Mukana Offroad Oulun ajopäivässä

Offroad on maastoautoilla harrastettavaa moottoriurheilua, jossa nimensä mukaisesti pysytään pois kulkuvälineitä varten rakennetuilta teiltä ja koitetaan päästä etenemään maastossa. Kivet, kannot, ojat, mäet - niillä mitataan sekä auton ominaisuuksia että kuskin taitoja. Tässä lajissa ei auta hötkyily eikä hermostuminen, rauhallinen tahti on valttia ja äkäisemmät kaasut polkaistaan vasta oikealla hetkellä.

Offroadissa voi kilpailla tai harrastaa vaikka ihan vain omaan tahtiin. Erilaisia lajeja ovat esimerkiksi:

Suunnistus. Tarkoituksena on etsiä suunnistuspisteitä maastosta. Löydetyistä merkeistä täytyy ottaa esimerkiksi kuva niin, että voi todistaa päässeensä ajoneuvollaan tarpeeksi lähelle - esimerkiksi koskettaa toisella kädellä autoa ja toisella suunnistuspistettä. Etsintäalue voi olla valtava ja aikarajoitus rastien löytymiseen jopa kokonainen vuorokausi.

Trial. Trialissa ajetaan yksi kerrallaan lyhyitä, merkittyjä ratoja pitkin ja koitetaan päästä läpi mahdollisimman vähillä virhepisteillä. Miinusta voi saada esimerkiksi peruuttamisesta, liian monen sekunnin ajaksi pysähtymisestä sekä kuran lennättämisestä yleisön päälle. Yleisö seuraakin osallistujien suoritusta aivan radan tuntumassa, ja siirtyy aina mukana seuraavan äärelle.

Safariajo. Safaroinnilla kuljetaan autoletkassa ja pyritään pääsemään maaston tarjoamista haasteista eteenpäin. Safariajossa ei aiemmin mainittujen lajien tavoin juuri kilpailla, ja kaikki osallistujat tekevät yhteistyötä. Todella aloittelijaystävällinen tapa tutustua lajiin hyppäämällä kyytiin esimerkiksi ohjatulle retkelle.

Safarointi onkin juuri se jolle mekin suuntasimme Offroad Oulun mukana. Offroad Oulu on Facebook-sivujensa mukaan "Oulussa ja ympäristökunnissa asuvien maastoautoharrastajien kerho". Jäsenenä (tai perheenjäsenenä, kuten allekirjoittanut) pääsee osallistumaan ajopäiviin, tapahtumiin ja erilaisille retkille.

Ajettavat reitit sijaitsevat siihen erikseen varatuissa ja soveltuvissa paikoissa, tai vaikka harrastajan omilla mailla. Ajopäivän retkelle lähti tällä kertaa ainoastaan kaksi autoa. Takavuosina samanlaiselle reissulle on saattanut osallistua parikymmentäkin autoa, ja silloin eteneminenkin on sen mukaista. Tahtimme oli siis aika reipas, emmekä muutamia haastavampia kohtia lukuunottamatta olleet kovin kauaa paikoillaan.

Mitä mukaan maastoretkelle?

Ennen maastoretkelle lähtöä kannattaa varmistaa, että kaikenlaista tärkeää tarviketta on mukana. Säänmukainen varustus on tietenkin ehdoton. Autoissa olisi hyvä kuljettaa mukana vähintään ensiapupakkausta, sammutinta ja erilaisia työkaluja niin kulkuneuvon remontointiin kuin maaston raivaamiseen. Jouduimme esimerkiksi pysähtymään täyttämään rengasta, jolloin omasta kalustosta oli iso etu. Hankala lähteä keskeltä metsää etsimään lähintä huoltoasemaa.

Vaikka yleensä mukanamme tutuilla seuduilla on ollut vain se makkarapaketti, mehua ja kahvitermari, olisi varsinkin kauempana kotoa hyvä varautua jopa parin vuorokauden edestä ihan varmuuden vuoksi. Varsinkin lämpimillä keleillä kannattaa olla mukana myös runsaasti vettä, sillä auton sisällä lämpötilat nousevat yllättävän nopeasti.

Irtonaiset tavarat kirjaimellisesti lentelevät ympäri autoa, joten niiden kiinnittäminen kannattaa. Vinkkiviitonen: hiilihapotetut juomat eivät ole paras vaihtoehto.

