LUETTU: Atso Haapanen: Ennen Auschwitzia - Suomen juutalaisten tarina (Into-Kustannus, 2021)

Juutalaisvainot yhdistetään vahvasti toiseen maailmansotaan ja Natsi-Saksan toteuttamaan järjestelmälliseen tuhoamisoperaatioon. Ennen holokaustiakin he joutuivat elämään syrjittyinä jo vuosisatoja. Ennakkoluulot ja halveksunta olivat valitettavan arkipäivää juutalaisille, jotka joutuivat vaeltelemaan maailmalla etsien paikkaa jossa heidät hyväksyttäisiin osaksi yhteiskuntaa. 

Kirjassaan Haapanen kertaa erilaisia ennakkoluuloja ja historian varrelta tarttuneita stereotypioita juutalaisista ja osoittaa, kuinka vaarallista kokonaisen ihmisryhmän leimaaminen valheellisesti voi olla. Jopa musta surma voitiin laittaa aikanaan surutta juutalaisten syyksi. Olemme kaikki varmasti kuulleet henkilöistä nimeltä Martti Luther ja Henry Ford. "Juutalaisista ja heidän valheistaan" (1543) oli Martti Lutherin teos, jonka hän kirjoitti vihaisena epäonnistuttuaan käännyttämään juutalaisia kristinuskoon. Henry Fordin "Kansainvälinen juutalainen" ilmestyi v.1920 sanomalehtiartikkeleina ja siinä pelotellaan juutalaisten suunnittelevan maailmanvalloitusta salaliittoineen. Voi vain kuvitella, kuinka paljon pahaa nämäkin kaksi julkaisua saivat aikaan aikanaan Adolf Hitlerin "Taisteluni" -kirjan lisäksi.

Kirjassa käydään läpi Suomen suhtautumista juutalaisiin vuosisatojen varrella. Muun muassa sanomalehtien kirjoituksia on käytetty merkittävänä tietolähteenä etsiessä syitä sille, miksi juutalaisiin suhtauduttiin täälläkin ennakkoluuloisesti. Kun toisen maailmansodan aikana asevelivaltio Saksa vaati luovutuksia, olivat suomalaiset poliitikot tiukan paikan edessä; haluttiin pitää hyvät välit saksalaisten kanssa, mutta tiedossa saattoi olla luovutettujen henkilöiden kohtalo.

Muutamien yksittäisten ihmisten tarina on pystytty selvittämään aineistojen avulla - mistä he tulivat vainoja pakoon, mihin he Suomessa asettuivat, mitä heille tapahtui mahdollisen luovuttamisen jälkeen. Luovutettuja ei lopulta ollut kuin kourallinen, mutta silti jokainen oli liikaa.

Kysymys siis kuuluu: ottiko Suomi osaa juutalaisten murhaamiseen? Entäpä suomalaiset SS-vapaaehtoiset?

Kirja antoi ennen kaikkea ajattelemisen aihetta sille, miten meidän kaikkien tulisi kohdella toisiamme. On helppoa olla hiljaa ja hyväksyä toisten kaltoinkohtelu kun itsellä on asiat hyvin tai voi hyötyä jopa toisten polkemisesta. 

Kirjan viimeinen lause onkin ”Toivottavasti historia ei toista itseään ja tämä sinnikäs kansa saa lopultakin olla rauhassa.”

Saatat tykätä myös näistä