Kuten edellisen kuukauden lukuhaasteeseen valitun kirjan, hankin tämänkin Oulun kirjamessuilta. Selailin Aviadorin Momentumin valikoimaa, ja viereeni tupsahti itse kirjailija Susanna Lappalainen! Pelkkä kirjan kansi herätti kiinnostukseni, ja kun kirjailija itse sattui paikalle, olihan se tartuttava tähän tilaisuuteen ja napattava omistuskirjoituskin samalla!
Sopiva rytmitys itse tarinan ja Inessan kirjoitusten välillä tuo kevyen flow'n lukemiseen. Kahden eri tarinan välillä siirtyminen oli erikoinen elementti jonka kanssa saa kirjasta helposti sekavan, mutta tähän kirjaan rakenne sopi mielestäni täydellisesti. Inessan ajatuksiin ja huomioihin voi samaistua, ja hänen saamaansa huono kohtelu menee ihon alle.
Kirjan päähenkilönä on Inessa, joka haaveilee kirjailijan urasta. Hän on toksisessa parisuhteessa, ja lähipiiri on huolissaan naisesta. Hän ei vain saa päästettyä irti suhteesta vaan pakenee kirjoittamansa tarinan maailmaan.
Tarinassa on ihmissuhdekiemuroiden lisäksi myös jännitystä; kun sinitukkainen tyttö katoaa, Inessa alkaa selvittää mysteeriä.
"Kämmenelläni käveli muurahainen. En kuullut sen askeleita. Olin liian suuri kuulemaan hiljaisia asioita." (s.19)
Kirjassa viehätti erityisesti sen herkkä kirjoitustyyli. Maailma tuntui karun todellisuuden välissä jopa unenomaiselta. Viittauksia itselle tuttuihin ja arkisiin juttuihin vilisee siellä täällä, esimerkiksi kirjan alussa on pätkä Nirvanan Come As You Are -kappaleesta.
"Nyt oli minun vuoroni olla voimakkaampi kuin se tyttö ikinä, joka uskotteli kaiken olevan kunnossa. Olin minä ja kaikki me naiset yhteensä, joita on lyöty." (s.144)
Loppua kohden tunnelma alkaa tiivistyä ja yllättäviä käänteitä tulee nurkan takaa sellaista tahtia että kirjaa ei vain halua laskea käsistään senkään puolesta.
Voin suositella kirjaa yläasteikäisistä ylöspäin ja erityisesti heille jotka pitävät mysteereistä ja uppoutumisesta tiivistunnelmaiseen tarinaan. Erinomaista lukemista matkalle mukaan! Tämä kirja saattaa auttaa myös heitä, joita lähisuhdeväkivalta koskettaa - aihe josta pitäisikin kirjoittaa enemmän ja puhua avoimesti.
Valitsin tämän kirjan osaksi lukuhaastettani:
2) Kirjassa on alle 300 sivua
Mielenkiintoiselta vaikuttava kirja, pitää ottaa itsellekin ylös. Tuo on muuten todella tärkeä elementti kirjassa, että se soljuu eteenpäin luontevasti, vaikka olisikin ns. kaksi eri kertojaa. :) Joskus tuli vastaan sellainen kirja, missä vaihtui koko ajan kertoja ja piti aina sit selata taaksepäin, et "hetkooonen kuka tässä nyt "kertoo"", kun sitä ei pystynyt ekalla sivulla välttämättä päättelemään. Soljuvampi on parempi ja helpompi uppoutua kirjaan, kun ei tarvi selata vähän väliä taaksepäin! :) ^^
VastaaPoistaSamaa mieltä, se pitää käydä selväksi kuka on äänessä! Menee muuten äkkiä sekaisin. Tässä se toinen, rinnakkainen "tarina" oli oleellinen osa koska päähenkilö kirjoitti kirjaansa omaa arkea paetakseen.
Poista