Työttömyys on kirosana ja suuri häpeän aihe, vaikka se koskettaa niin monia. Työttömyys on tabu vaikka jokainen tuntee jonkun työttömän tai on ollut itsekin työtä vailla. Työ voi lähteä alta keneltä tahansa, milloin tahansa, itsestä riippumattomista syistäkin.
Työttömyys on vallannut uutisotsikoitakin viime päivien aikana, tässä muutamia poimintoja eiliseltä:
Yle: Työttömyys kasvaa nyt huolestuttavasti (23.7.2024)
Pääkirjoitus: Työttömyys riivaa Suomea (23.7.2024)
Aihe on koskettanut omaa elämääni enemmän ja vähemmän, ja tällä hetkellä olen työtön työnhakija. Minulla on useampi ammatti, ja kokemusta vaikka miltä alalta, lukemattomia voimassaolevia kortteja ja ennen kaikkea uteliaisuutta kokeilla uuttakin, mutta silti olen tässä tilanteessa. Olen kuitenkin onnekkaassa asemassa, sillä terveydentilassani ei ole minkäänlaisia esteitä.
Olen koonnut tähän postaukseen kolme asiaa, jotka nousevat ensimmäisenä mieleeni kun mietin työttömyyttä. Tuskin olen ainoa joka on näiden asioiden kanssa paininut!
1) Sinut velvoitetaan hakemaan myös paikkoja, joihin sinulla ei riitä kokemus tai koulutus
Koko tämä postaus sai alkusysäyksensä eräänä aamuna, kun kävin tarkastamassa oman tilanteeni TE-palveluista. Minulle oli laitettu velvoite hakea "koulutustani ja osaamistani vastaavaa" paikkaa. Klikkasin linkistä suoraan hakemuksen jättämiseen; täytin tietoni ja liitin CV:ni, ja kerroin lyhyesti osaamisestani. Lähetä. Kävin kuittaamassa tehtävän tehdyksi ja vasta tässä vaiheessa avasin tarkemmin työpaikkailmoituksen. Jaaha, siinähän lukee että vaaditaan viiden vuoden kokemus (ei ole), kokemusta putkihitsauksesta (ei ole) ja voimassaolevat luokat (no ei ole niitäkään).
Mis sie tarviit hyvvää MAG-hitsaajaa? Täs siul ois sellane.
Olisin voinut kyllä aivan hyvin perehtyä itsekin ensin paikan kuvaukseen, mutta Työkkärillä pitäisi olla ajankohtainen tieto osaamisestani. Enkä olisi uskaltanut jättää hakemattakaan.
En siis yhtään ihmettele miksi työnantajat hukkuvat työhakemuksiin eivätkä jaksa vastailla edes niille jotka olisivat paperilta tarkasteltuna aivan sopivia kandidaatteja. Nykyisessä työnhakuvelvoitteessa on seinän kokoinen reikä, koska ei ole väliä hakeeko kunnanjohtajan paikkaa vai parturi-kampaajaksi kunhan täyttää kuukausittain neljän paikan vaatimuksen. Jos omalta työssäkäyntialueelta ei vain löydy sopivia paikkoja, joutuu tykittämään hakemuksia vähän kieli poskessakin.
2) Tilanteen muutokset pistävät pakan (=raha-asiat) aina sekaisin
Otat vastaan parin viikon keikan tai osa-aikaisen työn. Työkkäri ja taho jolta saat työttömyyskorvauksesi laittavat rahahanat kiinni jopa pariksi kuukaudeksi odottaessaan selvityksiä sekä sinulta että toisiltaan, ja jos ei ole säästöjä, saattaa joutua syömään kynsiä sitä ensimmäistä palkkaa odotellessa. Palkkapäivänäkään ei tee mieli ostaa mitään pientä kivaa itselleen vaan jemmata koko summa raha-asioiden uudelleenjärjestelyä odotellessa. Tällainen koettelemus saakin joskus pohtimaan onko taloudellisesti järkevää ottaa vastaan lyhyempiä työkeikkoja tai osa-aikaista työtä.
Valmis vaikka maailmanloppuun.
