Teimme päiväretken Berliinistä vajaa tunnin junamatkan päähän Oranienburgiin, josta löytyy yksi lukuisista natsien perustamista keskitysleireistä, Sachsenhausen.
90 minuuttia voimassa olevalla ABC-lipulla (4,70e) pääsee S1-junalla Berliinin ytimestä Oranienburgin asemalle. Museoalueelle on tästä matkaa pari kilometriä, joten jos kävely ei houkuta, paikallisbusseja kulkee juna-asemalta. Hyppää joko numeroon 804 (suuntana Malz) tai 821 (Tiergarten), ja jää pois pysäkillä Gedenkstätte, joka on aivan kivenheiton päässä kohteesta. Keskitysleirimuseon osoite on Str. d. Nationen 22, 16515 Oranienburg.
Leirin historia pähkinänkuoressa
Alkuperäinen Sachsenhausenin leiri perustettiin Oranienburgin keskustan tuntumaan jo vuonna 1933 aivan muutama kuukausi natsien vaalivoiton jälkeen. Ensin leirille tuotiin Berliinistä lähinnä poliittisia vankeja - toimittajia, kommunisteja - heitä jotka jollain tavalla vastustivat tai arvostelivat natseja. Leiri ei ollut vielä varsinainen tuhoamisleiri, mutta väkeä kuoli kurjissa oloissa. Leiri sijaitsi vilkkaalla paikalla, ja vaikka ohikulkijat pystyivät näkemään matalan aidan yli, asioihin ei juuri puututtu.
Seuraavana vuonna leiri tyhjennettiin ja jätettiin varaleiriksi, ja perustettiin tämä uusi Sachsenhausenin keskustan ulkopuolelle. Näköesteistä tehtiin korkeammat, leiri laajeni vuosien varrella ja muurien sisäpuolelle kuljetettiin yhä enemmän myös juutalaisia, romaneja ja muita vainottuja vähemmistöjä. Sachsenhausenissa toimi lopulta kaikkien keskitysleirien keskushallinto ja siellä työskenteli vuosien ajan myös Rudolf Höss ennen Auschwitzin komentajan pestiään.
Leirille tuotiin vuoteen 1945 mennessä yli 200'000 ihmistä, ja kymmenet tuhannet menettivät henkensä nälän, sairauksien tai teloitusten vuoksi. Pelkästään vuonna 1941 käytettyjen kaasutusautojen uumeniin päättyi noin 12'000 ihmisen elämä.
Leiristä tekee poikkeavan muun muassa se, että sodan ja Natsi-Saksan romahtamisen jälkeen se ei todellakaan hiljentynyt vaan siitä tuli Neuvostoliiton vankileiri. Lopullisesti leirin toiminta lakkasi vuonna 1950, ja siitä tuli 1961 kansallinen muistomerkki.
Vierailu museoalueella
Leirin alueelle kuljetaan päärakennuksen kautta, jossa sijatsevat vierailijainfo, museokauppa ja wc-tilat. Leirialueen sisäänkäyntiportin luona sijaitsevassa rakennuksessa on myös kahvila.
Pääsy museoalueelle on täysin ilmainen. Yleisö-opastuksia järjestetään englanniksi ja saksaksi tällä hetkellä lauantaisin, hinta 3,50e per henkilö. Itsenäiselle vierailijalle on mahdollisuus ottaa audio-opastus, maksaa 3,5e. Ajankohtaiset tiedot kannattaa tarkistaa museon omilta sivuilta!
Päärakennuksen pihalla on useampi kivipaasi, joiden päällä olevia karttoja tutkittuaan saa hyvän kuvan leirin alueen laajuudesta. Leiri muutti muotoaan ja laajeni ajansaatossa. SS-arkkitehtien suunnittelema kolmionmuotoinen pääalue erottuu kuitenkin hyvin.
Matka jatkui kohti varsinaista leirialuetta, kiertäen leirin muuria. Se on ilmeisesti jykevää tekoa, ja sitä on koristanut kenties aikoinaan myös piikkilanka-aita. Uhkaavan näköisten vartiotornien aukkoja on ymmärrettävästi muurattu umpeen, ja myöhemmin muurien toisella puolella tuli vastaan kehnompaan kuntoon päässeitä torneja, joissa varoiteltiin jopa sortumavaarasta.
Muutaman sadan metrin mittaisella kävelyllä ehtii miettiä monenlaista - mitähän muurin toisella puolella on aikoinaan tapahtunut, ja mitä he jotka ovat silloin olleet tällä puolella, ovat asiasta tuumanneet. Ovatko he pelänneet omasta puolestaan, ovatko vältelleet liikkumasta kuuloetäisyydellä. Ovatko edes välittäneet, ehkä sulkeneet vain asian mielestään ja jatkaneet päiväänsä.
Kävijä saa kattavan kuvan arkielämästä leirillä. Synkästä tarkoituksestaan kertoo muun muassa Asema Z:ksi nimetty alue muurin ulkopuolella - aakkosten viimeisen kirjaimen mukaan nimetty sellitilojen, kaasukammion ja krematorion muodostama tuhoamiskompleksi oli monen vangin viimeinen pysäkki. Alueelta löytyy myös muun muassa kattava kirjasto, NKVD:n erikoisleirin museo sekä erityisesti juutalaisvainoihin ja henkilöhistoriaan keskittyvä näyttely, jossa kuvaaminen oli ymmärrettävästi kielletty. Kannattaa varata useampi tunti kiertelyyn.
