Vanha ja uskollinen kapselikoneeni alkoi pikkuhiljaa haaveilla eläkepäivien vietosta. Masiina rupesi valskaamaan vettä pöydälle, ensin kylmää, lopulta tulikuumaa. Koitin tehopuhdistaa konetta jos vaikka sisuksiin kertynyt kalkki sun muu mähmä olisi saanut aikaan tuhoja, mutta ei sekään auttanut. Yhteinen taipaleemme alkoi olla ehtoon puolella. Kone on ollut niin tärkeä minulle, että se pääsi myös helmikuun kuvahaasteeseen mukaan!
Ainoa Turusta löytyvä Stolperstein eli kompastuskivi tuli vastaan Vartiovuorenkatu 1 kohdalla. Olen aika varma, että nimi oli tuttu Atso Haapasen Ennen Auschwitzia: Suomen juutalaisten tarina (Into, 2021) -kirjan sivuilta.
Luostarinmäki olikin harmillisesti kiinni, ja tieto siitä tavoitti meidät vasta suljetulla portilla. Noh, aina pitää jättää jotain seuraavallekin kerralle.
Olen niin kyllästynyt murehtimaan tätä pätkätyöläisen elämää, sillä ihan aikuisten oikeasti, ei mikään ole koskaan varmaa. Se vakituinen työpaikka ei tuo automaattisesti onnea ja autuutta, liian moni lentää ykskaks pihalle tai palaa loppuun. Valitettavasti rakastan vapautta, kuten listasin yhtenä seikkana somessa kiertäneeseen haasteeseen. Valitettavasti haluaisin myös nauttia siitä mitä teen tai vähintään tuntea itseni tärkeäksi. Pelkästään viikonlopuille ja loma-ajoille eläminen tuntuu kuristusotteelta.
Olen jo yli vuosi sitten tarkastellut kiinnostuksella verkkokauppaa nimeltä KaffeK (entiseltä nimeltään KaffeKapseli). Se on valikoimansa perusteella melkoinen kahvinkeittäjän taivas: löytyy laaja valikoima koneita, kapseleita ja oheistuotteita jokaiseen makuun.
Ensimmäisen tilaukseni aika tuli viimein, kun oli aika hankkia uusi kapselikone:
Tässä on uusi silmäteräni, Dolce Gusto Genio S Plus. Tästä löytyy paljon enemmän ominaisuuksia kuin vanhasta, ja ohjekirjaa piti lukea tarkasti ennen käyttöä.
Yksi niistä oli automaattinen säätö - rullaa pyörittämällä asetetaan kuinka paljon mitäkin kapselia valutetaan. Vanhassa koneessa oli vain kaksi lämpötilaa - kylmä ja kuuma, tällä voi valita siltä väliltäkin. Espressonautiskelijoillekin oli oma nappula, jolla saisi ilmeisesti kaiken mahdollisen irti aromeista.
Masiinan lisäksi paketti sisälsi viisi pakettia kapseleita, yhteensä 80 kappaletta. Kahvia riittää pidemmäksi aikaa, ja saan testata aivan uusiakin. Ainoastaan Latte Macchiato Caramel ja Cafe Au Lait ovat tuttuja ennestään.
Olen nyt muutaman viikon verran käyttänyt konetta, ja ollut oikein tyytyväinen. Ainoa moite tulee todella lyhyestä virtajohdosta, jonka vuoksi joutui tekemään pientä uudelleenjärjestelyä kahvipisteen jatkojohdon suhteen.
Kirjamessut johdattivat minut pitkästä aikaa Turkuun. Kirjoitinkin messuilupäivästämme jo oman postauksen: Turun kirjamessut 2025. Muutakin ohjelmaa oli listalla parille päivälle:
Tutustuimme Kuusiston piispanlinnan raunioihin, joista kirjoittelin myös jo oman postauksen täällä: Kuusiston piispanlinnan rauniot - ympäri vuoden avoin historiallinen kohde Kaarinassa.
Olin jo ehtinyt heittää kesän alussa toivoni päästä Kansainvälisille markkinoille, koska kalenterissani ei näyttänyt olevan yhteistä saumaa ollenkaan. Olikin mukava yllätys, että kirjamessuille osallistuessa pääsin markkinoille Turussa.
Fudge-pöytä on aina turmioni. Tällä kertaa pääsin alle kymmeneen euroon, mutta se vaati kilokaupalla itsehillintää. Luulin valikoineeni tarkoituksella täysin erilaisia makuja, mutta pettymyksekseni muistuttivat kyllä aika paljon yhtä ja samaa. Mutta ennemmin söi kuin selkäänsä otti.
kuvat minusta otti Miida Sammale @miidasammale
Tuomiokirkkoa piti kuvata tietenkin taas monesta suunnasta.
Fudgejen lisäksi tuliaisena Turun reissulta toin superkivan flunssan. Olo alkoi heiketä jo kotimatkalla, ja aivosumussa ajoin Kouvolan liittymästä ohi ja tajusin asian vasta 15km myöhemmin kun saavuin Loviisaan. Kiertoajeluni menisi sujuvasti kuumehourailun piikkiin jos en olisi noin vuosi aiemmin noussut moottoritieltä täsmälleen samasta liittymästä ja pysähtynyt sille täsmälleen samalle bussipysäkille ihmettelemään karttaa. Aina ei tule keskityttyä missä menee kun on niin mukavaa rallattaa biisien tahtiin painaen menemään lappu lattiassa.
Maakunnasta toiseen suhaaminen on pitänyt ajatukset poissa siitä faktasta, että olen jälleen kerran työttömänä. Toistelen aina sekä itselleni että vähän muillekin, että saatan olla työtön mutta en suinkaan toimeeton - koitan ottaa "vapaapäivistä" ilon ja hyödyn irti. Opiskelen, tutkin, kehitän itseäni - en pelkästään tulevaa työpaikkaa, vaan itseäni varten.
Koitan siis nauttia tästä blogin kirjoittamisesta vielä niin kauan kunnes se kielletään, kuten tässä tapauksessa:
Sanottua | Lukija työttömyyskorvauksien menettämisestä: "Blogi olisi katsottu toimittajan tai kirjailijan työksi" (Savon Sanomat, 3.10.2025)
Mitä teille kuuluu?
Huomasin pari vuotta sitten Kansainvälisten markkinoiden fudgeista, että ovat todella saman makuisia. Silloin kun nuo markkinat oli ekoja kertoja Suomessa niin fudget oli parempia.
VastaaPoistaTäälläkin työttömyys jatkuu niin kuin myös itseni kehittäminen. Milloinkohan meiltä työttömiltä kielletään kaikki.
Tuo on totta, että vakituinen työ ei ole välttämättä tie onneen. Oon kuullut monelta, että mm. pomot vaatii paljon palkkaan nähden, ihmiset joutuu multitaskaamaan ja työt pitää saada tehtyä mahdollisimman nopeasti.
-Jenna