Kiitos tämänhetkisen hallituksen viisaiden päätösten, myös suoja-osan poistaminen on heikentänyt entisestään haluja ottaa vastaan lyhyempiä pätkiä. Ihanteellistahan olisi että jokaiselle löytyisi sopiva kokoaikainen työ, mutta asiasta päättäneet elävät ilmeisesti ihan omassa satumaailmassaan. Vaikka taloudellisesti olisi jopa kannattavampaa maata kotona, koitan kannustaa itseäni hakemaan vaikka pelkkää työkokemusta - koskaan ei voi tietää mihin se johtaa.
3) Muiden ihmisten asenteet ja "neuvot"
Työttömyys on itsessään jo raskasta, siitä ei tarvitse tehdä yhtään enempää raskaampaa (piilo)vittuilemalla tai pakottamalla viime vuosisadalla toimineita, puhkikuluneita lausahduksia.
"Se on ihan vaa itestäs kii"
Ei ole minusta kiinni jos työnantajalla ei ole tarjota töitä. Ei ole minusta kiinni jos valmistuin kolme vuotta sitten ja minulla ei ole vielä viiden vuoden kokemusta. Ei ole minusta kiinni jos työnantaja on valmiiksi asennoitunut että nainen ei voi työskennellä metallipajalla. Itsestäni on kiinni se, että etsin työpaikkailmoituksia ja lähettelen hakemuksia. Sen jälkeen on työnantajan vuoro tulla vastaan, ja sen jälkeen varsinainen vuorovaikutus voi alkaa.
"Kyllä reippaalle ja hyvän kuvan antavalle tekijälle aina työtä löytyy!"
Ihan onnistuneita kukkakuvia löytyisi, pitääkin muistaa laittaa CV:n väliin.
Ei ole yksiselitteistä kaavaa työpaikan nappaamiseen. Joskus se on ihan vain tuurista kiinni, joskus suhteista, joskus on työnantajalla todella hyvä tai todella huono päivä. Aina ei hakijakaan voi olla parhaimmillaan - itse ainakin nukun edellisenä yönä sitä huonommin mitä enemmän työpaikka kiinnostaisi. Lisäksi tunnustus: sain kerran vuokratyöfirman kautta haastatteluajan, saavuin paikalle myöhässä eikä minulla ollut hajuakaan mitä pajalla valmistettiin, koska en ollut käynyt edes nettisivuja katsomassa. Sain silti paikan, joten veikkaisin tähtien asennon vaikuttaneen asiaan.
"Menet suoraan paikan päälle, kättelet ja katsot silmiin"
Kahvilaan tai pieneen kivijalkaliikkeeseen voisin hiljaisempana aikana marssia CV:ni kanssa tekemään yllätysesittäytymisen, mutta ei tunnu hyvältä idealta hiippailla sisään pajan avonaisista nosto-ovista ilman asianmukaisia työvaatteita ja suojaimia. Tänä päivänä muutenkin joutuu olemaan yhä enemmän varuillaan kaikenmaailman huuruissa pyörivien morasankareiden kanssa, ja siksi monissa paikoissa pidetään portteja ja ovia lukossa.
"Aijaa sullako ei ole vieläkään vakkaripaikkaa vaikka oot kohta kolkyt"
Vakituinen työpaikka on yhteiskunnassamme aikuisuuden merkki. Se olisi minullekin ihanteellinen tilanne ja toisi turvaa. Siihen myös pyrin, mutta vaikka en ota asiasta suurta stressiä, tuntuu se olevan isompi ongelma kanssaihmisille. Joskus aistin nenän vartta pitkin ja alaspäin katselua, joskus silkkaa kateutta siitä kun käyn välillä hanttihommakeikalla tekemässä monen kuukauden tilin jonka jälkeen voin "lomailla" eli jatkaa sen vakituisen työpaikan metsästystä.
"Työttömät on nykyään niin laiskoja ja valittaa turhasta, minäkin sain joka perjantai palkaksi kaksi omenaa ja Marie-keksin ensimmäiset kolme vuotta ja jouduin asumaan työpaikallani puoliksi romahtaneessa navettarakennuksessa mutta en valittanut!!"
Se, mikä on toiminut tai annettu tapahtua ennen, ei välttämättä päde tänä päivänä. Kaikenlaiseen huonoon käytökseen ja ahdisteluun puututaan hanakammin, palkkakysymyksiin löytää paremmin apua. Joskus muinoin on ehkä ollut normaalia tyytyä paskoihin työolosuhteisiin ja työskennellä ilman asianmukaisia turvavarusteita, mutta niin ei tarvitse enää olla. Pitämällä kiinni muutoksista ja parannuksista tilanne ei lipsu takaisin heikompaan.
