin video, jossa markkinoitiin muitakin leffoja samalla iloisella tyylillä. Poika raidallisessa pyjamassa varsinkin aiheutti kauhua.
PoistaAijaa en tiennytkään että olisi tarjolla toisenlainenkin versio! Se pitää nähdä joskus! Tosi valitettavaa, että homma meni näin sotkuiseksi kun tuon kirjan (ja sen jatko-osan) pohjalta olisi voitu tehdä oikeasti merkittävä ja kantaaottava elokuva. Saa nähdä tuleeko sitä koskaan.