Muun muassa tällaiseen ihmettelyyn olen törmännyt monta kertaa kun olen kertonut aloittaneeni uudestaan blogin kirjoittelun. Suurinosa kommenteista on ollut onneksi pelkästään kannustavia, ja kaverit ja sukulaiset ovat olleet innoissaan että mun kuulumisia voi lueskella täältä.
Moni somessa aikaa viettävä tuntuu olevan kuitenkin sitä mieltä, että aika on ajanut blogeista ohi.
Blogit eivät oman - ja monen muun niiden parissa ahkerasti touhuavan - kokemuksen mukaan ole kyllä minnekään hävinneet tai kuolleet, ja uusiakin blogeja syntyy edelleen paljon. Ehkä se ei ole enää niin uutta ja trendikästä kuin takavuosina, mutta elossa niin kauan kuin bloggaajia vain riittää.
Menneisyyttä ei voi saada takaisin, mutta blogit voivat aivan hyvin kokea vielä uuden huippunsa. Minusta ainakin olisi ihanaa seurata enemmän tätä "slow somea" - lukea ajatuksen kanssa uusia postauksia aina aamupalaa syödessä ja illalla sohvannurkassa rentoutuessa!
Olen koonnut tähän postaukseen silloin tällöin mieleeni juolahtavia ajatuksia blogimaailmasta, menneisyydestä nykyisyyteen.
Miten itse päädyin alunperin perustamaan blogin?
Kun aloitin ensimmäisen blogini tammikuussa 2010, olin yhdeksännellä luokalla. Olin innostunut IRC-Galleriasta pari vuotta aiemmin ja oli hauskaa ottaa kuvia kavereiden kanssa kun riehuimme leikkipuistoissa ja koulun käytävillä. Facebookin syrjäytettyä lähes täydellisesti "Galtsun", olin vailla paikkaa jakaa kuviani ja elämääni.
Selailin legendaarisen demi.fi:n keskustelupalstaa ahkerasti ja siellä tyyli-osiossa törmäsin erään hieman itseäni vanhemman tytön blogiin ja ajattelin heti että tässä se on, se mun uusi juttu. Hän jakoi blogiinsa asukuviaan, esitteli lävistyksiään ja tatuointejaan sekä kertoi musiikkimaustaan ja ostoksistaan. Pari viikkoa seikkailin blogien maailmassa, löysin paljon uutta luettavaa ja imin inspiraatiota kunnes muiden esimerkistä rohkaistuneena klikkailin itsenikin Bloggeriin.
kuvakaappaus ensimmäisestä blogistani, vuosi on 2010 ja on 16-vuotissyntymäpäiväni.
Aloitin kertomalla päiväkirjamaisesti päivistäni ja jakamalla kuvia piirustuksistani ja päivän asuistani. Kuvassa näkyvä Canonin pokkarikamera kulki aina mukana. Opettelin upottamaan Youtubesta videoita ja tein Picasalla kollaasibannereita. Blogi oli minun luova alustani, jota sain jatkuvasti kehittää ja tehdä omannäköiseksi. Se oli ihana harrastus, enkä ottanut stressiä vaikka suurta kansansuosiota en koskaan nauttinut. Osallistuin joskus "arvostele blogini" -keskusteluihinkin ja päällimmäisenä kehitysideana mainittiin aina isommat kuvat ja selkeämpi teksti. Hymiöiden käyttö riistäytyi kieltämättä joskus käsistä!
Löysin blogivuosina paljon samanhenkisiä kavereita, oli helppo tutustua toisiin kommentoimalla postauksia. Monen kauempana asuvan kanssa nähtiinkin jommankumman kotikaupungissa, ja parin kanssa ollaan edelleen satunnaisesti yhteyksissä muualla somessa. On ollut mukava muistella menneitä ja huomata miten ihmiset ovat kasvaneet ja tavoitelleet niitä unelmia joista kirjoittelivat teini-ikäisenä blogeihinsa!
Kun blogeista tuli suosittuja
Blogien määrähän räjähti pikkuhiljaa 2010-luvun alkuvuosina. Esimerkiksi aiemmin mainitsemalleni demi.fi:n palstallekin ilmestyi pian oma osio blogikeskusteluille. Siellä oli helppo mainostaa omaansa ja löytää uutta luettavaa. Lifestyle- ja muotiblogit inspiroivat tuhansia ja tuhansia lukijoita, ja suosituimmat bloggaajat pystyivät tekemään siitä päivätyönsä.
