Unescon maailmanperintökohde: Verlan puuhiomo ja pahvitehdas

Tämä ainutlaatuinen vierailukohde löytyy vaivaisen puolen tunnin ajomatkan päästä Kouvolasta, ja yksi kesän bucketlistan kohdista olikin käydä siellä. 

Puuhiomo perustettiin vuonna 1872, ja myöhemmin siirryttiin myös pahvintuotantoon 1882. Pahvin kysyntä maailmalla olikin jo suurta - sitä tarvittiin niin ammus- ja kenkälaatikoiksi kuin savukeaskeiksikin. Sotien aikanakin tehdas pärjäsi hyvin, sillä pahville oli käyttöä entistä enemmän.

1950-luvulle tultaessa Verlankoskea alettiin valjastaa enemmän vesivoimalaitoksen käyttöön ja tehtaan tuotanto ajettiin vähitellen alas. Puuhiomon ja pahvitehtaan toiminta lakkasi lopulta vuonna 1964. Verlan tehdasmuseo on perustettu vuonna 1972, sata vuotta sen toiminnan alkamisen jälkeen.

Unescon maailmanperintölistalle se pääsi vuonna 1996 seuraavilla kriteereillä:

"Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sekä tehdasalueeseen liittyvä asutus ovat erinomainen ja huomattavan hyvin säilynyt esimerkki siitä pienimuotoisesta, maaseudulle syntyneestä paperimassa- ja pahviteollisuudesta, joka 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa menestyi hyvin sekä Euroopan pohjoisosissa että Pohjois-Amerikassa, mutta josta vain muutama on säilynyt meidän päiviimme."

(lähde: https://www.verla.fi/fi/maailmanperinto)

Verlan koko tehdasalue työntekijöiden ja johtajien asumuksineen onkin kokonaisuutena upea nähtävyys. Kaikki on säilynyt lähes muuttumattomana.

Luokkajaon pystyi näkemään hyvin Verlan alueella. Valtava Patruunan pytinki seisoo korkeana ja komeana keskellä aluetta, ja sen vierestä ovat työläiset kävelleet työpisteilleen. Oppaamme kertoi, että eräs arvonsa tunteva patruuna lähetti kerran häntä tervehtimättä jättäneen työläisen takaisin kotiinsa kääntymään ja koittamaan sitten uudestaan.

Kaunis rakennus oli valitettavasti remontin alla tämän kesän ajan, mutta siihen täytyy käydä tutustumassa sitten ensi kesänä!

Kahtiajako näkyikin selkeästi kosken toisella puolella. Punaiset rakennukset ovat olleet työläisperheiden koteja, ja ylempänä rinteessä sijaitsevat valkoiset talot ovat olleet johtajien asuintaloja.

Alueeseen pääsee tutustumaan maksutta, mutta tehtaan tiloihin pääsee vain pääsylipulla ja oppaan johdolla. Opastuskierrokset sisältyvät pääsylipun hintaan ja ne lähtevät aina tasatunnein. Museo on kesäkaudella 2024 auki 29.9. saakka. Ajankohtaisin tieto kannattaa tarkistaa täältä!

Odotellessa opastuskierroksen alkamista käyskentelimme tehtaan pihamaalla. Alueelta löytyy kahvila ja muutamia pieniä käsityöläispuoteja.

Kokoonnuimme seuraavalla tasatunnilla oppaan johdatuksella pihalle, ja pääsimme tutustumaan tehtaan sisätiloihin. Kierros kestää vajaan tunnin, ja lopussa näimme noin kymmenen minuutin mittaisen videon tehtaan viimeiseltä kesältä.

Kävelimme tehtaan läpi seuraten puunjalostuksen ja pahvintuotannon prosessia. Koko ryhmä ymmärrettävästi kauhisteli tätä valtavaa sirkkeliä aivan kierroksen alussa. Oppaamme mukaan tehtaan tilastoista ei ole löytynyt yhtään tapausta, jossa tällä sirkkelillä olisi kukaan koskaan loukannut itseään. Rohkenen epäillä tätä, koska tuskin niitä kirjattiin ylös ja mikäli joku jalkansa siinä leikkasi irti, hänet varmaan joko peloteltiin tai lahjottiin hiljaiseksi. Jotkut asiat olivat vain normaalia vuosikymmeniä sitten - asiat jotka eivät menisi tänä päivänä järjen tai lain puitteissa läpi millään.

Toinen kiinnostusta ja kauhistusta herättävä kone oli tämä pahvimassan rullaaja, josta leikattiin kepeillä arkkeja. Kone pyöritti pahvimassaa hyvää vauhtia ja tuossa päällä näkyvä kello kilahti kun asetettu paksuus oli saavutettu.

Evänsä piti syödä tietenkin koneen äärellä ja vessahädän yllättäessä joutui vierustoveri huolehtimaan kahdesta koneesta. Joskus tilatun pahvin paksuuden määräämä "ohjelma" saattoi kestää jopa parikymmentä minuuttia, ja sehän oli luksusta se!

Vanhoja valokuvia katsellessa tuli kauhisteltua ennen kaikkea työturvallisuutta - tuollainen essuhan tarttuu sekunnissa koneeseen!

Valtavat pahviarkit kuivattiin orrella "saunassa" eli lämmitetyssä tilassa. Talvella oli varmasti mukava työskennellä täällä - valtavat koneetkaan eivät rikkoneet metakallaan tärykalvoja.

Punnitushuoneessa ja pakkaamossa oli pahvin viimeinen etappi ennen maailmalle lähtöä. Taitavimmat punnitsijat oppivat kuulemma paksuutta arvioimalla päättelemään minkä verran mikäkin arkki painoi. Tämän työpisteen kohdalla oli lattiaan painautuneet "jalanjäljet" joiden taustalla kerrottiin olevan eräs Maria-niminen rouva, joka työskenteli tehtaalla yli 50 vuotta.

Tehtaan viimeinen työvuoro koitti lauantaina 18.7.1964 klo 15. Koneet pysähtyivät lopullisesti, ja mestarin toimistossa tämä päivämäärä on jäänyt seinälle muistuttamaan tehtaan lopusta.

Verlan tehdasmuseo oli kaikki odotukset ylittävä kokemus. Tehtaan tiloissa kulkiessa tuntui kuin aika olisi pysähtynyt, ja teoriassa koneetkin ovat edelleen tarpeeksi hyvässä kunnossa että ne voisi vielä käynnistää.

Oletko sinä käynyt Verlan tehdasmuseossa tai muissa Unescon maailmanperintökohteissa Suomessa?

Saatat tykätä myös näistä