Kollaa ja Simo Häyhä -museo

Kyllä vain, lähes jokaiselle suomalaiselle ja todella monelle sotahistoriasta kiinnostuneelle ulkomaalaisellekin tuttu, suorastaan myyttisen hahmon mainetta nauttivalla tarkka-ampujalla, Simo Häyhällä, on nimeään kantava museo. Joensuuhun ajaessa bongasimme pienen kyltin tienvarrella, ja päätimme sitten paluumatkallamme tutustua museoon.

Kuntalanraitti 32, 56710 Miettilä

Kollaa ja Simo Häyhä -museo sijaitsevat tässä pienessä rakennuksessa, joten siihen tutustumiseen riittää oikein hyvin ihan vain lyhyt pysähdys matkan varrella. Alakerrassa on Häyhän oma osasto, sekä rautjärveläisten kertomuksia sodasta. Yläkerrassa päästään kurkistamaan sota-ajan todellisuuteen erityisesti Kollaalla. Museon kesäkausi on taputeltu tällä erää, eivätkä he ole syyskuun aikana auki kuin ennakkoon tilanneille ryhmille, ja lokakuusta huhtikuulle asti he ovat kokonaan kiinni.

Tarkista ajankohtaiset aukioloajat ja hinnasto täältä.

Ensimmäisenä halusimme tutustua tietenkin Simo Häyhän osastoon:

Simo Häyhähän tunnetaan hyvin ulkomaita myöten, ja oppaan mukaan valtameren takaa museon vuoksi matkustaneet eläköityneet merijalkaväen upseeritkin ovat täällä herkistyneet. Ehkä sotasankareiden kunnioitus kumpuaakin siitä viattomuudesta. He olivat ihan tavallisia poikia ja miehiä, veljiä, perheenisiä  - järjettömän valtapelin pelinappuloita, jotka uhrautuivat oman perheensä ja maansa eteen koska niin vain täytyi tehdä.

Muistiinpanot ja päiväkirjat ovat todella mielenkiintoinen osa historiantutkimusta. Vanhan kaunon ihailijanakin nämä olivat kiinnostavia.

Rautjärveläisille taistelijoille omistettu osasto löytyy myös alakerrasta. Museo on saanut esineistöä lahjoituksina veteraaneilta ja omaisilta:

Olimme saapuneet paikalle noin tunti ennen sulkemisaikaa, ja olimme ehtineet tutkia vasta puolet museosta kun opas kysyi haluaisimmeko lähteä mukaan tutustumaan asevarastolle. Hän oli ollut juuri lähdössä käyttämään yhtä vierailijaa siellä, ja oli huomannut meidätkin kiertelemässä museossa.

Noin sadan metrin päässä museorakennuksesta sijaitsi reilun autotallin kokoinen tila, jossa oli tykkiä ja pyssyä jos monenlaista ja tietenkin myös se Aimo Lahden suunnittelema Suomi-konepistooli.

Vasta tätä postausta kirjoittaessani huomasin museon kotisivuilla, että museo-opas on ilman erillistä tilausta paikalla ainoastaan sunnuntaisin eli juuri silloin kuin mekin olimme! Mikä tuuri meillä kävikään, olisi jäänyt tällainenkin opastus kokematta. Jos aikaa olisi ollut enemmänkin, häneltä olisin kyllä mieluusti kysellyt kaiken mahdollisen sillä hän vaikutti todellakin tietävän paljon.

Jatkoimme asevaraston ihmettelyn jälkeen museon yläkerran osastoihin tutustumista:

Karttojen avulla on aina helppo hahmottaa missä mennään kun tutkii sota-aikojen käänteitä. Aikamme ei millään riittänyt lukemaan aivan kaikkia tekstejä, niitä oli nimittäin todella kattavasti.

Pilapiirroksien ja propagandalehtisten tutkiminen ovat yksi suosikkiasioistani historiassa. Joukkoviestimien ja teknologian kehityksen myötä niiden levittäminen muuttuu alati - nykyäänhän kaikki informaatio liikkuu enemmän internetin välityksellä kuin paperisessa muodossa. Luonto kiittää, mutta millä hinnalla.

Olen joskus vuosia sitten törmännyt huvittavaan sanontaan "mallia Cajander" ja tainnut sitä itsekin käyttää jossain tekstissä. Historian tutkimisessa on parhaita hetkiä ne, kun hoksaa miksi joku asia on niin kuin se on - mikä on sen taustatarina.

Museo oli pieni, mutta se teki vaikutuksen. Materiaalia ja tietoa on kerätty yhteisvaroin ja vapaaehtoisvoimin, ja se ansaitsisi mielestäni saada näkyvyyttä. Sotahistoria on suomalaisille hyvin koskettava ja tärkeä aihe, ja on hyvä että jo menneetkin sukupolvet ovat ymmärtäneet sen arvon. Historiaa emme voi muuttaa, mutta kertomamme tarinat voivat vaikuttaa tulevaisuuden valintoihin.

Kiinnostaako sinua sotahistoria? Suosittele minulle museota!

Saatat tykätä myös näistä