Blogien suosion nousun myötä erilaisia blogisivustoja ja -portaaleja ilmestyi monesta suunnasta ja bloggaajia houkuteltiin myös eri verkkolehtien sivustoille tuomaan liikennettä. Eri teemoille löytyi omia yhteisöjä: kauneus, lifestyle, perhe-elämä, matkailu. Blogit olivat vahvasti läsnä missä vain internetissä seikkailikin.
Bloggaajien elämää ruodittiin niin koulun käytävillä kuin keskustelupalstoillakin. Se oli kuin yhtä suurta saippuasarjaa kun kahdella tai useammalla bloggaajalla meni sukset ristiin ja piiskaniskuja jaettiin näppäimistöiltä käsin yleisön pidättäessä hengitystä. Draama myy ja kilpailu oli muutenkin kovaa, ja moni nosti lukijamääriään nopeastikin - tarkoituksella tai tahattomasti - esimerkiksi kertomalla avoimesti alaikäisenä juomisesta tai jakamalla aivan kaiken perhe- ja parisuhde-elämästään.
Ammatikseen bloggaavien asuinspiraatiokollaasit ja yhteistyöt vielä hyväksyttiin kateudesta hampaita kiristellen, mutta kun pienemmän piirin blogilla alkoi olla pikamuotiketjujen ja rannekellojen mainoksia blogissaan, alkoi narina. Bloggaajia alettiinkin vähätellä ja moittia tavaraharakoiksi, jotka kirjoittavat vaan materian kiilto silmissään. Vaikuttajien ala oli suhteellisen uusi, eikä monilla ollut minkäänlaista käsitystä miten esimerkiksi veronmaksu toimisi, sillä verottajaltakaan ei saanut kaikenkattavaa käsikirjaa.
Missä ihmiset, siellä mielipiteet!
Niitä riittää, nimenomaan niitä kärkkäitä mielipiteitä ja huomautuksia jotka on jostain syystä aivan pakko saada sanottua. Jotkut bloggaajat joutuivat laittamaan kommenttien tarkistuksen päälle anonyymien vihaajien hyökätessä joukolla postauksien kommenttikenttään kerta toisensa jälkeen.
Ryöpytystä sai ihan mistä aiheesta vain: lasten kasvatuksesta, hiusten väristä, rahapuheesta tai -puhumattomuudesta, matkustelusta.. Jos kerroit puolustavasi eläinten oikeuksia, joku kaivoi 5 vuotta vanhasta asupostauksestasi nahkanilkkurit. Mikäli kirjoitit ruokavaliostasi tai liikuntatottumuksistasi, oli joku omasta mielestään alan ammattilainen kohta "silkkaa vilpittömyyttään neuvomassa".
Asialliset vinkit ja ajatustenvaihto erikseen, usein "rakentava kritiikki" verhottiin suoranaisen ilkeilyn taakse ja "kannattaa harkita blogin lopettamista jos ei kestä palautetta". Koskaan ei voi voittaa kun vastassa on kasvoton kiusaaja.
Olen itsekin aikoinaan saanut osuuteni kaikenmaailman asiantuntijoiden ja kyseenalaistajien näppäimistöltä, ja tiedän miltä tuntuu kun joutuu pelkäämään jokaisen postauksen julkaisun jälkeen uutta myllytystä milloin mistäkin asiasta. Nyt kun blogien määrä ja sitä myötä lukijoiden määrä on vain murto-osa vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen, olen toistaiseksi säästynyt.
En ole huomannut muidenkaan blogeissa läheskään niin paljoa ilkeilijöitä kuin vuosikymmen sitten. Toisaalta, aika monella on kommenttien tarkistus päällä joten en voi tietää asian todellista laitaa. Instagramissa ja Tiktokissa taas tilanne on ollut jo pitkään aika huolestuttava. Ehkä päivätyökseen kiusaavat ovat siis siirtyneet toistaiseksi muihin somekanaviin.
Mitä siis oikein tapahtui blogeille?
