Turistikierrokseni jatkuu! Lue edellinen postaus täältä.
En edes muista milloin olin käynyt viimeksi Kauppahallissa. Se oli ensin kiinni remontin vuoksi, sitten tuli korona ja valitettavasti moni yrittäjä löysi lopulta uuden toimitilan muualta keskustasta, eikä palannutkaan enää uudistettuun Kauppahalliin. Moni liiketila olikin aivan tyhjillään, ja moni vuosien takaa tuttu loisti poissaolollaan. Muutama käsityö- ja matkamuistomyyjä oli onneksi vielä jäljellä, ja sain jo ennen reissua haaveilemani Toripolliisi-magneetin.
Kattava turisti-infokin löytyi Kauppahallista. Ostin muutaman postikortin ja keräilin esitteitä inspiraation lähteeksi seuraavia Oulun reissuja ajatellen. Vaikka olisi koko elämänsä asunut samassa paikassa, saattaa joku paikka tai tapahtuma mennä kokonaan ohi. Kannattaa piipahtaa ja katsastaa mitä muuta esitteiden seasta löytyy - mukaani lähti muun muassa juomalipuke paikalliseen ravintolaan!
Rössypotut, pohjois-pohjanmaalainen perinneruoka, jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Veripalttukuutioilla tykitetty sianlihakeitto oli kouluaikoinani lähes kaikkien inhokkiruoka, ja jos joku uskaltautui tunnustamaan että ihan ihmisravinnoksi kelpaavaa soppaa, hänet leimattiin ikuisesti oudoksi. Ulkonäöllisesti ruoka on kieltämättä erikoinen, ja lähettäessäni Tomille kuvaa lautasestani, sain vastauksena hämmästelyä mitä ihmettä nuo mokkapalat tekevät nakkikeitossa.
Seuraavaksi suuntasin yhteen suosikkipaikoistani koko maailmasta eli Ainolanpuistoon:
Pysähtyessäni kuvaamaan maisemia kuulin lähistöltä kahden vanhemman herran keskustelun. Toinen totesi keinussa istuessaan että "kiikkuminenkin on kulttuuria!".
Ainolanpuisto on ihana paikka rauhoittua ja vain olla. Sen läpi kulkee päivittäin paljon väkeä niin jalan kuin pyörällä ja sähköpotkulaudoillakin. Se on niin upea ja monipuolinen paikka, että kirjoitin siitä oman postauksen hiljattain.
Monista kaupungeista löytyy nykyään tällaiset valtavat kirjaimet. Oulun omat sijaitsevat Ainolanpuiston ytimessä, taustallaan keinotekoisen saaren, Toivoniemen kerrostalot. Saari muodostui Merikosken vesivoimalaitoksen kaivuutöiden vuoksi - ne aloitettiin jo ennen talvisotaa, mutta saatiin lopulta maaliin vasta sotien jälkeen. Itse Alvar Aalto sai tehtäväkseen suunnitella uuden suistoalueen asemakaavan.
Kuinka monena kesänä olenkaan suunnitellut käyväni jäätelöllä Tähtitornin kahvilalla!
Tällä paikalla sijaitsi vuosisatoja sitten Oulun linnake. Kaupungin vuonna 1605 perustanut Ruotsin kuningas Kaarle IX määräsi myös puolustuslinnakkeen rakentamisen uuden kaupungin suojaksi. Vuonna 1715, Suuren Pohjan sodan aikana, venäläiset polttivat sen. Saman vuosisadan loppupuolella salama sytytti loputkin jäljelle jääneistä puurakenteista tuleen. Nämä linnakkeesta jäljelle jääneet kivirauniot ovat osa sen vanhaa kellaria. Myös linnoitusalueen suojavallia on vielä nähtävillä.
Kaunis puurakennus valmistui aikoinaan merikoulun tähtitorniksi. Koulu toimi tiloissa vuodesta 1875 vuoteen 1910. Kauaa rakennus ei ehtinyt olla tyhjillään, sillä Tähtitornin kahvila on toiminut jo vuodesta 1912 lähtien.
Kahvila ja sen kivikellarissa toimiva näyttelytila ovat avoinna jälleen vappuna.
Merihän on erittäin läsnä Oulussa, ja pääkirjasto ja teatterikin on rakennettu omalle pienelle saarelleen Torinrannan ja Pikisaaren väliin. Kova oli tohina työmaalla.
Torinrannassa istuskelu jäi välistä tällä kertaa, sillä remonttialue ulottui koko toriaukean alueelle - Kauppahallin nurkilta aivan vedenrajaan asti. Noilla laitureilla on tullut lukemattomina kesinä istuttua.
Mitäpä olisi Oulun reissu ilman Toripolliisin tervehtimistä? Vuonna 1987 paljastettu pronssipatsas on saanut inspiraationsa kolmesta toripoliisista, jotka valvoivat kauppapaikan järjestystä. Toripolliisi on Oulun symboli, ja se mainitaankin usein kun oululaisuuteni nousee keskustelussa esille.
Oulu on sopivan kokoinen paikka ottaa haltuun ihan parissakin päivässä. Mikäli aikaa olisi vain muutama tunti, ehtii hyvin kiertää vaikka tämän reitin jota seurataan tässä kaksiosaisessa postauksessa!
Ookko nää nähäny Toripolliisia tai syöny rössypottua?
Toripolliisin olen nähnyt, mutta rössypottua en ole edes nähnyt. Mutta olen kyllä siitä kuullut, sillä ystäväni, joka on Muhokselta kotoisin, kertoo kuinka hän vei ahvenanmaalaisen poikaystävänsä lapsuudenkotiinsa ensi kertaa. Hänen äitinsä oli laittanut rössypottua. Tuo poikaystävä ei ollut koskaan nähnyt eikä maistanut moista. Hän oli kuitenkin puoliväkisin pakottanut itsensä syömään lautasen tyhjäksi ja silloinpa tuleva anoppi laittoi hiukan lisää lautaselle kun niin tuntui vävyehdokkaalle maistuvan. Eikä taitanut tuo vävyehdokas kauheasti pelästyä sillä he ovat olleet jo kauan naimisissa. Mutta sitä en tiedä laitetaanko heillä kuitenkaan rössypottua :)
VastaaPoistaReipas vävyehdokas! Rohkea rokan syö, vielä rohkeampi rössypotut :D
Poista