Ohjaajana Toni Kurkimäki
Tuottajana Pekka Pohjoispää, Mikko Jokipii
Käsikirjoittajana Tuukka Haapamäki
Säveltäjänä Joona Vainionkulma
Pääosissa Linnea Leino, Konsta Laakso, Hannu-Pekka Björkman, Leo Sjöman
Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä vuonna 1976 kertova elokuva herätti heti mielenkiintoni kun ensimmäisen kerran siitä kuulin. Minulla on viha-rakkaussuhde kotimaiseen elokuvatuotantoon - on tullut vastaan sekä helmiä että aivan umpisurkeita tekeleitä. Odotukset olivat tämän elokuvan suhteen korkealla, sillä aihe on herkkä ja sen käsikirjoitusta varten oli haastateltu sellaisia henkilöitä joita onnettomuus kosketti.
Asentajana työskentelevä Matti (Konsta Laakso) kohtaa vuosien jälkeen nuoruudenrakkautensa Kaisan (Linnea Leino), kun tämä palaa takaisin Lapualle ja aloittaa myös työskentelyn tehtaalla. Kaisan isä (Hannu-Pekka Björkman) on tehtaanjohtaja eikä todellakaan halua Matin sekaantuvan Kaisan lupaavaan tulevaisuuteen lääkäri Juhanin (Leo Sjöman) kanssa.
Elokuvassa seurataan tätä fiktiivistä rakkaustarinaa ja sen kiemuroita, salaisuuksien paljastuessa yksi kerrallaan. Kalenteri menee eteenpäin ja kello tikittää, välillä saattoi jopa unohtaa kesken riipaisevan ihmissuhdedraaman että katastrofi on tuloillaan.
Tämä elokuva pääsi minun listoillani sinne helmien joukkoon. Onnettomuuden koskettamia ihmisiä ja uhreja on osattu mielestäni kunnioittaa; veren lentämisellä tai ruumismössöllä ei ole alettu mässäilemään. 70-luvun tunnelma pienine yksityiskohtineen kuten Soundin ja Korkeajännityksen vilahtaminen toi hymyn kasvoille muuten vakava-aiheisen elokuvan äärellä.
★★★★☆
Tämä kiinnostaisi nähdä! Katselin jostain aamutv:stä vai missä se oli haastattelun, jossa oli elokuvan tekijä että hänen isä. Isä oli ollut paikalla räjähdyksen sattuessa. Tämä traaginen tarina valkokankaalla on varmasti vaikuttava.
VastaaPoistaEhdottomasti suosittelen tätä! Oli kunnioittavalla otteella kerrottu (osin fiktiivinen) tarina.
VastaaPoista