"No minäkin menin ihan vaan ekaan paikkaan, miten niin on nii vaikeeta"
Ja lopuksi: ehdottomasti kaikista raivostuttavinta on ensin kuunnella jonkun selkeästi kyllästyneen valitusta omasta työpaikastaan, jossa palkka on paska, pomo kokovartalokyrpä ja oispa jo viikonloppu, jonka jälkeen samaan hengenvetoon toisen työhakua kommentoidaan "no reippaasti vaan ensimmäiseen paikkaan, ei saa olla nirso" ja opiskeluhaaveille tuhahdellaan "ei siellä koulunpenkillä mitään oikeasta työelämästä opita" -asenteella. Oma rohkeus ei riitä lähtemään sille polulle mitä oikeasti haluaisi kulkea, joten sama lytätä muita jotta tulisi edes hetkeksi parempi mieli. Aivan kuin jotkut haluaisivat toistenkin kärsivän ja olevan yhtä jumissa ja onnettomia kuin he itsekin ovat.
Loppukevennyksenä kaiken tämän negatiivisuuden jälkeen ruutukaappaus TE-palveluiden työnhakuosiosta. Naureskelin joskus vuosia sitten kavereille että voisin hakea seuraavaksi kengänkiillottajan paikkaa. En muistanut silloin ottaa kuvakaappausta, mutta näköjään löytyi kyseinen ammattinimike vieläkin:
kuvakaappaus TE-palveluiden sivulta 22.7.2024, https://paikat.te-palvelut.fi/tpt/
Mitä sinulla tulee ensimmäisenä mieleen sanasta työtön? Lähtisitkö kengänkiillottajaksi?
No voihan hertsyydeli, kengänkiillottaja!! Ite voisin ihan hyvin tehdäkin sitä duunia, mutta voi hyvää päivää, onko se nyt Suomessa nykypäivänä mikään duuni, oikeesti?! Tienaisko sillä kolme euroa päivässä? 😂
VastaaPoistaMä oon yhtä kyllästyny aiheeseen työttömyys ja miten siihen suhtaudutaan. Oon kirjoittanu aiheesta - työ, työpaikka, työttömyys - monia kertoja blogiini viimeisen parin vuoden aikana. Saan raivarit tämän tästä kaikkien virastojen jähmeistä käytännöistä; kuinka paksusta rautalangasta niille pitää vääntää?!
Arvostan sun taisteluasennetta ja sitä, että arvostat itseäsi! Älä anna kenenkään lytätä sua ikinä! Se oma polku löytyy kyllä. Mä oon 53, enkä ole koskaan ollu vakiduunissa, ellei tätä osa-aikaista nykyistä lasketa, josta olen (syövän takia) pitkällä saikulla. Olen tosi tyytyväinen kuitenkin omaan työpolkuuni, siis kaikkiin niihin kokeiluihin ja löytöihin ja lähtemisiin, joita on ollut. Mä olen ollu Suomen tasolla hyvin merkittävissä projekteissa mukana ja sitä ei kukaan vakityössä oleva tavis ikinä voi edes tajuta, miten isoja merkityksiä niillä on ollu kaikkeen. Silti ne tavikset on pitäny mua lähinnä roskasakkina, kun en ole ’kunnon töissä.’ 😏
Sitä paitsi, ei työ ole elämän tärkein asia!
Kengänkiillotus kuulostaisi ihan hauskalta asiakaspalvelutyöltä, mutta maksaakohan siitä tosiaan kukaan tänä päivänä yhtään mitään :D
PoistaOlen myös ylpeä omasta polustani tähän asti - ompahan tullut kokeiltua ja nähtyä, ja joitain tietotaitoja saattaa tarvita yllättävissä paikoissa. Mikään oppi ei mene kyllä ainakaan hukkaan. Myös ne huonot kokemukset opettavat, sekä arvostamaan itseään että mitä ei ainakaan halua enää tehdä.
