KATSOTTU: Unelmien vuodet (Unsere Wunderbaren Jahre, 2020)

Selailin Yle Areenan valikoimaa jos sieltä löytyisi jokin uusi mielenkiintoinen sarja katsottavaksi. Historialliset draamat kuuluvat ehdottomasti suosikkeihini. Tarinan ei tarvitse perustua tositapahtumiin tai kenenkään elämään suoraan, riittää että aikakauden piirteitä pystyy erottamaan eikä jätetä huomiotta mitään tärkeää - ei puhuta esimerkiksi keksinnöistä tai tapahtumista jotka ovat vasta tuloillaan vuosikymmenien kuluttua.

Aikakaudesta ei niin väliä, haluan uusia näkökulmia aiemmin oppimani tiedon lisäksi sekä ihastella puvustusta ja lavastusta - toisin sanoen tunnelmoida ja eläytyä mukaan.

 

kuva täältä: https://www.ufa.de/produktionen/unsere-wunderbaren-jahre

Unelmien vuodet (Unsere Wunderbaren Jahre, 2020) kertoo toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta Saksassa, niin yhteiskunnan kuin ihmiselämienkin jälleenrakentamisesta. Sarja alkaa vuodesta 1948 ja etenee 50-luvun puolelle. Keskiössä on Wolfen perhe - sodan aikaisia bisneksiään peittelevä isä, perhettään parhaansa mukaan kasassapitävä äiti sekä kolme tytärtä, joilla on jokaisella omat vaikeutensa ja suhdekiemuransa.

 

kuva täältä: https://www.stern.de/kultur/tv/-unsere-wunderbaren-jahre---darum-lohnt-sich-der-ard-dreiteiler-9187332.html

Yksi tyttäristä, Ulla, haaveilee lääketieteen opinnoista. Hän toimi sodan aikana hoitosisarena ja vaikka tuohon aikaan lääkärit olivat tyypillisesti miehiä, hän haluaa yrittää päästä opiskelemaan alaa. Isä ei ilahdu suunnitelmasta, sillä hän haluaisi tyttärestään jatkajan valimolleen. Gundel taas on terävän laskupään omaava sisar, joka haluaisi isän huomaavan kykynsä - hän olisi nimittäin halukas jatkamaan perheen yrityksen johdossa. Sisarista vanhin, Margot, odottaa edelleen miehensä paluuta sodasta eikä suostu luopumaan toivosta.

Kuusi vajaa tunnin mittaista jaksoa on tiivis paketti ja paljon ehtii tapahtua - avioliittoja, avioeroja, syntymää, kuolemaa, salaisuuksia, totuuksia. Sodan traumat kulkevat mukana tarinassa. Myös naisten heikompi asema yhteiskunnassa tuodaan hyvin esille monessa tilanteessa - nykynaisena on joskus vaikea ymmärtää kuinka tietyt asiat olivat pitkään hyväksyttyjä jopa lain puitteissa.

kuva täältä: https://www.filmstarts.de/nachrichten/18530120.html

kuva täältä: https://www.daserste.de/unterhaltung/film/unsere-wunderbaren-jahre/videos/ulla-zwischen-den-beiden-maennern-100.html

Mieleeni jäi erityisesti yhdestä jaksosta raaka muistutus juutalaisten vainosta ajalta ennen varsinaista sotaakin - heidän omaisuuttaan takavarikoitiin valtiolle, jaettiin tai myytiin halvalla eteenpäin "arjalaisille". Kun sota on ohi ja selvisit elossa, mahdollisesti keskitysleiriltä, haluat palata kotiin mutta et tiedä onko siitä enää mitään jäljellä. Jos rakennus on edes pystyssä enää, asuuko siellä jo joku muu? Valokuvasi, astiasi, vaatteesi. Poltettu, hävitetty, jonkun muun omaisuutta nyt. Naapurisi, koulutoverisi, ystäväsi. Kuka vain saattoi ilmiantaa sinut tai katsoa vain vierestä. Keheen voit luottaa, voiko kukaan enää katsoa sinua silmiin?

On uskomatonta ajatella, miten lyhyt aika sitten käytiin tämäkin sota. On tärkeää, että sen vaiheita käydään läpi uudelleen ja uudelleen eri näkökulmista. Yhteiskunnan uudelleen järjestäminen, miten sen saa toimimaan enää kun niin paljon pahaa on tapahtunut?

Katso sarja täältä.

Saatat tykätä myös näistä