En ole kaikkitietävä oraakkeli, mutta veikkaan vahvasti suurimmaksi syyksi että muut sosiaalisen median kanavat veivät kaistaa. Youtube, Instagram ja Snapchat, ja myöhemmin myös TikTok ovat olleet iskuja perinteisille blogeille. Moniin blogeihin (omaanikin aikoinaan) ilmestyi postauksia joissa oli vain viikon tunnelmat snäpin kautta - blogia varten ei erillisiä kuvia enää otettukaan eikä tekstejä sen kummemmin kirjoitettu. Vloggaaminen korvasi monen kohdalla bloggaamisen. Instagram osoittautui myös huomattavasti nopeammaksi tavaksi kommunikoida ja jakaa elämäänsä, joten moni siirtyi sinne.
Kummat siis kaikkosi ensin, bloggaajat vai lukijat? Monilla varmasti lopahti innostus kirjoittaa, kun huolella laadittuja, aikaa vieviä postauksia ei ole enää juuri kukaan lukemassa saati kommentoimassa. Lukijat unohtivat blogin olemassaolon, kun Instagramista pystyi seuraamaan kätevämmin kun blogi ei enää päivittynyt samaan tahtiin. Jos yleisökin siirtyy uusien kanavien pariin, myös työpanos kannattaa ohjata sinne.
Blogien nykytila ja tulevaisuus
Blogit eivät toki ole hävinneet mihinkään. Vielä löytyy monenlaisia blogeja lifestylestä matkailuun ja ruuanlaittoon. Indiedaysia ei enää ole, mutta esimerkiksi Vaikuttajamedia on kerännyt blogeja sivustolleen. Ennen oli Blogilista, nyt Blogit.fi on sivusto josta löytää lähes kaikki. Bloglovin elää ja voi hyvin edelleen, käytän sitä itse seuratakseni monia ulkomaisia blogeja.
Blogien lukijoiden ja kommentoinnin vähyyteen on moni bloggaaja ottanut viime vuosina kantaa. Kommentteja ei enää odoteta ilmaantuvan ollenkaan. Blogeja luetaan edelleenkin ahkerasti, vaikka lukijat eivät itsestään ilmoittelisikaan. On myös paljon satunnaisia googlettajia. On paljon heitä, jotka eivät ole Instagramissa tai muissa somekanavissa. Nopean kontentin maailmanvalloituksesta huolimatta löytyy paljon heitä, jotka mieluummin lukevat pitkiä tekstejä ajatuksella.
Blogeissa onkin aina voitu panostaa enemmän nimenomaan kirjoittamiseen. Novellien kirjoittaminen, viikon kuulumiset, matkakertomukset. Tekstikenttä ei lopu kesken. Kuvia ja videoita voi lisätä keskelle tekstiä. Voi upottaa vaikka musiikkiakin. Niin paljon kuin taitoja ja luovuutta vain riittää, voi blogiaan muokata sellaiseksi kuin itse haluaa.
Some tuuttaa algoritminsä avulla silmillemme lähinnä uutta ja trendaavaa, ja lyhyen kuvatekstin tai nopean videon muodossa voi olla hankala omaksua monimutkaisempia ohjeita esimerkiksi yrttien kylvämiseen tai leipomiseen. Yleensä meille halutaankin välittää visuaalisesti viihdyttävää sisältöä, joka koukuttaisi jatkamaan selailua. Puhumattakaan niistä julkaisuista jotka ovat näytillä ainoastaan vuorokauden ajan, ja joiden pariin ei ole välttämättä kovin helppo palata uudelleen. Blogipostaukset jäävät uudelleen luettaviksi ja googletettaviksi.
Koska blogipostauksen "elinikä" on huomattavasti pidempi kuin nopean sisällön sivustoilla, on täysin ymmärrettävää että myös mainokset ja kaupalliset yhteistyöt voivat olla kalliimpia. Postauksen kirjoittamisessa saattaa kulua ikuisuus etsiessä tietoa ja lähteitä, ja suurinosa potentiaalisista kuluttajista voi olla muualla. Ei siis ihme, että moni pitkän linjan ammattibloggaaja tekee pääasiassa sisältönsä jonnekin aivan muualle kuin blogin puolelle, ja moni nouseva vaikuttaja perustaa nykyään kanavansa ainoastaan Instagramiin ja/tai TikTokiin.
