LUETTU: Laura-Maria Hyttinen & Anna Lepistö: Herkkää arkea - erityisherkkänä työssä ja vapaalla (Kirjapaja, 2023)

Ilon Valkeat -messuilta äitini bongasi mielenkiintoisen kirjan, jonka sain heti kotimatkalle lukemiseksi. Luin sen kannesta kanteen junassa. Erityisherkkyydestä kertova teoksessa vilisi niin paljon tuttuja tilanteita ja tuntemuksia että olisin voinut tehdä siitä vihkollisen muistiinpanoja.

 

Kirjan on kirjoittanut kaksi oululaista kasvatustieteilijää ja äitiä, itsekin erityisherkkiä. Heidän lisäkseen kokemuksistaan arjen tilanteista ja haasteista pääsee lyhyesti kertomaan 45 henkilöä. Kuvaukset kuormituksesta sosiaalisissa tilanteissa ja kiireen keskellä osuivat todella lähelle omia kokemuksia. Syyllisyyden tunteminen huonosta muistista ja piirteidensä piilottelu vie hirveästi energiaa.

"Herkkyyttä voi olla hyvin vaikea todeta ulkoapäin, sillä suurin osa prosesseista ja reaktioista tapahtuu piilossa erityisherkän pään sisällä." (s.19)

Kirjassa käsitellään erityisesti haasteita työelämässä. Sopeutuminen "normaalien" joukkoon voi olla todella vaikeaa. Erityisherkkä tuntee syyllisyyttä ja huonommuutta, ja sättii itseään siitä kun ei pysty samaan kuin muut ympärillä. Hän pohtii, onko hänellä oikeutta pyytää saada käyttää vaikkapa kuulokkeita tai saada viettää aikaa omissa oloissaan vaikkapa kahvitaukojen ajan. Omituiseksi ja antisosiaaliseksi leimaantuminen ei varmaankaan ole kenenkään listalla. Toisaalta erityisherkkänä saattaa voida kääntää piirteensä eduksi työelämässä:

"Olen kokenut erityisherkkyyteni etuna työssäni. Syvempi ymmärrys ihmisten tunteista, tilanteiden aistimine ja muiden työhyvinvoinnin ylläpito ovat minulle tärkeitä, ja ne ovat asioita, joista saan palautetta ja kiitosta." (esihenkilönä työskentelevä Sofia, s.97)

Kirjassa viitataan yhdysvaltalaisen lastenlääkäri Tom Boycen kirjan The Orchid and the Dandelion (2019) kahtiajakoon: orkidea- ja voikukkalapset. Orkidealapset ovat herkempiä ympäristön muutoksille ja ilman oikeanlaista hoivaa, he nuupahtavat. Voikukkalapset taas sopeutuvat kaikkeen; puskevat vaikka betonista läpi ja ovat tyytyväisiä. Jyrkkä jako lokeroihin harvoin osuu täydellisesti kohdalleen, mutta nämä kuvaukset herättivät paljon ajatuksia. Olen törmännyt elämäni aikana molempiin kuvauksiin sopiviin ihmisiin.

Ymmärtäminen miksi toimii miten toimii voi siis auttaa pääsemään perille omasta ja vaikkapa lapsensa maailmasta. Voi oppia olemaan armollisempi itselleen eikä syytä itseään tyhmäksi tai laiskaksi kun energiavarastot ovat loppu ja kaipaa omaa tilaa.

Saatat tykätä myös näistä