Lähdimme Tomin kanssa pidennetylle viikonloppureissulle Ouluun. Suunnitelmissa oli muun muassa syntymäpäiväjuhlat, sukulaisten näkemistä sekä paljon, paljon syömistä.
Pikkuveljeni saavutti täysi-ikäisyyden rajapyykin ja pidimme hänelle kunnon kestit sen kunniaksi. Meidän suvussa on taitavia leipojia ja itsetehtyjä herkkuja olikin taas suurin osa - täytekakku, muffinsit, voileipäkakku, pitsapalaset, kääretorttu, lakkapiirakka.
Jalkauduimme seuraavana päivänä keskustaan asioille, ja vaikka aikoinaan kirosinkin Kallioparkin lisäksi tätä kävelykadun lämmitystä turhimmaksi keksinnöksi ikinä ja rahantuhlaukseksi, täytyy myöntää että on se aika kätevä näin talvisaikaan. Albertinkadulta asti pääsee useamman korttelin mitalta kuivin jaloin ja ilman selälleen lentämistä.
Pidimme ruokatauon Pihtiputaalla eli suunnilleen puolivälissä kotimatkaamme. ScanBurger on mielestäni paras hampurilaispaikka, ja olen aina innoissani jos reissun varrella näkyy tuo punainen kyltti. Maistelen yleensä aina sen rajoitetun ajan myynnissä olevan aterian, tällä kertaa se oli mehevä bbq-hampurilainen pekonilla ja punasipulilla. 4.5/5, kannattaa testata.
Yksi niistä harvoista kuvista koko reissulta, missä olen itse kohteena. Väsynyt, mutta oikein tyytyväinen matkaaja kuittaa!
Vuorokaudesta tuntuu loppuvan aina tunnit kesken kun yrittää mahduttaa kaikkea tekemistä reissulleen. Koskaan ei ehdi nähdä aivan kaikkia sukulaisia ja kavereita, ja pyrinkin vuorottelemaan ja yhdistelemään menoja sen mukaan että voisin istahtaa alas vaihtamaan kuulumisia mahdollisimman monen kanssa.
Runsas oli myös lahjasaalis, kuinka moni saa täysikäistyttyään lahjaksi auton? Entä kuinka moni saa sellaisia kerralla 15 kappaletta?
Kuvan otti siskoni Sara Ketola. Hän opetti minua käyttämään eri ominaisuuksia uudella kamerallani.
Varmasti mieleenpainuva lahja hänelle tuli isoenolta, jonka tuomasta laatikosta löytyi kokoelma erilaisia pienoismalleja-Volvoja. En itse ymmärrä paljoa autoista saati muista ulkoa mitään malleja, mutta oli hauska bongailla vanhoista elokuvista tuttuja autoja.
Ihana Emilia oli myyntipöydän takana Kädentaitajien lahjapajalla (22.12. asti osoitteessa Isokatu 26, aivan Valkean vieressä), ja kävin ostamassa häneltä suloisia lintutarroja bujooni sekä uusimman sarjakuvakirjan, Ei ois susta uskonu (Suuri Kurpitsa, 2023). Kirja käsittelee päihderiippuvuutta ja siitä selviytymistä. Riippuvuuden kanssa taisteleminenhan on elämänmittainen matka; päivä kerrallaan eteenpäin.
Olen todella ylpeä Emiliasta, hän on rohkea kun uskaltaa jakaa ajatuksiaan henkilökohtaisesta kamppailustaan. Samojen asioiden kanssa painiva saa varmasti tästä tarinasta vertaistukea. Tällaisista asioista pitää uskaltaa puhua ja pyytää apua kun sitä tarvitsee.
Emiliaa on haastateltu myös Ilta-Sanomissa, lue juttu täältä!
Paluumatkalle lähdettiin maanantaina aamupäivästä, jotta saataisiin mahdollisimman paljon irti päivänvalosta ja ehdittäisiin kotiin hyvissä ajoin.
Testailin maisemakuvailua liikkuvasta autosta mutta kuten talvella aina, ei valoa riitä kovin kauaksi aikaa.
Hih, kuulostaa ihan viime reissultani kotiseudulle..synttärijuhlat, kaverien näkemistä minkä kerkiää ja syömistä. Ja liian nopeasti kaikki ohi. Valoisassa ajaminen on muuten niin paljon mukavampaa kuin pimeässä. Pidemmässä matkassa ne stopit onkin paras osa koko matkustamista (nykyään ei huvittaisi ajaa tai istua tuntikaupalla autossa)
VastaaPoistaNiin paljon tekemistä, liian vähän aikaa! Pitkän ajomatkan takia pitääkin lähteä aikoinaan liikenteeseen, mutta ainakin voi olla varma että huoltoasemat ja kaupat ovat auki koko matkan ajan :) jos ei ole kauhea kiire päästä päämääräänsä, pysähdykset ovat kyllä paras osuus!
Poista