Varmasti jokainen meistä tunnistaa tilanteen: haluaisi kokeilla tai aloittaa jotain uutta, mutta ei vaan saa aikaiseksi erinäisistä syistä. Ei uskalla, ei kehtaa, ei tunnu olevan aikaa. Toinen taatusti tuttu hetki on myös se ahaa-elämys että oho, ei se ollutkaan niin vaikeaa, ja olisimpa aloittanut aiemmin. Juuri tämän ajatuksen huomaan toistuvan omassa elämässäni, "olisimpa aloittanut jo silloin aiemmin, olisin nyt vuosia myöhemmin varmaan jo todella hyvä, nyt harmittaa!".
Lue myös: Vuosi kuntosalia takana, Kaksi vuotta kuntosalia takana ja Kuntosaliharjoittelun aloittamisesta - yleisimpiä kynnyskysymyksiä ja niitä kuuluisia tekosyitä
Pidin vuoden ensimmäisen lepoviikon kun olin Oulussa, mutta en tietenkään malttanut olla lähtemättä pikkuserkun kanssa puntille. Siitä tietää että on löytänyt itselleen mieluisen lajin kun alkaa kesken lepoviikon kaipaamaan sen äärelle.
Edes itse en peilistä erota mitään muutosta, mutta vaatekaapilla pyörähtäessä kyllä huomaa mistä on lähtenyt senttejä ja minne tullut lisää. Paino on pysynyt samana, mutta voiman lisääntyminen kertoo että rasva on muuttunut lihakseksi. Olo on kevyempi, ja oma hyvinvointi kiinnostaa enemmän kuin aiemmin.
Kuntosali on erinomainen esimerkki sellaisesta asiasta, jonka vaikutuksen näkee vasta kun jaksaa sitkeästi raahautua paikalle huononakin päivänä ja tehdä toistoja toistojen perään. Aloittamisen korkean kynnyksen jälkeen lähes yhtä vaikeita hetkiä tulee vastaan vielä monta kertaa, ja pääasia että ei anna niille periksi lopullisesti. Koko harrastusta ei kannata nakata heti roskiin kun kerran jää laiskottelemaan sohvalle. Eihän autostakaan luovuta kun yksi rengas menee rikki - ollaan hetki parkissa, pohditaan, ratkaistaan ongelma ja matka jatkuu.
Uuden vuoden myötä tein itselleni "lupauksen", että en halua olla enää koskaan tilanteessa, jossa mietin että miksi en kokeillut jotain asiaa jo kymmenen vuotta sitten. Otin siis itseäni niskasta kiinni ja kokeilin jotain mistä kovasti haaveilin jo vuosikymmen sitten, jotta en löytäisi itseäni miettimästä vuonna 2036, että nyt tuosta hetkestä on jo kaksikymmentä vuotta. Tämä selitys meni kyllä itseltänikin yli hilseen.
Mistä on siis kyse? Youtube-kanavan aloittamisesta. Olen tosiaan jo vuosikymmen sitten pelleillyt ensimmäistä kertaa OBS Studios -videotallennusohjelman kanssa ja kuvannut Skyrim-pelailujani. En kuitenkaan koskaan laittanut niitä minnekään. Kulutin itse paljon pelisisältöjä ja tutkin mikä kiinnostaisi väkeä, mutta en kokenut olevani tarpeeksi hyvä hypätäkseni mukaan joukkoon. Totuushan on se, että ei kukaan ole ollut täydellinen aloittaessaan ja jokainen tekee omalla tavallaan. Siinä on se taika.
Ongelmani on aina ollut perfektionismi, eli pakkoajatus "jos se ei voi heti olla täydellinen, turha on tehdä yhtään mitään". Eli kaikki pitäisi olla heti ammattimaista, siistittyä, yhdessä linjassa, värikoodattua ja brändättyä. Niin, odottaessa täydellisyyttä voisi vain aloittaa matkansa. Monta kertaa olen ollut 100% varma että tänään on se päivä kun aloitan, hiottu suunnitelma on valmiina, mutta sitten onnistunut "järkeilemään" itselleni ettei kannata kuitenkaan, joku aukko on vielä jossain.
Loikkasin kerrankin ulos tuosta kehästä, ja päätin että mieluummin kokeilen ja totean ettei ole oma juttu kuin jätän asian edelleen vaivaamaan. Kynnys oli kasvanut pelottavan korkeaksi, mutta päätin silti kavuta sen yli vaikka menisi polvet ja kyynerpäät ruvelle ja tipahtaisin naamalleni lattiaan.
Aloitin vain. Jätin web-kameran ja mikrofonin pois, pistin tallennuksen rullaamaan ja menin pelaamaan Steamissa ilmaiseksi tarjolla olevaa Bakery Cafe Simulator: Prologue -peliä. Pelasin kahvilatyöntekijänä "työpäivän" ja viskasin videoraakileen CapCutin leikkauspöydälle. Lätkin "tekstitykset", latasin sen Youtubeen, julkaisin turaukseni ja lähetin kaveriporukalle linkin.
Jos en vain olisi päättänyt että nyt vaan ulos se niin se olisi jäänyt ikuisesti pyörimään kansioon. Parempi näin, helpottuu kynnys seuraavaan. Ja sehän helpottui! Seuraava videoni sisälsi jo vähän mutinaakin - Life is Strange -pelin tallentaminen oli oivallinen valinta, sen olen aiemmin jo pelannut ja nostalgiamielessäkin se kiinnostaa, sillä uusin osa on tuloillaan maaliskuussa. Siskoni on myös pelisarjan fani, ja tiedän että hänkin haluaisi elää tarinan uudelleen. Tämä on siis itseni lisäksi myös hänelle tehty projekti.
Kanavalleni aion siis jatkossakin tuutata pelihetkiäni, mutta olen alkanut lämmetä myös ajatukselle vloggaamisesta. Sekin kynnys voisi olla aivan yhtä hyvin ylitettävissä kuin tämäkin. Mutta askel kerrallaan.
Jo se ajatus, että voin vuoden päästä katsoa tuon yhden päivän aikana loihtimani ensimmäisen kyhäelmän, saa hymyilemään. Tästä on suunta vain ylöspäin, ja tärkeintä oli se että aloitin. Voin aina lopettaa, mutta tulipahan kokeiltua.
Onko sinullakin, lukija, mielessäsi joku asia - harrastus, projekti, joku tekeminen joka on jäänyt vain suunnittelun tasolle? Tämä on merkkisi antaa vaan mennä.

Kommentit
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi! ♡