Eri somealustojen kuljettaminen rinnakkain voi olla aikaavievää ja haastavaa, mutta mitä enemmän väki kyllästyy nopeatempoisen sisällön kuluttamiseen ja videoiden katsomiseen, sitä enemmän voi olla taas kysyntää blogien kaltaiselle "slow somelle". Blogit elävätkin omien havaintojeni mukaan tällä hetkellä rauhallista suvantovaihetta ilman suurempia draamoja ja valokeiloja, mutta tilanne voi muuttua milloin vain.
Oletko sinä lukenut/kirjoittanut blogeja kauan? Miten sinä koet blogien nykyhetken ja millainen niiden tulevaisuus voisi olla?
Tää sun postaus oli aivan uskomaton yhteensattuma: olen itse ollut enimmäkseen instan puolella viime vuodet ja nyt taas harkitsemassa bloggaamisen aloittamista uudestaan ja mikä tuleekaan tarjolle kun avaan Blogilistan siinä tarkoituksessa, että tsekkaan mitä blogeissa nykyään tapahtuu: tää sun postaus !!! Kiitos ajatuksista !!!
VastaaPoistaEikä! :D tämä postaus on aloitettu varmaan jo viime vuoden puolella, ja olen silloin tällöin laitellut ajatuksia ylös. Nyt viimeisen kuukauden kahden ajan olen työstänyt sitä ranskalaisista viivoista kokonaisiksi lauseiksi. Olipa täydellinen ajoitus näköjään!
PoistaEhdottomasti aloita bloggaaminen taas! Sydämellisesti tervetuloa takaisin :) linkkaa sitten blogisi!
Tosi hyvä kirjoitus! Multa vähän jäi noi blogin kulta-ajat välistä. En silloin oikein kerinnyt lukea eikä oma blogi tullut mieleenkään.
VastaaPoistaNykyään toivoisin kaikenlaisten kanavien toimivan rinta rinnan, vaikka nopeatempoinen sisältö koukuttaa ja houkuttaa nykyihmistä. Toisaalta moni on jo väsynyt jatkuvaan ärsyketulvaan.
Tykkään tänä päivänä lukea blogeja, kieltäydyn edes kokeilemasta tiktokkeja sun muita - olisin kohta niidenkin orjana. Vähempi parempi minun tapauksessani, ja blogia aion kirjoittaa niin pitkään kuin inspiroi.
Kiitos paljon <3
PoistaJuurikin tuo ärsyketulva taitaa monen kohdalla olla se syy miksi on alettu kaivata hitaampaa sisältöä. Olin jo nähnyt Tiktokin koukuttavuuden voiman jo vuosia ennen kuin itse viimeinkin päätin ladata sovelluksen jotta näkisin itsekin "mistä ne kaikki oikein kohkaa". Onhan siellä opettavaistakin sisältöä, mutta liikaa myös turhaa viihdehöttöä, jonka kuluttamisen jälkeen on ähky ja pää kipeä.
Ihanaa että kirjoitat blogia ja toivottavasti kirjoitat pitkään! :) blogien kulta-ajatkin saattavat olla vielä edessä!
Tää on tosi kiinnostava ja hyvä postaus blogeihin liittyen!
VastaaPoistaMä ite oon sen verran nuorempi, että oon ollut vasta ihan lapsi blogien niin sanottuun kulta-aikaan. Joitain blogeja ehdin kuitenkin lukemaan niiden ollessa vielä aktiivisia (harmillisen monet tosiaan hiljentyivät kokonaan jossain kohtaa) ja päädyin sitten kirjoittamisharrastuksen takia perustamaan oman blogin vuonna 2019. Koin silloin ja koen yhä edelleen, että blogi on loistava alusta jakaa pidempiä tekstejä, oli ne tekstit sitten novelleja, kuulumispostauksia tai runoja - esim. Instagramin kuvatekstiosioon kun ei kovin pitkää tekstiä saa mahtumaan. Omassa blogissa viehättää myös se, että esimerkiksi ulkoasua ja tekstin muotoilua ja asettelua voi muokata melko vapaasti, eli blogista saa helposti tehtyä oman näköisen.
