Joskus kohdalle sattuu videopelejä, joita ei vain millään pysty tai halua pelata loppuun asti. Ilo katoaa äkkiä jos pakottaa itsensä hampaat irvessä suorittamaan, joten parempi laskea ohjain käsistä kun homma alkaa tuntua väkinäiseltä.
kuva täältä: https://en.wikipedia.org/wiki/The_Walking_Dead:_Survival_Instinct
kuva täältä: https://en.wikipedia.org/wiki/GreedFall
kuva täältä: https://en.wikipedia.org/wiki/Prince_of_Persia:_The_Sands_of_Time
kuva täältä: https://en.wikipedia.org/wiki/Assassin%27s_Creed_%28video_game%29
The Walking Dead: Survival Instinct (2011)
Tällä pelillä oli kaikki mahdollisuudet käytettävissään. Se olisi voinut olla realistinen zombiselviytymis-strategiapeli jossa valinnoilla on väliä ja fiksuilla liikkeillä voi saada siivottua eläviä kuolleita kortteli kerrallaan. Olen ollut TWD-sarjan (ja erityisesti Daryl Dixonin) fani toisesta kaudesta alkaen, ja kun sain tämän pelin käsiini yli kymmenen vuotta sitten, odotukseni olivat korkealla vaikka olin kuullut siitä huonoa palautetta. Ne osoittautuivat lopulta aivan oikeaan.
Valinnoilla ei tunnu olevan mitään väliä, ei edes pieniä yksityiskohtia ole viitsitty hioa. Zombit spawnaavat tyhjästä uudelleen, ja voit kikkailla kenttien läpi pelkän puukonkin avulla kunhan vain hakkaat näppäimiä. Tehtävät toistavat itseään ja tarinassa ei ole mitään mielenkiintoista.
Olin hyvässä vauhdissa tarpomassa tämän suon läpi, kunnes eräs kaunis päivä käynnistäessäni pelin, huomasin talletukseni kadonneen kuin pieru Saharaan. Peli kiinni ja siinä tilassa se on pysynyt. En usko että avaan tuota enää ikinä ellei siitä makseta.
GreedFall (2019)
Niin paljon kuin halusin tykätä tästä pelistä, se osoittautui lopulta liian raskassoutuiseksi edestakaisin veivaamiseksi että mielenkiinto loppui pikkuhiljaa. Tarina ja sivuhahmot olivat ihan kiinnostavia, mutta kauaa en voinut pakoilla sitä faktaa että tämä "avoimen maailman peli" ei ollut oikeasti avoimen maailman peli. Samanlainen pettymys kun viimeisen päälle hiotun mobiilipelin esittelyvideon takaa löytyykin todellisuudessa joku kämäinen ristinolla.
Jatko-osasta todella innostuin - jospa siinä olisi korjattu kaikki mikä ei ollut tässä osassa niin onnistunutta - mutta lopulta molemmat jäivät unholaan.
Prince of Persia: the Sands of Time (2003)
Kieltämättä onneton tapaus, kun tämä lapsuuden yksi suosikkipeleistäni ei sitten enää Steam-versiossa suostunut yhteistyöhön. Muutaman tunnin ehdin Steamissa speedrunata prinssillä pitkin seiniä kunnes löysin itseni glitchistä jota ei voi ylittää, alittaa eikä edes kiertää. Voimakas perkele tai pari pääsi kun olin kokeillut kymmeniä kertoja löytäisinkö jonkun keinon päästä jatkamaan matkaa, mutta ei. Missään läpipeluuvideoissa en ole nähnyt tällaista ongelmaa eikä keskustelupalstoistakaan ollut apua.
Ketutusta lisää vielä se fakta, että Ubisoft jumittaa remake-versiota tästä pelistä. Kaikki toivoni on jo valunut kuin hiekka tiimalasin toiseen päähän.
Assassin's Creed (2007)
Myönnetään - olen ollut pelisarjan fani tästä ensimmäisestä pelistä alkaen, mutta en ole koskaan pelannut läpi asti sitä mistä kaikki alkoi! Olen kutsunut tämän pelin pelaamista iisakinkirkkoprojektiksi, koska se etenee niin hitaasti ja siihen menee vuosikausia. Taisin aloittaa urakkani jo ennen kuin hankin ensimmäisen varsinaisen peliläppärini eli yli kymmenen vuotta sitten.
Miksi peli ei oikein jaksanut kiinnostaa? Se on vanha ja pelihahmon ohjaus välillä tönkköä. Jotkut tehtävät ovat armottomia ja uudelleenyrittämisiin paloi välillä hermot. Eteninkin aina silloin tällöin, yksi kerrallaan. Lopullinen "jääkööt kirkko kesken, homehtukoon vaikka mun puolesta" tapahtui kun huomasin tallennukseni karanneen jälleen bittiavaruuteen. Youtuben playthrough -videoista päätellen olin aivan viittä vaille lopussa eli kivat sille.
Onko sinulla jäänyt joku videopeli kesken?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi! ♡