Turvallisuus ennen kaikkea

Maasto voi olla kokeneellekin ajajalle haastava riippuen vuodenajasta ja keliolosuhteista. Tuttu reitti saattaa muuttua sulamisvesien tai kuivuuden vuoksi aivan erilaiseksi ja silloin se täytyy ajaa eri tavalla ja eri asenteella. On myös tietenkin turvallisempaa liikkua aina vähintään kaksin kuin yksin.

Ennen maastoon suuntaamista autossa tulisi olla tietenkin osat ja suojaukset kunnossa. Pohjapanssari polttoainetankin ja vaihteiston suojana on aikalailla välttämätön, jos ajettava reitti sisältää kivien ja kantojen ylityksiä. Maastoautot ovat valmiiksi korkeita, mutta oman maun mukaan auton ominaisuuksia voi muokata.

Maastoajaja oppii kokemuksen myötä lukemaan ympäristöä ja ajettavia reittejä. Isojen kivien tai kantojen osuessa kohdalle ne pyritään joko kiertämään kokonaan tai jättämään renkaan alle, jotta ne eivät pääsisi käsiksi auton pohjaan. Tarpeeksi monta kertaa kun kolisee ikävästi ja joutuu tekemään auton pohjaan remonttia, oppii valitsemaan taistelunsa!

Olen ollut lapsena monta kertaa mukana maastoajeluilla, mutta reilun vuosikymmenen ja ajokortin saamisen jälkeen kyydissä istuminen tuntui aivan erilaiselta. Nykyään osaa ottaa huomioon aivan erilaisia asioita, kuten sen että ei missään nimessä työntele päätään ulos ikkunasta ilman että tarkistaa moneen kertaan ettei lähimaastossa ole yhtäkään puuta johon otsansa saattaisi kopsauttaa.

Puhuimme ajoretkellämme siitä, miten ihmeessä matkapahoinvoinnista kärsivä viihtyy kyydissä vaikka auto heiluu ja hytkyy puolelta toiselle, ja välillä sai pitää kaikin voimin kiinni kauhukahvasta. Ajotahti on tosin niin hidas, että näköyhteys ja sisäkorva ehtivät keskustella - ei siis kannata jättää offailua kokeilematta vaikka kärsisi matkapahoinvoinnista.

Jumissa. Mitäs nyt?

Aina ei taivu hyväkään maastoauto tai kuski esteestä yli. Hankaliksi todettuja kohtia voidaan koittaa myös kiertää. Upottavia kohtia voidaan tilkitä myös esimerkiksi lankuilla ja oksilla:

Jos apupuita ei ole saatavilla tai nekään eivät riitä, otetaan avuksi vinssaus. Auton keulasta vedetään vaijeri ja asetetaan liina puun ympäri - tietenkin mahdollisimman alas, jotta vältetään puun mahdollinen katkeaminen. Auto vetää itsensä puun avulla mäestä tai ojasta ylös, kätevää!

Joskus käy onnettomasti, että puu, vaijeri tai liina katkeaa. Siksi on tärkeää muistaa, että ikinä ei saa mennä tukipuun ja auton väliin kun vinssaus on käynnissä. Ylläolevan kuvan ottamisen jälkeen kului pari sekuntia kun kuului paukahdus ja apuväline oli poikki. Onneksi kaikki olivat turvallisen etäisyyden päässä.

Hätä ei kuitenkaan tullut. Apu oli onneksi lähellä, sillä kaveriautosta löytyi myös vinssi keulasta. Mäki ylös ja matka jatkuu!

Safariajeluiden ydin onkin nimenomaan yhteistyö. Kokeneemmat voivat ohjeistaa uusia harrastajia, ja kaveria ei koskaan jätetä. Ajotoverit voivat jalkautua haastavan esteen luona antamaan ohjeita kuljettajalle, jotta jokainen voi vähintään kokeilla ylitystä. Tässä lajissa voi kokea todellista onnistumisen riemua, kun edellisellä kerralla välistä jäänyt kohta meneekin heittämällä.