Mä toivon, että tulevaisuudessa blogit ei ainakaan kokonaan katoa 😅 Enkä mä kyllä siihen uskokaan, koska monet tuntuu nykyään juuri kaipaavan hitaampaa somea jäätävän lyhyistä videoista aiheutuvan ärsyketulevan tilalle. Oikein huomaan välillä itsestänikin, että olotila on blogipostauksen lukemisen jälkeen kummasti rauhallisempi kuin päättömän Instan selailun jälkeen. Ja kertoohan blogien suosiosta jossain määrin sekin, mistä myös mainitsit: blogipostauksia edelleen luetaan, vaikka ihmiset ei enää samalla tavalla kommentoi ja/tai liity lukijoiksi kuin aiemmin. Kommenttien puute kyllä välillä vähän harmittaa, kun pelkistä näyttökerroista ei välttämättä pysty päättelemään vielä mitään. Kommentoinnissa on tosin mullakin parannettavaa, sillä turhan usein hyvän postauksen kommentointi jää roikkumaan ja unohtuu sitten kokonaan 🤦🏻♀️😅
Kiitos paljon <3 oon niin samaa mieltä, ei ole niin levoton olo kun on lukenut blogipostauksia. Se on kuin lehden tai kirjan lukeminen, siinä rauhoittuu ja keskittyy vain siihen eikä ajatus pompi jo seuraavaan aiheeseen. Lisäksi itsekin aina rauhoittuu kun kirjoittaa postauksia. Ei tarvitse stressata tilan loppumisestakaan jos on paljon asiaa.
VastaaPoistaOn ollut melkoista aarteenetsintää löytää vielä niitä vanhoja suosikkiblogeja joita ei ole piilotettu :D ja vain joku prosentti on edelleen linjoilla. Täytyy toivoa, että blogi-innostus leviää ja enemmän porukkaa palaisi takaisin tai aloittaisi edes puhtaalta pöydältä!
Mullakin jää roikkumaan kommentti joskus ilmaan, varsinkin jos luen postauksia puhelimella ja pitkien kommenttien kirjoittaminen on vähän meh. Pitäisi laittaa itselleen muistutus että palaa asiaan koneella sitten!
Noniin, vihdoin viimein ehdin kommentoimaan, vaikka luin tämän postauksen heti kun linkkasit tämän Instagramiin! 😅 Aihe on erittäin mielenkiintoinen ja tästä aiheesta olen itsekin kirjoittanut jo useampaan otteeseen. Samoja asioita olen miettinyt itsekin ja tässä vielä muutamia itsellä heränneitä ajatuksia, osa vanhempia ja osa tuoreempia.
VastaaPoistaAiempaan murrokseen varmasti liittyi myös se, että suosituimmilla bloggaajilla oli mainoksia aivan jäätävät määrät ja silloin ei vielä Instagramissa ym. kanavissa nähtykään yhtä paljon kaupallisia yhteistöitä. Nykyään taas IG on pelkkää mainosta, TikTok tulee hyvää vauhtia perässä kun yrityksetkin ovat sinne rantautuneet -> porukkaa valuu pian taas muualle, koska kukaan ei jaksa seurata pelkkiä mainoksia mainosten perään. Porukkahan siirtyi Galtsusta Facebookiin, kun tekivät liikaa ii2 tyyppisen muutoksen ja Galtsusta siirtyi osa myös blogeihin, FB:stä Instaan, koska FB:ssä ei ole mitään mainosten ja random- julkaisujen lisäksi. Blogeista sit Instaan. Instasta porukka on siirtynyt jo 3-4 vuoden ajan TikTokin puolelle ja nyt TikTokissa alkaa olla todella paljon mainoksia.
TikTokissa on myös se juttu, että todella harva vaikuttaja ilmoittaa yhteistyöstä asianmukaisesti! Joskus vasta kommenteissa vaikuttaja on jollekin kyseenalaistavalle vastannut, että juu on yhteistyö eli siellä tulee todella paljon piilomainontaa vastaan. Esimerkiksi heti tulee yksi firma mieleen, joka lähetti viime kesänä useille kymmenille TikTok- vaikuttajille tiettyä tuotetta ja arvaappa moniko ilmoitti yhteistyöstä? Hyvällä tuurilla yhden käden sormilla laskettu määrä.