Puit kyllä kirjoittamatta jääneet ajatukseni sanoiksi - työ ei ole todellakaan tärkein asia! Monelle se silti vaikuttaa olevan ihmisyyden ja kelpoisuuden mittari, mikä tekee aina vähän surulliseksi - sekä silloin kun ihminen arvottaa itsensä että kun hän arvottaa muita. Huonommuuden tunne valtaa joskus ja mietin miksi juuri minä en kelpaa, mutta sitten palautan mieleeni että onhan limsapullokin arvokkaampi lentokentällä kuin ruokakaupassa. Täytyy vain löytää oikea paikka ja aika!
Hyvä postaus ja ajankohtainen! Käsittämätöntä, miten pihalla tää nykyinen hallitus on. Nyt ihmetellään miksei ihmiset kuluta, daa - mikäköhän ois syynä. :D Ja mitä paikalliseen sopimiseen tulee, niin kyllähän tähänkin asti on saanut maksaa korkeampaa kuin TES palkkaa ja sopia myös muita etuja! Orjamarkkinoita ovat tekemässä Suomeen, kun eivät halua maksaa elämiseen riittävää reilua palkkaa - kukas perskokkareista se olikaan, joka sanoi ettei työllä tarvitse tulla toimeen? Harmi, ettei sama leikkuri päde heidän etuihinsa ja esimerkiksi sopeutumiseläkkeeseen + muihin tukiin ym. Muut Suomen asukkaat joutuvat suoraan kortistoon tai muuttamaan työn perässä ihan ilman ylimääräisiä tukia. Hyvä veli- verkosto on ongelma, pitäisi saada mieluummin asiantuntijat päättämään talousasioista.
VastaaPoistaHenkilökohtaisesti miuta nyppii markkinointipuolella se, että kuvitellaan markkinoinnin olevan pikajuoksu ja myyntiä tulevan ovista, sekä ikkunoista, jos yksi some- postaus menee viraaliksi. Just sellainen asenne et "kaikki mulle heti nyt", jonka takia tehdään typeriä päätöksiä (esim. geneerisiä arvontoja tai käytetään mainosvideota alustalla, jonne se ei kuulu), joilla kustaan koko tilin perusta heti alkuunsa niin, että näkyvyyden palauttamiseksi on pakko käyttää myös markkinointieuroja alustalla. 😑 Joka ikisen kerran sama juttu ja sit ihmetellään kun tulosta ei tuu, kun seuraajina on ihmisiä ilmaisen kaman perässä, eikä sen takia et niitä kiinnostaisi ko. yritys tai sen tuotteet millään tavalla. 😅 Nuo stoppaa tilin orgaanisen kasvun toviksi, koska E.R. (engagement rate) tippuu niin paljon kerralla.
Oispa ihana tehdä arvojen mukaista työtä ihmisten kanssa, jotka arvostavat tehtyä työtä ja ovat pitkäjännitteisiä pikavoittojen etsimisen sijaan. Ei markkinointi siihen lopu, että tuotemerkistä tai yrityksestä tulee tunnettu - esimerkkinä vaikkapa Coca- Cola ja Pepsi. Molemmat ovat lyöneet läpi, mutta heidän pitää pysyä ihmisten mielissä ja uudistua aika ajoin pitääkseen liikevaihdostaan ja asiakkaista kiinni. 🤗 Tsemppiä työnhakuun, toivottavasti pian onnistaa ja löytyy vakipaikka sellaisesta paikasta, missä viihdyt! ❤️
Kiitoksia paljon :) oon samaa mieltä tuosta että kyllä heikompiosaisilta ja työväeltä leikataan, mutta miten ne yhteistalkoot saataisiin ulotettua myös sinne missä se iso raha liikkuu.. uskomatonta lyhytnäköisyyttä.
PoistaMainontaan ja markkinointiin en ole juuri perehtynyt kuin käytännönläheisesti (suunnitellut yritykselle tapahtumia ja postereita, laatinut mainoksia tiettyjä kohderyhmiä silmällä pitäen..) mutta olen huomannut että tuo on nykyajan pöhinämeininki että tavoitellaan vaan äkkirikastumista eikä kestävää pohjaa. Olen itsekin osallistunut arvontoihin joissa on pakollista seurata tiliä (ja yleensä saat niin monta arpaa kuin tägäät kavereita) ja kieltämättä tulee sekä hyväksikäytetty että hyväksikäyttävä olo kun toinen saa ilmaisen kaman perässä juoksevan seuraajan joka kuitenkin poistuu sillä sekunnilla kun arvonta on suoritettu. Väistämättäkin vääristyy tilastot.
