Maakuntamatkoilla Tampereen ja Kalajoen kautta Ouluun

Minulla oli mukavat viisi päivää vapaata töistä, joten oli hyvä tilaisuus käydä viettämässä aikaa Oulussa asti.

Matkasuunnitelmani sai uutta twistiä, kun suuntasinkin ensin Tampereelle hakemaan äidin kyytiin, ja sieltä ajelimme yhdessä pohjoiseen. Matkalla kävimme bongaamassa tietenkin lisää uusia kirkkoja. Matkailuvirkailijana laadin luonnollisesti meille matkasuunnitelman, ja pienen Seinäjoki-kierroksen sisältävä "Kolme kirkkoa Seinäjoella" oli hauska lisä roadtripillemme.

Seinäjoen jälkeen Kalajoki oli seuraava pysähdyskohteemme. Tarkoitus oli mennä Havulaan opastetulle kierrokselle, mutta jokin aikataululaskelmissa meni pieleen. Aina ei ammattilainenkaan onnistu, varsinkaan kun hän istuu itse ratin takana ja ei oikein välitä rekkojen ohittelusta. Varasuunnitelma oli mennä Hiekkasärkille kiertelemään, olihan sadepäiväkin sopivasti eli rantaväkeä ja liikennettä ei juuri olisi. Väärin. Olin kokonaan unohtanut, että aina juhannusta seuraavana viikonloppuna Kalajoella järjestetään Bimmerpartyt eli rannikkokaupunki täyttyy baijerilaisista autoista. Hiekkasärkkien läpi vievä Matkailutie oli paikoin tukossa, ja päätimme painella sieltä selvittyämme keskustan suuntaan.

Hiekkasärkkien ja keskustan välillä toimii keramiikkapaja Iso-Pahkala. Viime kesänä ostin sieltä kauan haaveilemani majakan, ja katselin silloin myös näitä erikokoisia talojakin. Taidan tulevilla Kalajoen visiiteilläni hankkia aina uuden kokoelmaani!

Kalajoen seurakunta viettää tänä vuonna 500-vuotisjuhlaansa, ja ilmeisesti sen kunniaksi on laitettu Kasitien liikenneympyrätkin uuteen uskoon. Poissa ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan komeat hiekkadyynit, jotka olivat erinomainen symboli merenrantakaupungille. Mitähän lie ovat suunnitelleet tilalle, vai palauttavatko tutut "kroissantit" vielä omalle paikalleen.

Kalajoelta matkamme jatkui päämäärämme eli Ouluun. Luvassa olisi kulttuurikierroksen ja leffailtojen lisäksi muun muassa auton laittamista kesäkuntoon eli pesu sisältä ja ulkoa sekä öljyn vaihto. Onnea on oma "kotipaja", jossa iskä osaa isot ja pienet rempat.

Kävimme äidin kanssa kesäkahvila Cafe Kryptassa. Normaalisti kahvila toimii Tuomiokirkolla, mutta julkisivuremontin vuoksi se oli siirretty tämän kesän ajaksi Vanhaan pappilaan. Kirjoittelin vierailustamme tässä postauksessa.

toppi Create huppari H&M farkut Bershka kengät Converse peruukki eBay

Kahvitteluhetken jälkeen suuntasimme taidetta ihmettelemään:

kuvat minusta otti @miidasammale

Oulun taidemuseossa on tällä hetkellä kaksi näyttelyä: Kirjo (30.4.-17.8.2025) ja AlakkoNää abstraktia? (28.3.-30.11.2025). Molemmat edustivat aivan erilaista taidetta mitä yleensä lähdemme ihan asiasta tehden katsomaan, joten olipahan kokemus.

Kiinnostavin teos löytyi portaikosta, näyttelyiden ulkopuolelta. Tällä Eeva-Kaisa Jakkilan teoksella on pitkä nimi: "Sillä välin kun pohdimme luontoa ja itseämme, ympärillä kasvaa kokoajan, ja jossain vaiheessa kasvu jatkuu ilman meitä" (2020, kuivapastelli/hiili/akvarelli puulle).

"Ahti-myrskyn viime kesänä kaatama poppeli muunnetaan taideteokseksi Oulun Raatissa" (15.6.2022, yle.fi)

Olen asunut yli 20 vuotta elämästäni Oulussa, mutta koskaan en ollut käynyt Oulun linnan kellarissa. Nyt on sekin vääryys korjattu, mutta paljosta en kyllä oikeastaan jäänyt paitsi - kolkko tyrmä, jonne voi hellepäivänä mennä mukavasti viilentymään jos nenä vain kestää läpitunkevaa homeen hajua. Minun ei kestänyt, joten otin vain nopeasti kuvat tekstitaulusta ja tarinoista, jotta voin lukea ne kotona rauhassa.

Oulussa käydessä tuntuu aikataulu käyvän kiireiseksi kun suhaa sukulaisia ja kavereita tervehtimässä, mutta tällä reissulla oli mukava rauhoittua muun muassa kissan ulkoilutuksen parissa. Tutkimusmatkailija määräsi reitin ja minä seurasin perässä kaikkien puskien ja puiden takaa mistä vain sain itseni mahtumaan.

Onko sinun kotipaikkakunnallasi paikkaa, jossa "jokaisen paikallisen pitäisi käydä"?

Saatat pitää myös näistä