Mitä kuuluu, Taija-Tiia?

Suvantovaiheeni alkaa pikkuhiljaa muuttua melkoiseksi koskenlaskuksi. Uusia tuulia, uusia suuntia. Asiat alkavat viimeinkin rullata. En ole koskaan ollut hyvä vain olemaan ja odottamaan - haluan tietää että tekemiselläni on tarkoitus.

Palaan takaisin koulun penkille! Työelämän vaatimukset ja perustutkinnon suorituksen taso eivät tunnu aina kohtaavan, joten lisäosaamisen hakeminen on paikallaan. On kieltämättä haastavaa, että oppilaitokset painottavat työelämässä oppimisen tärkeyttä ja työpaikat haluaisivat valmiita ammattilaisia. Työvoimakoulutuksena - jonka kautta itse olen suorittanut perustutkinnon noin vuodessa - tämä korostuu, sillä harva meistä kävi missään vaiheessa työharjoittelussa ja näytöt vain suoritettiin peräkanaa oppilaitoksella. Tämä ei varmasti ole pelkästään tekniikan alan ongelma.

Onneksi on vaihtoehtoja ja polkuja mistä valita. Pääasiana pidän sitä että etenen, vaikka vain pienin askelin ja tietämättä aivan täysin mihin tie vie.

Aika-ajoin mieleen hiipii kuitenkin ajatus siitä, että haluaisi tehdä jotain ihan muuta ja lähteä uusille urille. En tiedä mitä minusta tulee isona, mutta tarvitseeko sitä päättääkään koskaan. Minulla on kyllä monta haaveammattia. Eivät ole edes mahdottomia, mutta vaatisivat lisäkouluttautumista tai kokonaan uutta, monivuotista opiskelua. Kauhistun ajatuksesta koittaa selvitä taas pelkällä opintotuella tai kerryttää entisten opintolainojen päälle uutta - siksi lähden korkeintaan jalostamaan tämänhetkistä osaamistani. Kuka tietää; ennenkin olen löytänyt uutta ja mielenkiintoista kun poistun mukavuusalueeltani ihan vain portin ulkopuolelle.

Blogin kirjoittaminen on muodostunut melkoiseksi henkireiäksi kun on joutunut viettämään paljon aikaa kotona yksin pelkkien omien ajatustensa kanssa. Olen kerryttänyt paljon uutta inspiraatiota, ja olen aivan omassa elementissäni kun saan vain kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa.

Tästäkin olisi ihana saada työ - tosin en tiedä millainen. Ajankohtaisimman tiedon jakaminen paikan päältä käsin, hannukarpomainen raportointi vai kevyt aivotnarikkaan-viihdehömppä? Mistään en tule niin iloiseksi kuin siitä, että olen voinut ihan vain joko piristää jonkun päivää tai sitten kirjoituksestani on ollut joku konkreettinen hyöty jollekin; esimerkiksi vinkkaukseni jostain kohteesta tai ravintolasta.

Kirjoittelen säännöllisesti myös blogin ulkopuolella. Olen vuosien varrella harjoitellut niin elokuvakäsikirjoitusten rakentamista kuin kirjoitellut täyspitkää kaunokirjallista teosta. Joskus tuntuu, että minut pitäisi sulkea vaikka viikoksi laatikkoon että saisin edes yhden asian maaliin asti. Ympäristöstä tulvii kaikkia kivoja häiriötekijöitä ja minulle on aina ollut hankala keskittyä yhteen asiaan kerralla. Katson aina sarjaa tai Youtube-videoita kun kirjoittelen, ja tälläkin hetkellä minulla on äänikirja Podimosta taustalla.

Ei ole aina kauhean tehokas yhdistelmä olla sekä joka paikan höylä että perfektionisti. Välillä kun nämä ominaisuudet ja piirteet saa toimimaan saumattomasti, saan aikaan kymmenen asiaa parhaalla mahdollisella lopputuloksella. Seuraava askeleeni olisi löytää rohkeutta viedä ideoitani eteenpäin eikä jättää niitä hautumaan piiloon. Olen koittanut pitää mielessä suosikkikirjailijani sitaatin:

kuva täältä: https://fi.pinterest.com/pin/342414377935618919/

Elämän ollessa mielestäni "paussilla", turhaudun helposti. Hyvinvointia edistävistä rutiineista kiinnipitäminen onkin ollut blogin lisäksi elintärkeää. Olen jatkanut salilla käyntiä ja aloittanut uuden jakson puolen vuoden ohjelmassani. Tampereen reissun aikana tuli syötyä todella epäterveellisesti, ja sen jälkeen osasi taas arvostaa peruskotiruokaa ja muisti riittävän vedenjuonnin tärkeyden.

Välitän nykyään paljon enemmän terveellisemmistä valinnoista - ennen söin mitä sattuu milloin sattuu ja elin pelkällä sokerilla ja rasvalla. Pääasia on kuitenkin se, että viihdyn itseni kanssa ja omana itsenäni. Elämä on liian lyhyt kieltääkseen itseltään herkkuhetkiä.

Mitä sinulle kuuluu?

Saatat tykätä myös näistä