Maastoautoretki valokuvaajan silmin

En ollut varautunut ennakkoon ollenkaan yllättävälle maastoretkelle, joten kumisaappaani olivat hyvässä tallessa Kouvolassa. Toisaalta tennareihin tottuneena hyppelin sujuvasti kiveltä toiselle. Kosteimmat paikat jouduin kuitenkin skippaamaan, ja niistähän olisin saanut ne kaikista aidoimmat kuvat tältä reissulta.

Jalkauduin muutaman kerran ulos auton kyydistä ja otin molemmista kulkuneuvoista kuvia kun niillä noustiin kivikkoista mäkeä tai ylitettiin ojaa. Vaikka varsinainen matka ei olisi ollut kovin pitkä, haastava maasto kysyi kuvaajaltakin ketteryyttä.

Sanomattakin selvää, että moottoriajoneuvojen kanssa tekemisissä ollessa täytyy noudattaa aina varovaisuutta. Jalankulkijan vaaranpaikkoja ovat erityisesti sellaiset, joissa auto voi luiskahtaa tai kaatua päälle, tai lennättää irtomaata päin näköä.

Haastavinta ajoneuvojen kuvaamisessa olikin löytää paikka, josta saisi sekä hyviä äksönikuvia että olisi tarpeeksi turvallinen. Täytyy aina vilkuilla mihin jalkansa asettaa, eikä äkkinäisiä liikkeitä kannata tehdä ilman että ratin takana oleva tiedostaa missä menet.

Luonnossa ajaminen - voiko sitä puolustella?

Varsinkin luonnonsuojelijoiden näkökulmasta ihan pelkkä autoilu voi olla valmiiksi punainen vaate, saati sitten luonnossa rällääminen. Autojen päästöt ensinnäkin rasittavat ilmastoamme. Offroad-harrastukseen ei välttämättä päde sama kuin vaikkapa formuloihin: kun miljoonat ihmiset istuvat kiltisti kotona katsomassa kun kaksikymmentä ajaa rataa ympäri, moottoriurheilusta tuleekin lähes ympäristöteko.

Maastoauton renkaiden alle saattaa jäädä risujen ja männynkäpyjen lisäksi myös vaikkapa eläinten pesiä tai uhanalaisia kasveja. Tietenkin sellaista pyritään ehdottomasti välttämään. Tahallaan luontoa ei rasiteta - ei kaadeta turhaan puita, eläimiä ja lintuja ei häiritä eikä nuotioita tehdä mihin sattuu.

Jokamiehenoikeuskaan ei ulotu moottoriajoneuvoilla kulkemiseen aivan missä tahansa ja sehän on vain hyvä asia. On silti todella hyödyllistä että joku sen taitaa, sillä maastossa eksyy niin marjastajia, muistisairaita kuin kokeneitakin retkeilijöitä. Aina ei helikopteristakaan käsin näe tarpeeksi hyvin, saati pääse turvallisesti laskeutumaan, ja silloin otetaan alle isorenkaiset autot. Isänikin on ollut tällaisissa vapaaehtoisissa etsintäpartioissa mukana.

Rohkeasti kokeilemaan!

Offroad-harrastuksen alkuun pääsee maastoajamiseen soveltuvalla autolla ja löytämällä paikan jossa sillä saa luvallisesti ajella. Niiden lisäksi tarvitaan intohimoa käyttää aikaa ja vaivaa, sekä taskusta kahisevaa yllättäviin remonttimenoihin. Verkostoituminen kannattaa aina - osallistumalla paikallisten kerhojen toimintaan voi löytää samanhenkisiä uusia ystäviä! Tutustu myös Offipalstaan!

Offroadin maailmaanhan voi hypätä vaikka ei olisi omaa autoa tai edes ajokorttia! Ympäri Suomea järjestetään erilaisia kilpailuja ja yleisötapahtumia, joista tiedotetaan Offipalstan Tapahtumat -osiossa. Postauksen alussa mainitsemieni kilpalajien lisäksi ohjatut safariajelut ovat suosittuja ympäri maailmaa, ja mahdollisuuksia on loputtomasti: erämaat, jäätiköt, villieläinten bongailu. Suomessa retkiä tarjoavat esimerkiksi Pois tieltä, Jumissa.com, Deep Lake Safari ja Vuokatti Safaris. Safarointi sopii koko perheelle tai vaikka polttariaktiviteetiksi!

Oletko sinä tutustunut offroadiin? Uskaltautuisitko mukaan safaroinnille?

Saatat tykätä myös näistä