Miuta ainakin on alkanut ahdistaa Instagramin ja TikTokin mainosten määrä, sekä ärsykkeet. Tuntuu, että ihan turhaan roikkuu linjoilla löytääkseen hyvää ja hyödyllistä sisältöä samalla kuluttaen sellaista shaibaa et aivot sulaa. Jonkin aikaa olen miettinyt molempien sovellusten poistoa, mutta pitää vielä kokeilla jos saisi jollain keinoilla rajattua sekä aikaa, että huonojen sisältöjen kuluttamisen (tai siis ohi skrollailun :D) pois.
Blogien lukemisesta saan niin paljon enemmän, on ihana nähdä enemmän kuvia ja paneutua mielenkiintoiseen, hyvin kirjoitettuun tekstiin! ❤️ Miulla ois tästä niiiiiin paljon lisää sanottavaa, mut ehkä pitää vielä päivitetty postaus kirjoittaa itsekin. 🙈 Pitää vielä tulla uusimmat postaukset lukemaan, mut nyt saunaan ennen kuin menee liian kuumaksi ->
Tuo on muuten hyvä pointti, että mainokset aina seuraa kanavaa jonne ihmisetkin menee sanoin joukoin. Ei ollut alkuaikoina Instassa juuri mainoksia, mutta nykyään tilanne on aivan toinen. Joka kolmas julkaisu on joku mainos. Siihen on jo niin tottunut ettei ole ajatellut asiaa sen kummemmin :D
PoistaTiktokissa mainonta on tosiaan räikeintä. Onhan se hassua että samaan aikaan kymmenet vaikuttajat ylistävät yhtäkkiä jotain nevöhöd tuotetta maasta taivaaseen ja kenenkään julkaisusta ei saa selvää onko tämä maksettu vai ei. Toivon että kaikille vaikuttajille kuitenkin maksetaan asianmukaisesti, viitaten juuri siihen "ilmaiseen" tavaraan ja mitä kirjoitit kaupallisten yhteistöiden viidakosta sun blogin kommenttiosiossa.
Ärsyketulva on aivan mahdoton, jep. Harmittaa kun sitä mielenkiintoista kontenttiakin on, ja helppo pitää yhteyttä läheisiin, mutta joskus tekisi mieli vain sulkea kaikki pariksi viikoksi. Lopulta tulee aina joku FOMO ja haluaa tietää mitä tapahtuu.
Blogit on vain kaikista mieluisin kanava itsellenikin! Se on rauhoittumisen hetki. Kirjoita ehdottomasti lisää ajatuksiasi, tämä on sellainen aihe mistä voisi lukea ja kirjoittaa loputtomiin! :)
Loistava postaus!
VastaaPoistaMielestäni blogien suola - ja pippuri, kaneli, kardemumma, anis ja inkivääri - ovat nimenomasn tekstit. Arvostan ajatuksella ja ajan kanssa tuotettua, kieliopillisesti (vähintäänkin) tyydyttävää, rikasta ja kosiskelematonta kieltä.
Itselläni blogi toimii muistikirjana - mukavaa, jos blogilla on lukijoita ja kommentoijiakin, mutta valtaosin olen kirjoittanut omien muistijälkien vahvistamiseksi...
Kiitos paljon :) olen samaa mieltä, tekstit ratkaisevat! Mukavaa että omani herätti ajatuksia.
PoistaOmaksi iloksi on itsekin tullut lähdettyä tälle tielle, ja riemua siitä saa yhä enemmän kun kirjoitukseni ilahduttavat muitakin! Aivan kuin päiväkirja jonka muistot voi jakaa muiden kanssa.
Itse aloitin blogin kirjoittamisen 2011 ja yllättävän pitkään olen sitä jaksanut tehdä :D Ja kyllä, tulee blogejakin luettua, niissä on se oma viehätyksensä ja se ei ole niin nopeaa, teksteihin voi aina palata uudelleen, hakea jotain tiettyä postausta (omia tai muiden) ja kyllähän niihin muistojakin saa taltioitua!
VastaaPoistaHuh, siinä on jo pitkä ura takana! Aika kuluu kuin siivillä kun on mukavaa :) varsinkin omiin muistoihin on aina mukava palata, moni asia unohtuukin ja hämmästyy sitten blogiaan selatessa että ainiin kävin täälläkin silloin!
Poista