Lääketieteellisiä kokeita leirin asukkailla
Patologin työtilat, kammottava leikkaussali ja kolkko kellarin ruumishuone löytyivät ulkoapäin aika viattoman näköisen pienen rakennuksen sisältä:
Patologian rakennuksen läheisyydessä sijaitsevat parakit R I ja R II kätkivät sisäänsä tuntitolkulla luettavaa ja tutkittavaa. Kulkeminen on sujuvaa ramppeja pitkin ja myös sisätilat ovat esteettömät.
"Schuhläuferkommando"
Leirillä oli "Schuhläuferkommando" eli sotilaskäyttöön tarkoitettujen kenkien testausta. Vangit laitettiin siis kävelemään kuvassa näkyvän kivettyä polkua mukailevaa kaarta myöten täyttä sotilasvarustusta vastaavan painon kanssa. Ensin testausmatkan pituus oli 26 kilometriä, myöhemmin jopa 40 kilometriä. Silminnäkijäkertomusten mukaan päivässä jopa parikymmentä vankia menetti henkensä, koska kesken matkan uupuneet ammuttiin.
Operaatio Bernhard
Oletteko nähneet vuonna 2007 ensi-iltansa saaneet elokuvan Väärentäjä? Se kertoo keskitysleirillä aloitetusta rahanväärennysoperaatiosta. Elokuva perustuu tositapahtumiin koskien juurikin tätä leiriä.
Vuonna 1943 aloitetun Operaatio Bernhardin avulla Natsi-Saksa pyrki vaikuttamaan brittien talouteen - väärennettyjä puntia pudotettaisiin lentokoneista saarivaltioon vauhdittamaan inflaatiota. Vangeista koostuva työryhmä ehti väärentää noin 9 miljoonaa seteliä, arviolta 130-300 miljoonan punnan edestä. Lopulta lentokonetempun toteutuksesta luovuttiin sen epävarmuuden vuoksi, ja rahat kuljetettiin muun muassa agenttien kautta pestäväksi edelleen.
Elokuussa 1944 väärennöksiin sopivaa turkkilaista pellavaa ei enää ollut niin hyvin saatavilla, joten pajassa siirryttiin valmistamaan dollareita. Vasta noin parisataa kappaletta 100 dollarin seteliä oltiin ehditty valmistaa ennen kuin keväällä 1945 tuli käsky pistää pillit pussiin.
Kuolemanmarssi ja leirin vapauttaminen
Sodan ja Natsi-Saksan lopun häämöttäessä alkuvuodesta 1945 myös Sachsenhausenista aloitettiin siirtämään väkeä lännemmäs muille leireille, esimerkiksi Bergen-Belseniin. Yli 30'000 vankia komennettiin kuolemanmarssiksi kutsutulle matkalle, ja valtava määrä väkeä kuoli nälkään, uupumukseen, kylmyyteen ja vartijoiden väkivaltaisuuksiin.
Puna-armeija ja Yhdysvaltain joukot saapuivat Sachenhausenin huhtikuun lopussa, ja löysivät leirille jääneet 3000 vankia. Heistä moni oli jo niin huonossa kunnossa että menehtyi aivan muutama viikko vapautuksen jälkeen.
Keskitys- ja tuhoamisleiristä NKVD:n erikoisleiriksi
Vaikka liittoutuneet saapuessaan ajoivat viimeisetkin saksalaisjoukot pakosalle, se ei tarkoittanut vapautta kaikille leirin asukkaille. Vuosina 1945-50 leirillä vallitsi nimittäin uusi järjestys, kun Neuvostoliitto otti sen omaan käyttöönsä rangaistusleiriksi. Portista ulos ei ollut siis asiaa heillä jotka katsottiin maanpettureiksi tai vihollisiksi Neuvostoliiton silmissä - esimerkiksi natsien vangiksi jääneet puna-armeijan sotilaat.
Vaikka vankeja ei enää näännytetty pakkotyöllä eikä pyritty tuhoamaan, kuolleisuusprosentti pysyi korkeana johtuen epähygienisistä oloista, ruuan niukkuudesta ja sairaanhoidon puutteesta. Viiden vuoden aikana 60'000 vangista arviolta 12'000 kuoli.
Museoksi ja muistomerkiksi
Erikoisleirin lakkautuksen jälkeen alue toimi satunnaisessa sotilaallisessa käytössä, mutta oli ajoittain tyhjilläänkin. Vuonna 1956 alue saatiin painostuksen avulla auki, jotta leiriltä selviytyneet voisivat vierailla siellä. Vuonna 1961 pystytettiin obeliski ja leirialueesta tehtiin kansallinen muistomerkki - irvokkaasti vain muutama kuukausi ennen Berliinin muurin rakentamista.
Syksyllä 1992 uusnatsit tekivät tuhopolttoiskun juutalaismuseona toimineisiin parakkeihin. Parakit rakennettiin uudelleen, ja palaneet osat ovat edelleen näkyvissä yleisölle. Samalla tehtiin päätös olla pystyttämättä uudelleen natsien aikaisia rakennuksia. Varsinainen keskitysleirimuseo monipuolisine näyttelyineen avautui vuonna 1993.
Tämä oli toinen kertani holokaustin kauheuksia tutkimassa aivan sen konkreettisella tapahtumapaikalla. Juuri ennen koronaa ehdin käymään pahuuden tunnetuimmassa ytimessä eli Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä. Osasin siis jo varautua henkisesti, mutta silti teki pahaa kierrellä Sachenhausenin alueella ja lukea ihmiskohtaloista. Jokainen uhri oli liikaa, ja meidän tulee tehdä muutakin kuin vain toistella "ei enää koskaan".
Mielenkiintoinen paikka! En ole käynyt mutta todellakin haluaisin :)
VastaaPoista