Kiitos tsempeistä <3 tallataan tätä polkua nyt ja katsotaan mihin se vie!
Ei ihme, että nostattaa raivoa ja ärsytystä pintaan kaikki byrokratia, etuuksien tyrehtyminen pitkäksi aikaa lyhyemmän työn vastaanottamisesta, pakkohaku vaikka ja minne. Ei se joo ketään auta, että pakotetaan hakemaan paikkoja, joihin ei halua, pääse kuitenkaan jne. Vähän surullinen tämä nyky-Suomen tila, vakkaripaikkoja ei niin vain nappailla ja sitä paitsi, minusta ne vähenee koko ajan. Ihmisiä kun lähtee eläkkeelle, niin ei heidän vapauttamat työpaikat kenellekään avaudu, ne joko jaetaan jäljelle jääneiden kanssa tai sopeutetaan muilla keinoilla. On varmasti hankalaa työnhaku tällä hetkellä ja tuurista on moni asia kiinni..
VastaaPoistaHyvältä kuulostaa sinun koulutukset ja asenne, toivotaan jonkun tajuavan napata sinut palkkalistoilleen ja pian!
Totta, tuo on muuten myös yksi tekijä miksi työttömiä on niin valtava määrä - niitä eläköityvien työntekijöiden jättämiä aukkoja ei välttämättä paikatakaan! Siitä voidaan saada jopa kunnon noidankehä aikaiseksi kun loput työporukasta vedetään äärirajoille, lopulta joku uupuu ja taas samalla tavalla kasataan työtaakka jäljelle jääneille.
PoistaKiitoksia paljon, koitan pitää kaikesta huolimatta lippuani korkealla! :)
Erinomainen postaus, liippaa omaa työtäni (uravalmennus) ja olen niin samaa mieltä...
VastaaPoistaKiitos paljon :) teetpä tärkeää ja varmasti aika paljon voimia vaativaa työtä! Nykytilanteen nopeiden vaihteluiden kanssa taitaa saada olla kokoajan helisemässä..
PoistaJoo.. Itse ollut useamman kerran työtön ja kun ekaan ammattiin valmistuin 2009 oli silloin se aivan järjetön tapa TE-toimistolla pistää niitä työpaikkatarjouksia, joihin oli pakko mennä (ja siihen aikaan siis mentiin sinne työpaikalle se lappu kourassa). Itse jouduin kotipaikkakunnan pizzeriaan ja sanoin sille pomolle suoraan, että tämä ei minua kiinnosta :'D En saanut karenssia, kun se muotoili asian niin, että TE-toimisto sen hyväksyi.
VastaaPoistaNyt olen opiskelemassa ja siis TE-toimiston mukaanhan olen työtön työnhakija, kun omaehtoisesti sinne mennyt, mutta opiskelen työmarkkinatuella, sillä ala on sellainen, jossa olen jo kolme vuotta ollut. Hakemusvelvoite itselläni 1 hakemus / 3 kk. Ja yllättäen, opiskelun vuoksi se työehto ei täyty (onkos se jotain 38 h/vko), niin pitää hakea työpaikkaa.
Itse heitän kukkakaupalla toisinaan työvuoroja ja helpoimmallahan pääsisi, jos vaan opiskeleisi. Tulot tietty pudottaa tukea ja kaikenlisäksi se hakemuksen käsittely on aina hieman pidempi, kun sinne pitää niitä työtunteja laitella ja ei pääse suoraan seulasta läpi.
Tuo on omallakin kohdalla rasittanut, kun on periaatteessa opiskelija, käy siellä koululla täyden päivän verran mutta silti tykitetään työnhakua. Ja sitten kun käy pikkupätkän töissä, niin niitä rahojaan saa tosiaan odotella.
PoistaJa se suurin synti, työstä kieltäytyminen.. vaikka työpaikka osoittautuisi aloittamisen jälkeen toksiseksi/laittomaksi/sopimuksia rikkovaksi, saa silti irtisanoutuja sen karenssin. Ei henkisesti romutettu jaksa taistella lääkäreiden kanssa jotta saisi lausuntoja virastoon.
Tässä älyttömyyksien viidakossa pärjätäkseen tarvii kyllä jonkun manuaalin jolla on myös manuaali.