Viime vuoden tunnelmiin pääsee kurkistamaan täältä.
Tässä myös edellisten messujen virallinen aftermovie:
Kävin ihastelemassa upeita teoksia Eeva Korhosen Loitsu -taidenäyttelyssä.
Kuvauspisteitä oli edellisen vuoden tapaan järjestetty parikin erilaista. Erikoinen oli varsinkin tämä hauta-arkku.
Alueen kiertelyn jälkeen hivuttauduin päälavan suunnalle, jossa alkaisi kohta jännittävä ohjelmanumero. Odotin eniten Fantasiapukukilpailua, jonka seuraaminen jäi viime vuonna välistä. Yleisö sai myös äänestää suosikkiaan messujen nettisivuilla. Osallistujat olivat kehitelleet upeita asuja ja "tarinoita" hahmolleen, hatunnosto!
Valitettavasti seurani ei päässyt mukaan tänä vuonna. Lähdin liikenteeseen vasta kahden aikoihin, koska en olisi jaksanut heilua koko päivää yksistään. Laadin aikatauluni kiinnostavan ohjelman ympärille. Mielessä oli myös muutama ostos ja tietenkin Tarraralli.
Kehitysidean ensi vuodelle annoinkin jo palautelomakkeella: tuo kamala äänentoisto- ja valoviritys pois edestä. Tuollaisen näköesteen yli ei olisi nähnyt edes Robert Wadlow. Istumatilaa lavan edessä oli rajallisesti, ja iso joukko joutui seuraamaan ohjelmaa sivusta.
Kävin kuuntelemassa pari luentoakin. Ehdin loppupuolella Henri Järvisen Tarot - elämänviisauden tie -luennolle. Tarotien kanssa on tullut ihmeteltyä enemmän ja vähemmän, ja harmittaa kun en huomannut katsella kelloa että olisin ehtinyt heti alkuun.
Samassa salissa alkoi seuraavaksi Liisa Väisäsen Salaiset symbolit -luentotuokio. Väisänen oli todella inspiroiva luennoitsija, jolla oli ihan mieletön määrä tietoa - hän onkin todellinen moniosaaja matkailusta taiteeseen ja kirjallisuuteen. Heti kotiin päästyäni laitoin hänen Salaiset symbolit: avain esoterian maailmaan (SKS, 2023) -kirjan varaukseen.
Alakerrasta löytyi Mystikoiden huone jossa pääsi tutustumaan vaihtoehtohoitoihin ja erilaisiin tulkintoihin taroteista selvännäkijän istuntoihin. Ainakin itselläni voisi olla matalampi kynnys varata aika, koska tällaisessa erillisessä huoneessa on rauhallisempaa kuin valtavassa hallissa.
Uteliaisuudesta kurkkasin ohimennen Huuhaa Astrobarin menua. Kyllä, tuo oli sen nimi! Messuja varten he olivat suunnitelleet drinkit elementtien mukaan, ilahduttavasti myös alkoholittomana versiona. Jousimies kun olen, tilasin itselleni "autoilevan ihmisen" tuli-drinkin ja sain sievän, ruusunnupuilla koristellun pinkin potionin. Siemailin taikajuomaani sopivasti päälavan taka-alalla kuunnellen Katariina Sourin haastattelua:
Ostospuoli jäi tältä vuodelta "hieman" vähemmälle. Suoritin ainoastaan Tarraralli-passin. En löytänyt vieläkään niitä himoitsemiani obsidiaanisia riimuja ja yksi aivan ihana maljakko ehdittiin myydä kun jäin miettimään saisinko sen kulkemaan mukana loppupäivän ajan.
Ei aivan niin taianomaiset messut kuin viime vuonna, johtuen ennen kaikkea siitä että seurani ei päässyt paikalle, mutta myös henkilökohtaisesta kokemuksestani miljöön ja ohjelman suhteen. Messukeskus oli mielestäni hieman levottomampi paikka kuin Sibeliustalo - esimerkiksi päälava oli meluisan hallin päädyssä ja istumatilaa oli rajatummin kuin viime vuonna. Äänentoistolaitteiston sijoittelustakin mainitsin jo.
Kiitosta minulta saa tunnelmanluontiin käytetty vaivannäkö koristeluiden ja valaistuksen kanssa. Viime vuoteen verrattuna hämärämpi valaistus toi amatöörikuvaajalle haastetta, mutta pyhäinpäivänä järjestetyt messut eivät saisikaan olla loisteputkilla valaistut.
Oli hienoa nähdä paikalla taas paljon eri-ikäistä ja värikästä väkeä. Myyntipöytiä oli ihan valtavasti ja oli mukava nähdä taas tuttuja tekijöitä. Omien havaintojeni perusteella AI-tuotteet loistivat poissaolollaan - niitä oli suorastaan pöyristyttävä määrä esimerkiksi Oulun Kädentaito- ja Hyvinvointimessuilla.
Kiitos Maagiset messut ja nähdään ehdottomasti taas ensi vuonna!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi! ♡