Lumi on vallannut maiseman, mutta aina ehtii fiilistellä syksyä ja kevyitä asuja ilman sataa vaatekerrosta.
Tämän hupparin lisäksi hankin muistaakseni samalla ostoskerralla myös vastaavanlaisen kokonaan mustana. Lukioaikoina keräsin farkkuliiviin hihamerkkejä ja käytin sitä sitten huppareiden päällä, mutta enää en koe bändilogojen sekamelskaa omakseni. Olen halunnut pitää tämän täysin tyhjänä koristuksista, mutta mustaan versioon olen laittanut niittejä.
housut Jeans.fi huppari H&M t-paita Vans peruukki eBay
En ole koskaan aiemmin omistanut tällaisia paperipussihousuja. Joskus olen nähnyt asukuvissa kivoja, rennon näköisiä shortseja tällä tyylillä mutta vaatekaupan hyllyltä niitä en ole onnistunut bongaamaan. Nämä yksilöt kiinnittivät huomioni Jeans.fi:n mainoksessa ja jäljellä oli sopivasti enää omaa kokoani. Kangas tuntuu samalta kuin mikrokuituliina, mutta ne ovat joustavat ja oikein mukavat päällä.
Oli minulla ihan asiaakin. Tällaisten asukuvien julkaisu jännittää tosi paljon joka kerta, ja siksi nämäkin taisivat jäädä vain lojumaan luonnoksiin. Lyhyesti: pelkään negatiivista palautetta.
Olen kai pahasti traumatisoitunut jo peruskoulusta, kun en osannut tai edes voinut sulautua "massaan" jotta olisin välttynyt jatkuvalta haukkumiselta ja kiusaamiselta. Olin melkein aina se lyhyin. Olin se joka oli ruoka-aikaan kotona. Olin se nolo jolla ei ollut samaa trendiksi noussutta pipoa kuten kaikilla muilla eikä Adidaksia liikuntatunnilla. Olin liian poikamainen, ja kun vihdoin uskaltauduin laittamaan hameen ja kokeilemaan luomiväriä, alettiin piikitellä että yritän liikaa. Mikään ei ikinä kelvannut; olin aina väärinpäin vaikka olisin pyörinyt kolmekuuskyt ja akselini ympäri.
Hyökkäys ulkonäköäni ja pukeutumistani kohtaan oli hyökkäys koko identiteettiäni, persoonaani ja olemassaoloani kohtaan. En ole koskaan ymmärtänyt miksi joillakin on tarve paukauttaa negatiivista kommenttia yhtään mistään muille ellei sitä erikseen pyydetä. Maailma olisi parempi paikka jos kaikki noudattaisivat myös 10 sekunnin sääntöä: jos toinen voi korjata asian tuossa ajassa, silloin siitä voi huomauttaa ystävällisesti - esimerkiksi ruokaa hampaiden välissä, karannut nuttura, tahra rinnuksella. Paino, nenä tai ihonväri - ei ikinä.
Peruskoulu on muutenkin hyvin herkkää aikaa ja koko elämänkatsomus saattaa perustua näihin vuosiin. Valitettavasti ymmärrän hyvin, miksi on olemassa niin paljon vihaisia aikuisia. Minäkin olen edelleen vihainen, mutta haluan kanavoida sen energian uskaltamalla viimein tehdä omaa juttuani. Negatiivisen energian siirtäminen vain moninkertaistaa sitä eikä meillä ole kohta tilaa hyvälle.
Koetko joskus epävarmuuden tuntemuksia siitä mitä haluat tai tykkäät tehdä?
Just hyvännäköiset housut ja kokonaisuus on sun näköinen!
VastaaPoistaSe on muuten kumma juttu miten oma tyyli ei siellä peruskoulun puolella olekaan hyvä juttu, vaan periaatteessa joku keksii mikä kelpaa ja mikä ei. Muut sopulilaumana toistelee perässä. Ja kiusaa muita. Itselläni oli käytännössä pari vaatekertaa esim. just yläasteella käytössä. Olihan se aina fiilis, kun kerrankin sai uudet housut ja heti perään huudellaan, että ne on nolot. Eikä ollutkaan toisia mitä vaihtaa tilalle. Että joo, olisi ihanaa jos nykynuoret olisivat fiksumpia ja antaisivat jokaisen pukeutua juuri niin kuin parhaalta tuntuu.
Kiitos paljon <3 :) pikkuhiljaa muutakin kuin mustaa!
PoistaTämä oli ja on varmasti edelleen se isoin ongelma - joku päättää ja muut seuraa. Voi ei, tunnistan itseni tuollaisesta tilanteesta - joululahjaksi hartaasti toivottu ja saatu vaate pistettiin päälle heti loman jälkeen ja ennen kuin on ehtinyt istahtamaan ensimmäiselle tunnille, kuulee jo negatiivista kommentointia. :/ voi vain toivoa vielä joskus kierre katkaistaan ja kaikki saavat rauhan.
Nätti kokonaisuus, ihana tuulahdus alt- tyyliä ja kokonaisuus toimii hyvin tänä päivänäkin! <3 Voi kun voisin halata siuta, pystyn niin hyvin samaistumaan koulukiusaamiseen ja siihen, miten pelottaa pukea mitä tahansa tai tehdä, sanoa tai olla miten vaan. Aina oli jotenkin vääränlainen, väärässä, erikoinen, outo, oli eri mieltä tai yritti liikaa... :(
VastaaPoistaIhana olisi, kun voisi sanoa, että lapset ovat lapsia, mutta ainakin omalla kohdalla kaksi pahinta kiusaajaa jatkoivat kiusaamista netin välityksellä, vaikka asuttiin jo eri paikkakunnilla opiskelujen takia. Toinen näistä levitti muun muassa huhuja minusta, haukkui kaikille ja stalkkasi somen kautta keiden kanssa juttelen blogien kommenttikentissä ja muualla somessa. Tää tyyppi laittoi kaikille sähköpostia / Facebookissa viestiä mustamaalatakseen. :O Vähän next level stalkkaamista ja kiusaamista, joskin vähän naurattaa et minkälaisen kuvan on itsestään antanut ottaessaan yhteyttä täysin tuntemattomiin ihmisiin :D Mut joo. Jos yläasteaikaiset kiusaajat jaksaa kiusata vielä parikymppisenä ja yli, niin on aika surullista ja varmasti kamalaa elämää, jos energia ei muuhun riitä. :/
Jos kokee tarvetta kiusata, niin sellaisella lapsella tai aikuisella ei ole kaikki hyvin. Silloin PITÄÄ osata ottaa vastuu itsestään ja hakeutua hoitoon ihan oma- aloitteisesti, ennen kuin kiusaaminen ja muu toiminta etenee niin pitkälle, että oikeus joutuu päättämään sopivasta rangaistuksesta.
Halaus, olet ihana ja arvokas omana itsenäsi! <3
Kiitos ihanasta kommentista ihana sinä, virtuaalihalaus täältä myös <3 :)
PoistaKamalaa miten jotkut on voinut niin huonosti että on ollut pakko päästä häiritsemään vielä pitkälle aikuisuuteen asti! Somen kautta kiusaaminen on aivan liian helppoakin vielä, hyi olkoon. Sekin on aivan huutava vääryys että jotkut ei lopeta ennen kuin ovat oikeasti kaltereiden takana.. kuinka paljon joutuu sietämään ja kestämään, ja pohtimaan jatkuvasti miten voisi elää rauhassa eikä tarvitsisi joka mutkassa väistellä.
Paljon puhutaan siitä klassisesta koulukiusaamisesta, mutta enemmän tarvittaisiin kissoja pöydälle siitä kun sellainen jatkuu aikuisiällä ja jopa muuttaa muotoaan yhä pahemmaksi :/